AIRIO. Olemme. Miten pitkältä on Lahdenpohjaan?
SANTTU. Ei' hä' sinn' o' ku' pian' taival vaa'. — Mu' kyll' sinn' sentää' —
AIRIO. Onko kilometri?
SANTTU. Kyll' mar vaa'. Kyll' sinn' ain' se o'. — Olettenks' tee lähröss' Lahrepohjaa' vai?
AIRIO kärsimättömänä. Olemme, olemme! Onko kaksi kilometriä?
SANTTU. Ei mar ny' sentäs! Mut' kyll' yks' o' vissii' s'on to' mettän takan' tuall' — s'on siäll' lahrepohjass' — siäll'.
AIRIO. Kuka sen Lahdenpohjan omistaa?
SANTTU. Herra' jemmer' sentäs! Ettenks' tee s'tä tiärä?
AIEIO. Emmehän kysyisi, jos tietäisimme. Kuka omistaa sen?
SANTTU. Nii' oikke! Kyll' mar se nii' o' kans'. S'on se meirä' viljelysneuvos. Ettenks' s'tä' tiärä!