MERISAARI. Vai maanviljelysneuvos!
AIRIO. Olkoon nyt vaikka mikä neuvos, mutta sanokaa hänen nimensä!
SANTTU. Kas s'o' ny' silviisii' nii', ett' e' mää tiärä kui' s'o se' asia' kanss'. Jos vaa' kuttuu hänt' Vuoriseks', nii' suuttuu hä. Nii' ett' e' mää' sunka' sit' sem paremmi' tiärä.
AIRIO Merisaarelle. Maanviljelysneuvos Vuorinen nähtävästi. (Santulle.)
Minkälainen mies hän muuten on?
SANTTU. Jaa muute' vai? Kyll' hä' se kans' vaa', hyvähä' s'o' ja ystävälline' miäs. (Huomaa muistikirjan maassa.) No voi su' perkaleks' sentäs! Mikäs toi n't o' tommotoin? Ku' siin' o' syrjäkki' kullast?
MERISAARI antaa kirjan Santulle. Se on muistikirja. Katsokaa vaan, jos tahdotte!
SANTTU. Vai semniotoin' s'o se muistkirja! Lähreeks' siit' plarii pois kans' jos reviis'? — Voi saakeliks' sentäs, jos mull' oliis' tommotoist' kult'reuuast' paperii!
AIRIO. Mihin sitä käyttäisit?
SANTTU. Mää kirjottas' siit' yhre' preivi' Tiltull' ja yhre' värssy' kans'. Nähkääs ku' mää tykkää' siit' Tiltust' nii' armottomast.
AIRIO nauraa Kirjoitteletko sinä värssyjäkin?