SANTTU. E' muill' ku' Tiltull'. Mull' o' noi' paksu kirja paljait' värssyi' vaa'.
MERISAARI. Saatte kernaasti tästä lehden, jos se teitä huvittaa. Olkaa hyvä! (Antaa Santulle lehden.)
SANTTU. Suur' kiitost' vaa' herroill'!
MERISAARI. Teillä ehkä ei ole kynää millä kirjoittaisitte. Meillä on kaksi. Saatte niistä toisen. Tässä! (Antaa Santulle lyijykynän.)
SANTTU. Kyll' mää nöyräst' kiitä', vaikk' mää häppee' kans'. — Nii' oikke', s'ol' Lahrepohjaa' ku' herra' tahros'! Menkää tost' vaa' mettätiät'! Kyll' se siäll' sitt' pia' vastaa' tulee. Ja ny' mää sit' vissii' lähre' kans'.
AIRIO. Odotapas vielä! Saat vaivoistasi edes jonkun pennin — (Etsii taskuistaan.) Merisaari, kuule! Sinulla on se suutarin markka.
MERISAARI antaa rahan Santulle. Kiitos neuvoistanne! (Santtu menee.)
AIRIO. Entäs nyt, poikaseni?
MERISAARI. Nyt lähdetään Lahdenpohjaan.
AIRIO. Mainiota! Jopa sinunkin järkesi taas pelaa!