MERISAARI. Mutta, millä kummalla päästä ensin tuttaviksi siellä? Sitä vaan suren.
AIRIO.
Laulu n:o 5.
Nyt alkavi kulkurin elämän työ,
Eikä itkuhun riittäne aikaa —
Kisatarhoissa kuljen ja leikkiä lyön,
Sekä herkkuja syön,
Jotta katkevi vyön'
Ja mun lauluni vuorilla kaikaa!
MERISAARI. Enpä huoli minäkään enään tuumia. Heittäyn vaan virran vietäväksi. Tulipa sitten mitä tahansa.
Kuu kohtalo seikkailun luontehen sai,
Onpi onneni sattuman taikaa!
Mulle riemua raitista tuottavi ain',
Jos ma sokkona vain
Elän kohtaloani
Ja mun lauluni vuorilla kaikaa!
AIRIO. Bravo, bravo! Sinä kuhnustelija! Kaikki käy mainiosti, koska taas kiertää verta sinunkin suonissasi! Matkaan siis! Kyllä tiedän mitä teen.
MERISAARI. Matkaan empimättä! Niin tiedän minäkin.
AIRIO ja MERISAARI.
Nyt alkavi kulkurin elämän työ,
Eikä itkuhun riittäne aikaa —
Kisatarhoissa kuljen ja leikkiä lyön,
Sekä herkkuja syön,
Jotta katkevi vyön'
Ja mun lauluni vuorilla kaikaa!