(Lähtevät reippaasti.)
SANTTU tulee esiin. Menkää te vaan! Nyt tiedän minäkin mitä minä teen.
Kun kohtalo seikkailun luontehen sai,
Onpi onneni sattuman taikaa!
Mulle riemua raitista tuottavi ain',
Jos ma sokkona vain
Elän kohtaloain
Ja mun lauluni vuorilla kaikaa!
(Juoksee pois.)
ESIRIPPU.
Toinen näytös.
Lahdenpohjan puutarha. Perällä näkyy meri. Oikealla asuinrakennus.
Kuisti ja pari akkunaa näyttämölle päin.
LAURA istuu puutarhasohvalla ommellen.
KAISLA tulee perältä. Täälläkö istuttekin, Laura? Olipa onni, että vihdoinkin tapasin teidät.
LAURA. Vihdoinkin? Vaikka olemme olleet yhdessä koko päivän.