[Heiluttaa kirjettä ilmassa.]
KAISLA. Lyödäänkös vetoa, — että saan — (Sieppaa kirjeen Hellän kädestä.)
HELLÄ. Hyvä herra! Minä pyytäisin vähän kohteliaampaa käytöstä! Ha, ha, ha! Huomasitteko tekin sen heti, keneltä kirje oli? Minä myöskin sen huomasin.
KAISLA. Niinkö arvelette?
HELLÄ. Enkä arvele. Minä tiedän varmaan. Minun merkkini eivät koskaan petä. Ha, ha, ha!
Laulu n:o 6.
Ma tunnen kirjeenne tyylistänsä.
Sitä teille ei oo kirjoittanna
Vanha äiti, taikka ystävänsä —
Ei liioin tehnyt sitä sisko Anna.
KAISLA.
Vaan kummiltani
Ja mummoltani —
Ne ei mun anna rauhaan jäädä.
On heillä nuhteet —