KAISLA. Jaha! Vallesmanni menee vaan neuvottelemaan hänen kanssansa?
PAUKKU. Niin — ei nyt juuri neuvottelemaan — vaan — hm! hm! — tutkimaan — ymmärrättekö, tutkimaan menen häntä. (Nousee.) Kuulehan Lotta! Mitä minä nyt teen, kuu herra Vuorinen ei ole kotona? Tulisitko sinä Lotta minun kanssani?
KAISLA. Ha, ha, ha! Käyttääkö vallesmanni tällaisissakin asioissa rouvansa apua?
LOTTA. Siinä ei ole mitään naurettavaa! Nainen voi usein saada pulaan sellaisen lurjuksen, jota mies ei pysty sanoin solmiamaan.
KAISLA. En epäile ollenkaan herrasväen kokemusta siinä suhteessa.
PAUKKU. Missä suhteessa? Mitä tarkoitatte?
KAISLA naureskelee. Tarkoitan vaan, että tämä seutu on kovin rauhatonta. Sentähden voikin täällä saada kaikellaista kokemusta.
PAUKKU. Siinä sanoitte tosi sanan! Oikein sikamaista sekamelskaa tämä elämä täällä! Saisittepa vaan nähdä minun raporttejani kuvernöörille, niin kyllä kauhistuisitte siitä hirveästä sotkusta ja kurjuudesta, joka niissä vallitsee.
KAISLA. Vai niin ovat sotkuiset teidän raporttinne?
PAUKKU. Aivan surkeat! — Niin — hm! — Minä tarkoitan sisältöä tietysti.