PAUKKU hämmästyen. Ollut sihteeri! — Tosiaankin! Kas, kun en tuota tullut ajatelleeksi. Ihan varmaan hän on ollut sihteeri. — No, niin! Nämä junkkarit ne nyt ovat, jotka ovat karanneet vankilasta. Ja minä otan heidät kiinni esivallan nimessä.
KAISLA. Milloin?
PAUKKU. Milloin? — Hm! — Se riippuu siitä, milloin minä saan heidät kiinni.
KAISLA. Niin kai. Ennenhän ei olisikaan mitään syytä vangita heitä.
HELLÄ. Minua niin kauheasti peloittaa.
PAUKKU. Olkaa aivan rauhassa, hyvät neidit! Esivallalla on voimakas käsivarsi.
KAISLA. Ja tarkka järjen juoksu!
PAUKKU. Ettehän sillä tarkoittane minua?
KAISLA. En millään muotoa. Olkaa varma siitä!
LAURA Kaislalle. Miten voitte noin säälimättömästi pilkata tuota hyvänluontoista miestä!