PAUKKU. Mitä tässä nyt järki meriteeraisi!
VUORINEN. Suureksi ilokseni tapasin nämä hauskat pojat luhtaniityn lähteellä. (Jatkaa esittelyä) Agronoomi Kaisla, jonka pitäisi harjoitella meillä salaojitusta, mutta — hm, hm! — rouva Paukku — ja nimismies Paukku. (Tervehtii itse Paukun herrasväkeä.) Mitenkä vallesmannilla jaksetaan? Hauska nähdä herrasväkeä! Terve tuloa!
LOTTA. Tulimme katsomaan niitä isorotuisia sian porsaita —
VUORINEN. Vai niin, vai niin! No, se kyllä käy päinsä! Mutta — ehkä saan pyytää herrasväkeä sisään saamaan vähän virvokkeita.
LOTTA. Emmekö nyt ensin voisi pistäytyä katsomassa niitä porsaita, kun kerran olemme ulkona?
VUORINEN. No, miksikäs ei! Ehkä kaupunkilaisherrojakin huvittaisi nähdä oikein mahtavaa sikakarjan hoitoa. Se on minun pieni erikoisylpeyteni.
AIRIO ja MERISAARI. Tietysti! Tietysti! On vallan hauskaa päästä näin heti maaelämän keskustaan!
VUORINEN. Kas niin, no käykäämme siis! Olkaa hyvät! Minä osoitan tietä. Sikatarhamme on täällä päin. (Kaikki menevät, Paukku viimeisenä, yhä etsien signalementtiaan.)
SANTTU tulee. Ni' oikke', ni' oikke'! Jassoo! Vartoonks' mää tääll' näi' sit' kanss'?
MARI tulee Santun jälkeen. Niin, minä menen kutsumaan vallesmannia.
(Menee.)