HELLÄ naureskellen. Te pidätte siis maanviljelyksestä ainoastaan minun tähteni?
AIRIO. En — ainoastaan! Mutta teidän seurassanne minä pidän siitä monen kertaisesti.
HELLÄ. Hyi teitä! Älkää ollenkaan ruvetko narrailemaan. Minä kyllä näen, ettette ole oikein tyytyväinen. Te haluatte vielä jotakin?
AIRIO. Ihan varmaan! — Jos aivan totta tunnustan, niin haluan minä vielä jotakin.
HELLÄ. Mitä sitten?
AIRIO. Koko viimeisen kävelyretkemme ajan olen minä vaan halunnut — ja toivonut jotakin.
HELLÄ. No, enkö sitä sanonut! — Minäpä tiedänkin mitä se on?
AIRIO. Ei, ei! Te ette sitä tiedä.
HELLÄ. Tiedänpä, kuu tiedänkin! Teillä on sekä jano, että nälkä. Te haluatte illallista!
AIRIO. Eikä —! Paljon — enemmän! (Astuu lähemmäksi.) Minä alan vähitellen viisastua, ja rupean vakavasti ajattelemaan tulevaisuuttani.