VUORINEN. Sepä on oikein tehty, Laura, että olet opastellut herra
Merisaarta!
KAISLA erikseen. Piru vieköön nuo maan kiertäjät!
VUORINEN. Olen erittäin iloinen jos viihdytte täällä! Sanokaapas mitä pidätte Lahdenpohjasta!
MERISAARI. Ooh! Täällä on ihanaa! Tämä on kaunein paikka, minkä minä olen nähnyt.
VUORINEN. Todellakin? He, he, he!
KAISLA. Tyhjää kohteliaisuutta!
VUORINEN suutahtaen. Mitä saaturia! Herra Merisaari on runoilija. Hän ymmärtää tällaiset asiat paremmin kuin te.
KAISLA häijysti. Mitäpä minä ymmärtäisin! En minä ymmärrä sitäkään, että te tohditte antaa tyttärenne yksinään retkeillä pitkin metsiä — herra Merisaaren kanssa!
VUORINEN. Tohdin? Mitä tarkoitatte?
KAISLA kuin edellä. Voisihan se olla vaarallista —