Toisin lienee ollut ennen.
MERISAARI.
Kuinka Laura?
LAURA.
Kaislalta ma kihlat sain. (Syöksyy pois.)
MERISAARI. Kihloissa — Kaislan kanssa — voi minua!
(Vaipuu istumaan akkunan eteen.)
SANTTU hiipii piilostaan esille. Nyt ovat jo kaikki poissa! Auta minua onnetar! Hiljaa vaan! Muutama askel vielä ja minä olen vapaa! (Huomaa Merisaaren ja pelästyy.) Kauheata! Hän istuu aivan minun tielläni! Miten päästä hänen ohitsensa? Hiljaa! Hiljaa! Vielä askel — (kolahuttaa vähän jalallaan tuolia.)
MERISAARI hypähtää ylös. Kuka se? (Tarttuu Santtuun.) Mitä etsitte?
SANTTU. Päästäkää minut — päästäkää!
MERISAARI. Mitä teillä on täällä tekemistä? Mitä tahdotte?