PAUKKU Vuoriselle. Noin minä vaan niitä nipistelen!
VUORINEN. Te tunnustatte siis varkautenne?
AIRIO. Varkauden? Se on liian törkeä sana! Jos olisin tavannut jonkun, niin olisin pyytänyt luvan, vaan kun en ketään nähnyt, niin en välittänyt kursailla muutamien —
PAUKKU. Me emme myöskään välitä kursailla! Ha, ha, ha!
KAISLA. No, mitä Laura-neiti nyt uskoo?
LAURA. Herra Merisaari on kuitenkin viaton?
AIRIO. Vielä vai! — Hän söi samoja marjoja, joita tiesi minun tuolla hirmuisella tavalla hankkineen.
VUORINEN. Nyt minä en enään kärsi tuota julkeata lörpötystä, tietäkää se!
AIRIO. Mitä sanotte?
MERISAARI. Herra Vuorinen!