VUORINEN. Suunne kiinni te! Nyt minä puhun.
AIRIO. Puhukaa, olkaa hyvä! Te aloitte niin kauniisti!
VUORINEN. Kauniisti minä teitä kohtelinkin! Otin vastaan ystävinä ja ihmisinä! Ja te palkitsette minut häväistyksellä ja rikoksella ja — varkaudella!
AIRIO purskahtaa nauramaan. Suokaa anteeksi, mutta nyt en enään voi nauruani hillitä!
MERISAARI. Herra Vuorinen! Puhukaa suoraa kieltä! Te tarkoitatte nähtävästi jotain muuta kuin tuota joutavaa marjajuttua! Mitä se on?
LOTTA. Vielä hän kehtaa kysellä!
VUORINEN. Meillä on syytä luulla, että te yöllä varastitte herra
Kaislan lompakon.
MERISAARI. Mitä sanotte?
AIRIO. Varastimme lompakon? Mitä uskallatte te sanoa?
LOTTA. Niin me vaan uskallamme.