PAUKKU. Kun kerran jo tunnustitte yhden varkauden, niin voittehan tunnustaa toisenkin.
AIRIO. Ei, mutta kuulkaapas nyt! — Onhan luullakseni jommoinenkin hyppäys muutamasta marjasta rahalompakkoon! Vai mitä?
KAISLA. Sellaiset hyppäykset eivät liene varsin outoja — teikäläisille.
AIRIO kiivaasti. Meikäläisille! (Naureskellen.) Eipä suinkaan! Me tietysti olemme perehtyneet vaikka minkälaisiin rikoksiin. Harjoitelleet murhapolttoja, lapsenmurhia, itsemurhia ja —
PAUKKU. Voi noita verkkasen vietäviä! Kokonainen röykkiö rikoksia!
Painakaa ne kaikki muistiinne, hyvät ystävät!
AIRIO. Niin — ja myöskin itsemurhat!
PAUKKU. Kaikki — kaikki!
AIRIO nauraen. Mahtuvatko nekin teihin?
MEISAARI. Sallikaahan toki meidän selittää!
PAUKKU. Ei tule kysymykseenkään!