v. 21. Puhuttelee kaunistus-sanoilla, paremmin toista suosittaaksensa.
vv. 39, 40. Yhtä jos olisin metsän pedoille tyttäreni työntänyt.
vv. 41, 42. Hylättäville kosijoille usein tahallaan annettiin loukkaavia sanoja.
vv. 46-48. Tytöillä itsellänsäkin oli valitsemisen valta; k. XVIII: 225, 226.
vv. 47, 48. Hyvä-onnisen emännän päiville; k. III: 273, 274, VIII: 27-30.
vv. 51-56. K. vv. 41, 42.
vv. 67, 68. Jalkojaanpa vaan taisiki liikuttaa, seppo kun oli käsivartensa vartalon ympäri lyönyt; k. XXXV: 51, 52.
vv. 70-72. Ilkastellen toisen uhkausta.
vv. 77, 78. Muistuttaa voivan itsensä kalaksi loitsia; k. VIII: 137-138, XVI: 131-134, XXVIII: 20, 21.
vv. 81, 82. Uhkaa samassa hauviksi muuttaita ja takaa ajamaan lähteä.