vv. 31, 32. Laittoi kultakoristeita päälle.
v. 34. Joka loisti eli hohti kuin tulenliekki.
vv. 36-38. Olivat niin kirkkaita, että kuu, aurinko ja tähdet kuvastuivat niissä, taikkapa varsinaisillaki kuun jne. kuvilla koristetut.
vv. 51, 52. Nuoren hevoisen, ei sanan jälkeen suvikuntaisen ja varsan.
v. 53. Eri paikoillaan kumpainenki.
vv. 62-86. K. XXX: 5-12, XXXVI: 171-192.
vv. 72-74. Palaavat alinomaa ryöstöretkiltä suurilla tavaroilla; k. XI: 170-172.
vv. 77-80. Minä, joka saattaisin vihollistenki pelkona olla, nyt olen niin surkeassa tilassa, ettei minua pelkää huonoimmatkaan elävät.
v. 88. Työnsi purren vesille ja luki siinä tilassa tavalliset vara- ja onnistussanat.
v. 98. Ilman soutamatta, jouten.