vv. 223-232. Käen luultiin kaikenlaista onnea ja menestystä lähiseuduillensa kukkuvan, iän jatketta vanhoille, naimisonnea tytöille, muuta hyvää muille; k. IV: 211-222, XXII: 151, 152, XLIV: 81.
3. RUNO
v. 8. Lappalaisen sana alkuansa merkitsi lapessa so. lappeassa, vieressä eli rajalla asuvaista.
v. 11. Samassa kun Väinämöistä kiitettiin hyväksi, Joukahaista itseänsä lienee moitittu kehnoksi laulajaksi.
v. 16. Kilpalaulannolle.
v. 22. Ruoskan varsi oli helmillä koristettu.
vv. 31, 32. Kaitaisilla talviteillä vastaan tulijat usein sillä tavoin tarttuvat toisiinsa.
vv. 37, 38. Jomman kumman, minun länkeni ja vempeleni, taikka omasi.
v. 46. Sanoi nimensä hiljalleen, siivosti, ei röyhkeästi.
v. 50. Nuoremman velvollisuus oli vanhemmalle joku parempi arvo eli kunnian osotus antaa.