v. 115. Ammoo surkeasti, vähissä voimissa.
v. 116. Pitkät rikat ja lastut saavat paikallansa pihalla maata, kenpä sitä hänen erottuansa enää lakaisisi.
vv. 133-136. Tutut rannat, saaret, salmet ja apajat entisillä paikoillansa.
v. 162. Lautakatto, kuin lautalattiaki, on pirtin ylistykseksi sanottu; huonoilla hökkeleillä katot ja lattia eivät olleet laudoista; k. XXI: 66.
vv. 163-170. Muistutuksia sen-aikuisten tyttöin ihannetunnosta.
vv. 171-184. Ilmarinen ikävystynyt toisen jäähyväisiin keskeyttää ne yht'äkkiä muutamilla komppalauseilla, joilla ikään kuin tahtoisi sanoa: jos siihen tapaan rupeat vielä kaikkia kiviä ja kantojaki hyvästi jättelemään, niin tästä ei tulla koskaan sen edemmäksi.
25. RUNO
vv. 5, 6. K. XXIV: 190.
vv. 23-30. Muilla oli muut hartaat odotuksensa, minulla vaan aina poikani ja miniäni tulo mielessä; k. XXII: 57, 58.
v. 29. Ylistyssanalla korottaa poikansa veljen kunniaan.