28. RUNO
vv. II, 12. Pohjolan väki oli hevoisen kiveksi, reen pajupensaaksi loitsineet, tahi ainakin yhtä liikkumattomiksi, kun neki, saattaneet.
vv. 15-18. Toisista taloista väki jo oli tulemassa, miekat ja keihäät välkkyivät matkalla ja Lemminkäisellen iskettiin vihaisia silmiä ikkunoista.
vv. 20, 21. K. XVI: 131-134.
vv. 22-24. Niin korkealle, ettei nuolikaan tapaisi.
v. 34. Ilmassaki lentäessään ei ollut kokonaan vaaratta, sillä Pohjolan väki ehkä taisi samoin linnuiksi muuttaita ja takaa ajamaan ruveta.
vv. 35-38. Havukka ehkä oli surmatun Pohjolan isännän henki.
vv. 43-46. Sano: "en tohtinut käsiksi käydä, kun lensi kotkana, ei muuna pienempänä lintuna."
v. 55. On sinulle tapahtunut jotain erinomaista.
v. 60. Talkkunajauhot. Niitä laitettiin keitetyistä ohrista, jotka kuivattiin lämmitetyssä uunissa ja sitte jauhettiin karkeiksi jauhoiksi. Kun olivat jo edeltä keitetyt, niin niistä sitte veden kanssa pian saatiin valmista huttua eli puuroa.