Uuden testamentin tekijät sanovat omistavansa jumalallisen voitelun, joka teki heidän mahdolliseksi näkemään Kristuksen uhria koskevien ennustusten toteutumisen. Joskin he juutalaisina suosivat sitä ennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajotettu heidän omaan kansaansa (Ap. t. 11: 1—18), kykenivät he näkemään, että samalla kuin heidän kansansa siunataan, tulevat maan kaikki kansat myös siunatuiksi yhdessä heidän kanssaan ja heidän kauttaan. He näkevät myös, ettei Israelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua ennenkuin juutalaisista ja pakanoista oli valittu "pieni lauma", joka koetuksen kautta oli havaittu arvolliseksi tulemaan suuren vapahtajamme ihanuuden ja kunnian kanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan siunaamaan Israelin ja kaikki kansat. — Room. 8: 17.

Nämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjotettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme, että tuo suuremmoisuus ja laajakantoisuus siinä suunnitelmassa, jonka he esittävät, ylenpalttisesti vastaa korkeinta kuvitelmaa siitä, minkä se sanoo itsensä olevan — "suuren ilon, joka on tuleva kaikille kansoille".

Kaikkien profeettain pääaine, joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa, on ajatus Messiaasta, joka ei ole ainoastaan Israelin, vaan koko maailman hallitsija. Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli ensimäisenä ajatus valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi", ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin kärsisivät totuuden tähden ja siten osottautuisivat sen arvoisiksi.

Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskollisille rohkeutta kestämään vainoa, häväistystä, kieltäytymystä ja puutteita aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvauksellisessa ennustuksessa, johon uusi testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas "Karitsa, joka on teurastettu" (Ilm. 5: 12), ja arvokkaat "voittajat", jotka hän on tekevä kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä niitä koettelemuksia ja vaikeuksia, jotka heidän on voitettava, jotta he olisivat arvokkaat tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat kuvaukselliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman osaksi tämän tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Saatana on sidottu ja aadamilainen kuolema ja suru on poistettu, ja kun kaikki maan kansat tulevat vaeltamaan taivaallisen valtakunnan — uuden Jerusalemin — valossa.

Raamattu esittää alusta loppuun opin, joka ei löydy muualla ja joka on vastakohta pakanallisten uskontojen päätelmille, nimittäin että kuolleitten tuleva elämä perustuu kuolleitten ylösnousemiseen. Kaikki hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja eräs selittää, että "kun aamu koittaa", kun Jumala on kutsuva heidät haudoistaan ja he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan herroina, sillä silloin "saavat rehelliset heitä hallita". (Ps. 49: 15). Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemisesta, ja uuden testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraavalla tavalla: "Vaan jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole herätetty, mutta jos Kristus ei ole herätetty, turha on silloin saarnammekin, turha teidän uskonnekin… Sittehän Kristuksessa nukkuneetkin ovat kadotetut… Mutta nytpä Kristus onkin kuolleista herätetty esikoisena kaikista kuoloon nukkuneista… Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa." — 1 Kor. 15: 13—22.

Samoinkuin kello, jonka monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat tarpeettomilta, mutta jonka hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat välttämättömät, niin on Raamattu, joka on kokoonpantu monesta osasta, ja jonka monet henkilöt ovat kirjottaneet, täydellinen, sopusuhtainen kokonaisuus. Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; joskin toiset osat ovat oleellisemmassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset, niin ovat kaikki hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme "vapaamielisten ajattelijain" ja "suurten teoloogien" keskuudessa alkaa olla tavallista ettei juuri oteta huomioon tai ei välitetä monista vanhan testamentin "ihmeistä", ellei he suorastaan kiellä niitä, kutsuen niitä "turhanpäiväisiksi taruiksi". Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta ja suuresta kalasta, Noasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä, auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Biileamin puhuvasta aasintammasta. Nähtävästi unohtavat nämä viisaat miehet sen seikan, että Raamattu on kaikissa osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin merkitsee se kaiken hävittämistä tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin olivat he, jotka kertoivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä, ja kummassakaan tapauksessa emme voi pitää heidän todistustaan Jumalan hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistaisi mainitut ihmeet, niin merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room. 5: 17), samoin, että käärme kavalsi Eevan (2 Kor. 11: 3; 1 Tim. 2: 14). Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12—9 ja 20: 2. Sen voiman esikuvana, jonka hän, jota Joosua kuvasi, on "Herran päivänä" osottava, oli ilmeisesti auringon paikallaan pysyminen, kun amorealaiset voitettiin. Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28: 21: Hab. 2: 1—3, 13, 14 ja 3: 2—11; Sak. 14: 1, 6—7,) Juudas (värssy 11) ja Pietari (2 Piet. 2: 16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasin tammasta. Ja tuo suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12: 40; 24: 38, 39; Luuk. 17: 26. Katso myös 1 Piet. 3: 20.) Itse asiassa eivät nämät olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaitten parantaminen y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen kaikkein ihmeellisintä.

Näillä ihmeillä, jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia, on vastaavaisuuttaan meidän ympäristössämme joka päivä, jos kohta ne siksi yleisinä tapahtuvat huomaamattamme. Elävien eläin- tai kasvielimistöjen uudistuminen on niin hyvin käsitys- kuin luomiskykymme yläpuolella ja on siis ihme. Me voimme nähdä elämän ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää tai aikaansaada. Me kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja maaperä ovat samat Ne kasvavat, mutta me emme voi sanoa miten, eikä viisain luonnontutkija voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä kehittyy päinvastaisilla taipumuksilla varustettuja elimistöjä; toinen kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa; muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, joskin elinehdot ovat samat. Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden ihmettely on jäänyt taaksemme, niin lakkaamme niitä sellaisina muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon meidän voimamme ja meidän rajotetun järkemme yläpuolella, kuin ne muutamat ihmeet, jotka ovat Raamattuun kirjotetut erityistä tarkotusta varten, ja jotka osottavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä voittaa jokainen este, jotta hänen tahtonsa tapahtuisi, johon myöskin kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnouseminen, pahan poistaminen ja ikuisen vanhurskauden lopullinen hallitus.

Tähän me jätämme tämän asiain tilan. Jokainen askeleemme on asetettu järjen koeteltavaksi. Me olemme havainneet, että on olemassa yksi Jumala, järjellinen, korkein Luoja, jonka viisaus, vanhurskaus, rakkaus ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa. Me olemme huomanneet järjenmukaiseksi odottaa, että hän ilmottaa suunnitelmansa luoduille olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy tänä ilmotuksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja järkemme on sanonut meille, että sellainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien kanssa ei ole ollut mikään ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja varmasti väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta, joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka ulottuu paljon sen yli, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet, ja joka kuitenkin perustuu järjellisiin johtopäätöksiin, täytyy olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian suuremmoinen, jotta ihmiset uskoisivat sen.

Kun Kolumbus löysi Orinoco-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt saaren. Hän vastasi: "Ei mikään tällainen joki voi virrata saarella. Tämän mahtavan kosken täytyy laskea mannermaan vettä". Niin vakuuttavat meille Raamatun todistuksen syvyys ja voima ja viisaus ja laajuus, etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme tehneet pikaisen katsauksen Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä, ja olemme huomanneet ne järjellisiksi. Seuraavissa luvuissa kehitämme Jumalan suunnitelman en osia, ja me toivomme, että jokainen totuudelle avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen kehittämän suunnitelman pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys ihanasti kuvastavat jumalallista luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa.

* * * * *