Evankeelinen aikakausi ei läheskään lopeta seurakunnan tehtävää. Se on ainoastaan tarpeellinen valmistus suurta tulevaisuustyötä varten. Tämän luvatun ja tulevan siunauksen tähden huokaa koko luomakunta yhteisesti ja on synnytystuskissa aina tähän asti, odottaen Jumalan lasten ilmestymistä. (Room. 8: 22, 19.) Siunattu totuus on, että vapaa armo täydellisemmässä määrässä on Isämme suunnitelmassa varattu ei ainoastaan eläville, vaan myöskin niille, jotka ovat kuolleet. Tämä armo on tuo siunattu tilaisuus tulevana aikakautena.

Löytyy niitä, jotka voivat nähdä jotakin niistä siunauksista, joiden aika tulee Herran toisessa tulemisessa, ja jotka jossain määrin käsittävät sen tosiasian merkityksen, että Herra tulee, jotta hän jakaisi sen suuren siunauksen, jonka hän kuolemallaan osti, mutta eivät kuitenkaan kykene näkemään tuota viimeistä totuutta, että niillä, jotka ovat haudoissaan on yhtä paljon toiveita Messiaksen ihanan hallituksen suhteen, kuin niillä, jotka tänä aikakautena eivät ole niin täydellisessä katoavaisuuden orjuudessa — kuolemassa. Niin varmasti kuin Jeesus kuoli kaikkien puolesta, niin täytyy myös kaikkien saada ne siunaukset ja tilaisuudet, jotka hän osti omalla kalliilla verellään. Tämän tähden me odotamme, että tuhatvuotiskautena kaikki ne tulevat siunatuiksi, jotka ovat haudoissaan, samoin kuin ne, jotka eivät ole niissä; ja tähän me löydämme runsaita todistuksia, jos katsomme syvemmältä Herran todistukseen asiassa. Niitä jotka ovat haudoissa, kutsutaan "toivon vangeiksi" sen perustuksella, mitä Jumalan suunnitelmassa on heidän vapauttamisekseen.

Lasketaan, että noin sata neljäkymmentä kolmetuhatta miljoonaa ihmistä on elänyt maan päällä niinä kuutenatuhantena vuotena, jotka ovat kuluneet Aadamin luomisesta. Vapaamielisin laskelma, joka mahdollisesti voitaisiin tehdä, osottaisi, ettei näistä edes tuhatmiljoonaa olisi Jumalan pyhiä. Tämä aulis laskelma antaisi jäännökseksi tuon äärettömän suuren luvun, sata neljäkymmentä kaksituhatta miljoonaa (142,000,000,000), jotka menivät kuolemaan uskomatta ja toivomatta siihen ainoaan nimeen, joka taivaan alla tai ihmisten keskuudessa on annettu, ja jossa meidän tulee pelastua. Niin, suurin enemmistö näistä ei koskaan ole tietänyt eli kuullut Jeesuksesta, eikä he ole voineet uskoa häneen, josta eivät ole kuulleet. Me kysymme: mitä on tullut tästä äärettömän suuresta joukosta, josta numerot antavat aivan riittämättömän käsityksen? Mikä on ja mikä tulee olemaan heidän tilansa? Eikö Jumala ole järjestänyt mitään toimenpidettä heitä varten, joiden tilan ja olosuhteet hän on täytynyt ennakolta nähdä? Tai onko hän maailman perustamisesta asti tehnyt kurjan säälimättömän järjestelmän heidän toivotonta ikuista vaivaamistaan varten, kuten useat hänen lapsistaan väittävät? Tai onko hänellä suunnitelmansa korkeudessa ja syvyydessä ja pituudessa ja leveydessä vielä varattu tilaisuus, jotta kaikki tulisivat tuntemaan tuon ainoan nimen ja kuuliaisina, mukautuen ehtoihin, saisivat nauttia ikuisesti kestävää elämää?

Näihin kysymyksiin, joita jokainen ajatteleva kristitty tekee itselleen, ja joille hän toivoo totuuden mukaista selitystä, joka on sopusoinnussa Jehovan luonteen kanssa, annetaan monenlaisia vastauksia.

Ateismi (se, joka kieltää Jumalan olemassaolon) vastaa: "Kuolleet ovat ijankaikkisesti kuolleet; ei löydy mitään tämän jälkeen; he eivät koskaan tule jälleen elämään."

Kalvinismi vastaa: "Heitä ei ole valittu pelastukseen. Jumala on ennakolta määrännyt heidät kadotukseen — ikuiseen helvettiin — ja siellä ovat he nyt, väännellen tuskissaan, ja sinne jäävät he ijankaikkisesti, ilman toivoa."

Arminianismi vastaa: "Me uskomme, että Jumala antaa monelle anteeksi heidän tietämättömyytensä nojalla. Ne, jotka ovat tehneet niin hyvin kuin ovat voineet, ovat varmat osuudestaan 'esikoisseurakuntaan', joskaan he eivät koskaan ole kuulleet puhuttavan Jeesuksesta."

Tähän mielipiteeseen liittyvät useimmat kristityt kaikista seurakunnista (joskin muutamien uskontunnustus on päinvastainen), koska heistä kaikki muut käsitykset tuntuvat olevan ristiriidassa Jumalan vanhurskauden kanssa. Mutta antaako Raamattu tukea tälle viimeiselle mielipiteelle? Opettaako se, että tietämättömyys on pelastuksen perustus? Ei, ainoa pelastuksen perustus, joka Raamatussa mainitaan, on usko Kristukseen Lunastajaamme ja Herraamme. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta." (Ef. 2: 8.) Vanhurskauttaminen uskon kautta on koko kristillisen järjestelmän pohjana. Kysymykseen: Mitä tulee minun tehdä, jotta pelastuisin? vastaavat apostolit: "Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen." "Ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettu, jossa meidän on pelastuminen". (Ap. t. 4: 12), ja "jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä, on pelastuva". — Room. 10: 13.

Mutta Paavali todistaa, että täytyy kuulla evankeliumia, ennenkuin voi uskoa, sanoen: "Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?" — Room. 10: 14.

Muutamat väittävät, että Paavali opettaa, että tietämättömyys on pelastava ihmisiä, kun hän sanoo, että "Pakanat, joilla ei ole lakia,… ovat itselleen lakina". (Room. 2: 14.) He päättävät, että se laki jota heidän omantuntonsa vaati, riittää vanhurskauttamaan heidät. Mutta nämä käsittävät väärin Paavalin. Hän väittää vaan, että koko maailma on rikoksellinen Jumalan edessä (Room. 3: 19), että pakanat, joilla ei ollut kirjotettua lakia, tuomittiin kadotukseen, eikä tehty vanhurskaiksi omantunnon valon kautta, joka, joko se puolusti heitä tai syytti heitä, todisti, että he olivat epätäydellisiä ja arvottomia elämään, samoinkuin juutalaiset, joilla oli kirjotettu laki, sen kautta tuomittiin kadotukseen, "sillä lain kautta tulee synnin tunto" (Room. 3: 20.) Juutalaisille annettu laki ilmaisi heidän heikkoutensa ja oli aiottu näyttämään heille, että he olivat kykenemättömät vanhurskauttamaan itseänsä Jumalan edessä, sillä "ei yksikään liha voi lain töillä vanhurskautua hänen [Jumalan] edessään". Kirjotettu laki tuomitsi juutalaiset kadotukseen, ja pakanat omistivat riittävästi omantunnon valoa tuomitsemaan heidät kadotukseen; ja siten on jokaisen suu tukittu vaatimasta oikeutta elää, ja niin on koko maailma syyllinen Jumalan edessä.