Epäuskon usvat haihtuu
sydämistä ihmisten.
Herran äänen kaikuessa
vedet tyyntyy vaieten.
Kohta suuri hallitsija
tarttuu valtikkaansa vaan.
Vanhurskaasti tuomitseepi
saattaa kaikki taipumaan.
Kansat, valtakunnat horjuu.
Säilyy Herran valta ain'.
Sillä se, mi ompi totta
kautta aikain kestää vain.
Katso, riemuvuosi koittaa!
Nouse Herraa kiittämään!
Katso, miten Herra saapi
kaikki parhaaks' kääntymään!
Riemun kellot nyt jo kaikuu.
Autuas, ken kuulee nuo.
Riemuvuosi kaikkialle
onnenkauden myötään tuo.
KAHDEKSAS LUKU.
TUOMION PÄIVÄ.
Tavallinen käsitys tuomion päivästä. — Onko se Raamatun mukainen? — Sanat tuomio ja päivä määritellyt. — Lukuisista tuomioista puhutaan Raamatussa. — Ensimäinen tuomiopäivä ja sen tulos. — Toinen tuomiopäivä määrätty. — Tuomari. — Tulevan tuomion luonne. — Ensimäisen ja toisen tuomion yhtäläisyys ja erilaisuus. — Maailman nykyinen vastuunalaisuus. — Kaksi välillä olevaa tuomiota ja niiden tarkotus. — Hyvin eroava käsitys tulevasta tuomiosta. — Missä valossa profeetat ja apostolit sitä katselivat.
"Hän [Jumala] on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt" — "Jeesuksen Kristuksen, joka vanhurskas on". "Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle". — Ap. t. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22.
Tuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häälyvä ja epämääräinen käsitys. Yleisesti suosittu käsitys on, että Kristus on tuleva maan päälle, istuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu eteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen heidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu maanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja kukistuvat vuoret; sekä että vapisevat syntiset kutsutaan ikuisten tuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamista, ainoastaan sentähden, että heidät jälleen vietäisiin ikuiseen ja armahtamattomaan kadotukseen, ja että pyhät kutsuttaisiin taivaasta todistamaan kadotukseentuomittujen kurjuutta ja epätoivoa, jotta he sitävastoin saisivat kuulla oman asiansa ratkaisun ja sen jälkeen palaisivat takaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa ja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, jota erotuksen vuoksi tavallisesti kutsutaan viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan edellisen tuomion toistamista mutta ei mitään ajateltavaa tarkotusta varten koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös langetetaan kuolemassa.