Koko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätyn tätä hämmästyttävää työtä varten tuomita tuhansia miljoonia, on kaksikymmentä neljä tuntia tai vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa ilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta aineesta. Siinä tahdottiin antaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu, joka tuomio esitettiin päättyvän viiden kirjaimellisen päivän kuluessa.
Tämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen elähyttämän sanan kanssa. Se on saatu liian kirjaimellisesti tulkitsemalla Jeesuksen vertausta lampaista ja vuohista. (Matt. 25: 31—46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton sovittaa raamatunlauseisiin. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys, vaan valaisee se ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta jotka monessa suhteessa ovat sen kaltaiset. Jos tämä vertaus oli kirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tulee tapahtumaan, niin tarkottaisi se lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat kuuluvat, eikä lainkaan ihmissukukuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin raamatunmukaisempaa kuin järjellisempää esitystä suuren tuomiopäivän pitämisestä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, jonka järjen- ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikki vertaukset ja kuvat täytyvät sopia yhteen ja todellakin niin tekevät.
Sana tuomio ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen julistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen perustuvan päätöksen. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa tuomio, vaan myöskin sitä kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty.
Sana päivä, joskin sitä tavallisesti käytetään merkitsemään aikaa, joka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, merkitsee itse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessa käytännössä, mitä määrättyä tai erityistä aikajaksoa tahansa. Niin esimerkiksi puhumme Nooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten kutsuu Raamattu koko luomista päiväksi — sillä me luemme "siitä päivästä, jolloin Herra Jehova teki taivaan ja maan" (1 Moos. 2: 4) — pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen me luemme "kiusauksen päivästä korvessa", jota kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3: 8, 9), "pelastuksen päivästä" (2 Kor. 6: 2), samoin "koston päivästä", "vihan päivästä" ja "hädän päivästä" — kaikki puheenparsia, joita on käytetty neljäkymmenvuotisesta aikajaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja samankaltaisesta hädän ajasta evankeliumiaikakauden lopussa. Jälleen me luemme "Kristuksen päivästä, "tuomion päivästä" ja "hänen päivästään" — jotka ovat sanoja, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin Messias tulee hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa, jolloin hän tulee myöntämään koetusajan ja langettamaan päätöksen. Ja tästä ajasta on kirjotettu: Hän on tuomitseva maailman vanhurskaudessa ja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten Kuningas ja herrain Herra. (Ap. t. 17:31; 1 Tim. 6:15.) Sitä otaksumaa, että tämä tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista tai kaksikymmentäneljä tuntia, kun _päivä_sanalle toisissa samankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton käsittää muuten kuin siten, että se on perimätiedon vaikutusta, ilman että asia on riittävästi todistettu tai tutkittu.
Jos huolellisesti tutkii täydellisen Raamatun oppaan avulla tuomiopäivää ja ottaa huomioon sen työn laadun ja paljouden, joka tänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys mahdottomaksi ja välttämättömäksi käsittää _päivä_sana laveammassa merkityksessä.
Samalla kuin Raamattu puhuu suuresta tuomion tai koetuksen päivästä kuuluvana tulevaisuuteen osottaen, miten ihmissuvun suuri enemmistö sinä päivänä täydelleen koetellaan ja lopullisesti tuomitaan, niin opettaa se myös, että on löytynyt toisia tuomiopäiviä, jolloin on koeteltu määrätyitä, valituita luokkia.
Ensimäinen suuri tuomio (koetus ja päätös) tapahtui alussa, Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä, Aadamissa, koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julaistiin päätös: "rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämääni ja sitä seurasi rangastus, kuolema: … sinun pitää kuolemalla kuoleman". (1 Moos. 2: 17.) Ja täten "kaikki kuolevat Aadamissa". Koetusaika Eedenissä oli maailman ensimäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätös on siitä pitäen pantu toimeen.
"Taivaasta ilmestyy Jumalan viha kaiken vääryyden yli". Se nähdään jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa siitä. Se havaitaan jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on seuraus ensimäisestä koetuksesta ja tuomiosta — Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin siunauksiin, jotka alkuaan olivat ihmistä varten aiotut, niin kauvan kuin hän oli tottelevainen ja säilytti jumalan kuvan. Mutta ihmissuku on lunastettu tuomiosta ja ensimäisestä koetuksesta tuon ainoan kaikkien puolesta tapahtuneen uhrin kautta, jonka tuo suuri lunastaja antoi: Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta — hävityksestä — jota ei tämän lunastuksen valossa kauvemmin voi pitää kuolemana sanan täydessä ikuisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä unena, koska Elämän antaja, joka on kaikki lunastanut, tulee tuhatvuotispäivän aamuna herättämään kaikki. Ainoastaan seurakunta, uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä jossakin suhteessa vapautetut tai "paenneet" tätä alkuperäistä tuomiota ja rangastusmääräystä; heidän vapautuksensa siitä ei kuitenkaan vielä ole todellinen, vaan ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan "toivossa me olemme pelastetut." Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta (johon me Aadamissa olemme joutuneet, ja josta me pakenemme menemällä Kristukseen) koetaan täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun me ravitaan heräämällä Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17: 15; 1 Joh. 3: 2.) Mutta se seikka, että me jotka olemme tulleet tuntemaan Jumalan armorikkaan suunnitelman Kristuksessa, olemme "paenneet tässä maailmassa [vielä] vallitsevaa turmelusta", ei mitenkään todista, ettei toisilla löytyisi tulevaisuudessa jotakin toivoa pakenemiseen, vaan pikemmin päinvastoin, sillä me olemme esikoinen Jumalan luoduista. Meidän pakomme kuolemasta Aadamista, elämään Kristuksessa, on ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta joka tulee jokaisen osaksi, joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta (kuolemasta) elämän vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala on tunnustava pojikseen. Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään, riippumatta niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut pojilleen eri olemassaolon tasoissa. Evankeliumiaika on koetuspäivä elämää ja kuolemaa varten niille, jotka ovat kutsutut jumalalliseen luontoon.
Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman. Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksen? Onko hän huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimäistä ihmistä koetellessa oli väärä, liian ankara, niin että hän nyt päättää henkilökohtaisesti tuomita maailman? Ei, jos näin olisi asia, niin ei meillä olisi mitään parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimäisen tuomion päätöstä vääränä, vaan on hän valmistanut lunastuksen, ensimäisen tuomion rangaistuksesta, voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen) koko suvulle suotuisimmissa olosuhteissa, kuin kaikilla on ollut kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän päätti ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää, ettei hän muutu ja että rikosta seuraavaa rangastusta ei oteta pois. Hän tulee täydellisesti vaatimaan sen rangastuksen, jonka hän oikeudenmukaisesti julisti. Ja tämä rangastus on täydellisesti suoritettu meidän puolestamme sen lunastajan tai sijaisen kautta, jonka Jumala itse valmisti — Jeesuksen Kristuksen, joka "Jumalan armosta [suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien puolesta." Kun meidän Herramme siten osti Aadamin ja hänen sukunsa omalla elämällään, niin voi hän nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa antaa kaikille uuden tilaisuuden elämään. Ja tätä kaikille tehtävää tarjousta kutsutaan uudeksi liitoksi, jonka hän on taannut kuolemansa kautta. — Room. 14: 9; Joh. 5: 22; Hebr. 10: 16, 29; 1 Tim. 2: 6.
Meille ilmotetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin tapahtuu se Kristuksen ollessa tuomarina, jota Jumala siten tulee kunnioittamaan hänen kuuliasuudestaan aina kuolemaan asti meidän lunastajanamme. Jumala on korottanut hänet aina jumalalliseen luontoon, että hänestä tulisi päämies ja vapahtaja (Ap. t. 5: 31), jotta hän voisi vapauttaa kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän osti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. — Joh. 5: 22.