Kaikki kyyneleet pois kuivataan.
Verho peittävä koht' poistetaan.
Herran rakkaus ilmotetaan
silloin kaikille myös kokonaan.
Kohta vaan, yhdytään.
Emme konsana erkanekkaan.
Kohta vaan, yhdytään.
Kruunuin kirkkahin meit' kruunataan.
YHDEKSÄS LUKU.
LUNASTUS JA ENNALLEEN ASETTAMINEN.
Ennalleenasettaminen taattu lunastuksen kautta. — Meille on lunastuksen kautta taattu ainoastaan koetus, vaan ei ikuista elämää. — Koetuksesta johtuvat ehdot ja etuudet. — Kristuksen uhri välttämätön. — Kuinka yhden kuolema voi lunastaa ja lunasti suvun. — Usko ja työt edelleen välttämättömät. — Tahallisen synnin palkka on varma. — Löytyykö maan päällä tilaa jälleen herätetyille miljoonille? — Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
Jumalan ilmotetun suunnitelman peruspiirteistä, siihen asti kuin se nyt on kehittynyt, käy selväksi, että hänen aikomuksensa ihmissuvun suhteen on ennalleenasettaminen siihen täydellisyyteen ja ihanuuteen, joka kadotettiin Eedenissä. Tämän asian voimakkain ja sitovin todistus käsitetään silloin, kun lunastuksen ulottuvaisuus ja luonne täysin ymmärretään. Apostolien ja profeettain ennustama ennalleenasettaminen täytyy seurata lunastusta oikeudenmukaisena ja järjellisenä johtopäätöksenä. Jumalan toimenpiteen mukaisesti, valmistaessaan lunastuksen, täytyy koko ihmissuvun, ellei se tahallaan vastusta suuren lunastajan pelastamiskykyä, tulla vapautetuksi alkuperäisestä rangastuksestaan: "katoavaisuuden orjuudesta", kuolemasta, muuten ei lunastus koske kaikkia.
Paavalin esitys asiasta on hyvin selvä ja eittämätön. Hän sanoo (Room. 14: 9): "Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi niin hyvin kuolleiden kuin elävienkin Herra" [hallitsija, johtaja], Se on: meidän Herramme kuoleman ja ylösnousemuksen tarkotus ei ollut ainoastaan se, että hän siunaisi, hallitsisi ja ennalleenasettaisi niitä henkilöitä koko ihmiskunnasta, jotka elävät, vaan että hänellä olisi oikeus tai täysi valta kuolleitten yli yhtä hyvin kuin elävienkin ja siten takaisi toiselle niin hyvin kuin toisellekin lunastuksestaan johtuvia etuja. [Samalla kuin me pidämme kiinni tässä esitetystä totuudesta, että Jeesuksen kuolema teki hänestä koko inhimillisen perheen Herran, mestarin tai hallitsijan, niin me näemme vielä laveamman merkityksen apostolin sanoissa, että koko ihmissukua koskee sana "kuollut". Jumalan näkökannan mukaan käsitellään koko sukua, joka on kuolemaan tuomittu, niinkuin se jo olisi kuollut. (Matt. 8: 22.) Sentähden pitäisi sana "elävät" sovittaa ihmisperheen ulkopuolella oleviin olentoihin joiden elämä ei ole turmeltunut — enkeleihin.] Hän antoi itsensä lunastukseksi [vastaavaksi hinnaksi] "kaikkien puolesta", jotta hän voisi siunata kaikki sekä antaa jokaiselle ihmiselle henkilökohtaisen koetuksen elämää varten. Jos hyväksyy sen, että hän maksoi "lunastuksen kaikkien puolesta", niin on mahdotonta kuitenkin väittää, että ainoastaan kourallinen lunastettuja koskaan hyötyisi siitä, sillä se sisältäisi sen, että joko Jumala hyväksyi lunastushinnan ja sitten väärin kieltäytyi antamasta lunastetuille vapautta, tai myös että Herra, lunastettuaan kaikki, joko oli kykenemätön tai haluton toimeenpanemaan alkuperäistä, rakkaudestarikasta aikomustaan. Muuttumattomuus jumalallisissa suunnitelmissa samoinkuin jumalallisen oikeuden ja rakkauden täydellisyys, ehkäisee tällaisen ajatuksen ja vakuuttaa meitä siitä, että alkuperäinen ja rakkaudestarikas suunnitelma, jonka perustuksena oli "lunastus kaikkien puolesta", tulee täydelleen toimeenpantavaksi Jumalan "oikealla ajalla" ja on se tuova mukanaan niitä siunauksia, jotka johtuvat aadamilaisessa kadotustuomiossa menetettyjen etujen ennalleenasettamisesta, sekä mahdollisuuden palata Jumalan lasten vapauksiin ja oikeuksiin, sellaisina kuin ne olivat ennen syntiä ja kirousta.
Jos selvästi nähdään lunastuksen todelliset edut ja tulokset, niin täytyy jokaisen vastaväitteen sen yleisestä sovelluttamisesta haihtua. Tuo "lunastus kaikkien puolesta", jonka "ihminen Jeesus Kristus" maksoi, ei anna yhdellekään ihmiselle ikuista elämää tai siunausta; mutta se takaa jokaiselle ihmiselle toisen tilaisuuden tai koetuksen ikuista elämää varten. Suvun ensimäinen koetus, joka johti alussa annettujen siunausten menettämiseen, on todellakin tullut siunaukseksi sen lunastuksen perustuksella, jonka Jumala valmisti. Mutta se seikka, että ihmiset ovat lunastetut ensimäisestä rangastuksesta, ei mitenkään takaa sitä etteivät he, kun kutakin kohdastaan koetellaan ijankaikkista elämää varten, voisi laiminlyödä osottamasta kuuliaisuutta, mikä on välttämätön ijankaikkista elämää varten. Nykyisen kokemuksen perustuksella synnistä ja sen katkerasta seurauksesta on ihminen saanut täydellisen varotuksen ja kun lunastuksen perustuksella uusi henkilökohtainen koetus myönnetään ihmiselle hänen valvontansa alaisena, joka niin rakasti ihmistä, että hän antoi elämänsä ihmisen puolesta, ja jonka tahto on, ettei kukaan hukkuisi, vaan että kaikki kääntyisivät Jumalan puoleen ja eläisivät, niin voimme olla varmat, että ainoastaan tahallisesti tottelemattomat tulevat saamaan toiseen koetukseen yhdistetyn rangastuksen. Tämä rangastus tulee olemaan toinen kuolema, josta ei ole mitään lunastusta, mitään vapautusta, koska ei mitään syytä olisi jälleen lunastaa kadotettuja ja uudelleen koetella heitä. Kaikki ovat täysin nähneet ja kokeneet sekä hyvän että pahan, kaikille on todistettu Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta ja ovat he sitä tunteneet, kaikilla tulee olemaan täydellinen, puolueeton, henkilökohtainen koetus elämää varten mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa. Enempää ei voisi pyytää, eikä enempää myönnetä. Tämä koetus tulee ikuisesti ratkasemaan, kutka olisivat vanhurskaita ja pyhiä tuhannenkin koetuksen vallitessa ja se tulee myöskin ratkasemaan, kutka yhä edelleen olisivat väärintekijöitä, epäpyhiä ja saastaisia vaikkakin tuhannen koetusta tulisi.
Ei hyödyttäisi myöntää vielä koetusta elämää varten samanlaisten olosuhteiden vallitessa; mutta joskin koeteltavien olosuhteet tulevat olemaan erilaiset nimittäin suotuisammat, tulee ehdot tai edellytykset kunkin yksityisessä (henkilökohtaisessa) koetuksessa elämää varten olemaan samat kuin aadamilaisessa koetuksessa. Jumalan laki pysyy samana — se ei millään tavoin muutu. Se tulee yhä edelleen sanomaan: "Sen sielun, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman", ja ihmisen tila ei tule olemaan suotuisampi, mitä ympäristöön tulee, kuin ehdot ja ympäristö Eedenissä; mutta suuren eron tekee lisätty tieto. Kokemus pahasta verrattuna kokemukseen hyvästä, jonka jokainen tulee saamaan tulevan kauden koetuksessa, tulee olemaan se etu, jonka perustuksella toisen koetuksen tulos tulee niin suuresti eroamaan ensimäisen tuloksesta, ja jota varten jumalallinen viisaus ja rakkaus valmisti "lunastuksen kaikkien puolesta" ja siten takasi kaikille uuden koetuksen siunauksen. Ei voi ajatella suotuisampaa koetusta, suotuisampaa lakia, suotuisampia ehtoja tai olosuhteita missään muodossa, joka tuhatvuotiskauden jälkeen johtaisi vielä lunastamaan jonkun tai uudelleen koettelemaan ketään.
Lunastus ei anna anteeksi kenenkään syntiä: se ei tule pitämään syntistä pyhänä eikä tällä tavoin vie ihmistä ikuisesti kestävään autuuteen. Se ainoastaan lunastaa syntisen ensimäisestä kadotuksesta ja sen seurauksesta, sekä suoranaisista että välillisistä, ja antaa hänen jälleen joutua koetukseen, elämää varten, koetukseen, jossa hänen oma suoranainen tottelevaisuutensa tai tottelemattomuutensa tulee ratkasemaan, josko hän tulee saamaan ijankaikkisen elämän tai ei. Ei myöskään pidä otaksua, kuten monet ovat taipuvaiset tekemään, että kaikilla niillä, jotka ovat tulleet osallisiksi sivistyksestä ja näkevät tai omistavat Raamatun, siten on täysi tilaisuus tai koetus ikuista elämää varten. Meidän tulee muistaa, ettei syntiinlankeemus ole vahingoittanut kaikkia Aadamin lapsia yhtä paljon. Muutamat ovat tulleet tähän maailmaan niin heikkoina ja turmeltuneina, että tämän maailman jumala, Saatana, sokaisee heidät helposti, ja ympärillään vaaniva synti saa heidät ansoihinsa; ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän tämän vaikutuksen alla, niin että silloinkin, kun he tahtovat tehdä hyvää, on paha, ympäristön perustuksella, käsillä ja vaikuttamassa j.n.e., ja se hyvä, jota he tahtovat tehdä, on melkein mahdoton, samalla kuin se paha, jota he eivät tahdo tehdä, tuskin on vältettävissä.
Todellakin vähäinen on niiden joukko jotka nykyajassa todella kokemuksen kautta oppivat tuntemaan sen vapauden, jolla Kristus tekee ne vapaiksi, jotka vastaanottavat hänen lunastuksensa, ja jättävät tulevaisuutensa johdon hänen huomaansa. Siten onkin ainoastaan tämä pieni joukko, seurakunta, kutsuttu ja koeteltu ennakolta sitä erityistä tarkotusta varten, että he toimisivat yhdessä Jumalan kanssa maailman siunaamiseksi — että he nyt olisivat todistajina ja koetusaikakautena hallitsisivat, siunaisivat ja tuomitsisivat maailman — ja saa tämä joukko nyt jossakin määrin nauttia lunastuksesta johtuvia etuja eli nyt tulla koetelluksi ijankaikkista elämää varten. Näille harvoille lasketaan (ja he vastaanottavat uskon kautta) kaikki ne ennalleenasettamisen siunaukset, jotka maailmalle suodaan tulevana aikakautena. Joskaan he eivät ole täydellisiä, eivätkä ole ennalleenasetetut Aadamin alkuperäiseen tilaan, niin, menetellään kuitenkin heidän suhteensa siten, että ero hyvitetään. Uskomalla Kristukseen lasketaan heidät täydellisiksi, ja ovat sentähden ennalleenasetetut täydellisyyteen ja jumalalliseen suosioon, ikäänkuin he eivät enään olisi syntisiä. Heidän epätäydellisyyksiään ja välttämättömiä heikkouksiaan, joita vastaa lunastus, ei heille enään lasketa, vaan tulevat ne peitetyiksi Lunastajan täydellisyyden kautta. Tästä seuraa, että seurakunnan koetus, siihen asemaan nähden, joka sillä nyt on uskon kautta Kristukseen on yhtä puolueeton kuin se, joka annetaan maailmalle sen koetusaikakautena. Koko maailma tulee saatettavaksi täyteen totuuden tuntoon, ja siinä määrin kuin kukin omaksuu sen määräykset ja ehdot, ei häntä enään pidetä syntisenä, vaan lapsena, jolle kaikki ennalleenasettamisen siunaukset ovat aiotut. Tulee olemaan ero maailman kokemuksien ja seurakunnan kokemuksien välillä näiden koetusaikakautena: maailman ihmisistä alkavat tottelevaiset heti saada vastaanottaa ennalleenasettamisesta johtuvia siunauksia siten, että heidän henkiset ja ruumiilliset heikkoutensa vähitellen poistetaan, kun sitä vastoin evankelinen seurakunta, joka on pyhitetty Herran palvelukseen aina kuolemaan asti, astuu hautaan ja saa täydellisyytensä silmänräpäyksessä ensimäisessä ylösnousemuksessa. Toinen ero näiden molempien koetusten välillä tulee olemaan tulevan aikakauden suotuisammissa olosuhteissa, kun niitä verrataan nykyisiin, koska silloin yhteiskunta, hallitus j.n.e. tulevat suosimaan vanhurskautta, palkitsemaan uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja rankasemaan syntiä, kun sitä vastoin nyt, kun maailman ruhtinas hallitsee, seurakunnan koetteleminen tapahtuu olosuhteissa, jotka eivät ole suotuisat vanhurskaudelle, uskolle j.n.e. Mutta tämä kuten olemme nähneet hyvitetään jumalallisen luonnon kirkkauden ja kunnian palkinnolla, joka tarjotaan seurakunnalle ikuisen elämän lahjan yhteydessä.