Se seikka, että jokin päätelmä ensi näkemältä tuntuu järjelliseltä, ei saa johtaa liian nopeasti omaksumaan sitä ja vääntämään Raamattua sopusointuun sen kanssa. Tuhansin tavoin olemme koetelleet Raamatun ja tiedämme ylen määrin varmasti että se sisältää yli-inhimillisen viisauden, joka tekee sen tiedot täysin vapaiksi erehdyksistä. Meidän tulee muistaa, että vaikkakin tieteellinen tutkimus on suositeltavaa ja sen arvelut ansaitsevat harkitsemista, niin eivät sen lopputulokset ole mitenkään virheettömiä. Eikä ole ihmeellistä, että se tuhansia kertoja on todistanut omat päätelmänsä vääriksi, kun me muistamme, että todellinen tiedemies on ainoastaan oppilas, joka monien epäsuotuisten olosuhteitten vallitessa ja taistellen melkein voittamattomia vaikeuksia vastaan, koettaa oppia luonnon suuresta kirjasta ihmisen menneitä vaiheita ja hänen tulevaisuutensa tarkotusta.

Me emme tahdo estää tai vastustaa tieteellistä tutkimista; mutta kun me kuulemme niiden, jotka tutkivat luonnon kirjaa, esittävän aatteita, niin verratkaamme huolellisesti heidän lopputuloksiaan, jotka niin usein kokonaan tai osaksi ovat osottauneet vääriksi, sen kirjan kanssa, joka sisältää jumalallisen ilmestyksen, ja tutkikaamme tiedemiesten oppien totuutta tai valheellisuutta "lain ja todistuksen mukaan. Elleivät he tämän sanan jälkeen puhu, niin tulee se siitä, ettei heillä ole valoa". (Jes. 8: 20.) Näiden molempien kirjojen, luonnon ja Raamatun, oikea tunteminen tulee todistamaan niiden sopusoinnun; mutta niin kauvan kuin meillä ei ole tällaista tietoa, niin täytyy Jumalan ilmestyksen saada etusijan, ja sen täytyy Jumalan lasten keskuudessa olla sinä mittapuuna, jonka mukaan puutteellisten ihmisten kuvitellut lopputulokset arvostellaan.

Mutta kun me pidämme kiinni tästä periaatteesta, niin katsokaamme, eikö löydy mitään muuta järjellistä selitystä ihmisen lisättyyn tietoon, taitavuuteen ja valtaan nähden kuin kehitysoppi, joka sisältää sen, että joskin ihminen on kehittynyt hyvin alhaisella kannalla olevasta oliosta, niin on hän nyt kuitenkin tullut vallan kukkuloille tai "aivojen aikakauteen". Ehkä me huomaammekin, jos kaikki otetaan varteen, että keksinnöt ja mukavuudet, yleinen sivistys sekä tiedon lisääntyminen ja laajempi leviäminen ei johdu aivojen suuremmasta kyvystä, vaan suotuisemmista olosuhteista aivojen työskentelyä varten. Me kiellämme, että aivojen kyky tänä aikana olisi suurempi kuin edellisinä aikakausina, samalla kuin me kernaasti myönnämme, että suotuisampien olosuhteitten vaikutuksesta sen aivokyvyn käyttäminen, jonka ihmiset omistavat, on yleisempi meidän aikanamme kuin minäkään edellisenä aikana ja siitä johtuu, että se esiintyy paljon selvemmässä valossa. Eikö ole totta, että ne, jotka tutkivat maalausta, ja kuvanveistoa tänä "aivojen aikakautena" menevät takasin suuriin mestareihin menneisyydessä? Eikö tämä anna tunnustusta aivojen voimalle, suunnitelmien alkuperäisyydelle ja toimeenpanemisen taitavuudelle, jota kannattaa seurata? Eikö nykyinen "aivojen aikakausi" suurimmaksi osaksi hanki rakennustaiteellisia aineksiaan menneiden aikakausien alkupiirroksista? Eikö ole totta, että puhujat ja ajattelijat tänä "aivojen aikakautena" tutkivat ja muodostelevat niitä tapoja sekä lopputuloksia, joita Plato, Aristoteles, Demostenes ja toiset menneisyydessä ovat keksineet? Eikö moni nykyajan julkisesta puhujasta toivoisi itselleen Demosteneen tai Apollon kaunopuheliaisuutta ja vielä enemmän Paavalin kykyä osata selvään todistaa.

Menkäämme vielä kauvemmaksi taaksepäin: joskin me voisimme viitata siihen puhetaidolliseen kykyyn, jota useat profeetat osottivat, ja niihin yleviin runollisiin kuvauksiin, joita psalmeissa siellä täällä löytyy siroteltuna, niin me kehotamme näitä "aivojen aikakauden" viisaita tutkimaan Jobin ja hänen lohduttajansa viisautta ja järjellisyyttä ja hienoa siveellistä tunnetta. Ja mitä sanomme Mooseksesta, joka oli taitava kaikessa egyptiläisessä viisaudessa? Ne lait, jotka hän antoi, ovat olleet perustuksena kaikkien sivistyneitten kansojen laille ja tunnustetaan ne vielä ihmeellisen viisauden perikuviksi.

Muinaisten, haudattujen kaupunkien esiin kaivaminen tuo päivänvaloon sellaisia tieteen ja taiteen tuloksia entisiltä aikakausilta että se hämmästyttää useita tämän niin kutsutun "aivojen aikakauden" ihmisiä. Vanha tapa balsamoida kuolleita, karaista kuparia ja valmistaa kimmoavaista lasia ja damaskulaista terästä ovat niitä asioita, joita kyettiin aikaansaamaan kaukaisessa muinaisuudessa, mutta joita aivot nykyaikana kaikista eduista huolimatta eivät kykene käsittämään tai jäljittelemään.

Jos me menemme taaksepäin ajassa neljätuhatta vuotta noin Aabrahamin aikoihin asti, niin tapaamme jo Egyptissä suuren pyramiidin — nykyajan viisaimpien tiedemiesten ihmettelyn ja hämmästyksen esineen. Sen rakennustapa on täydellisemmässä sopusoinnussa edistyneimpien, matematiikkaan ja tähtitiedettä koskevien tieteen tuloksien kanssa tänä "aivojen aikakautena". Varmalla tavalla opettaa se totuuksia, joita meidän aikanamme ainoastaan lähimailleen voidaan saavuttaa ajanmukaisien tieteellisten koneitten avulla. Niin voimakkaat ja selvät ovat sen opetukset, että muutamat maailman etevimmistä tähtein tutkijoista empimättä ovat selittäneet sen olevan jumalallista alkuperää. Ja joskin kehitysopin puolustajat meidän "aivojen aikakaudella" myöntäisivät, että se on jumalallista rakennetta, sekä että siinä ilmenevä viisaus on yli-inhimillistä, niin täytyisi heidän kuitenkin tunnustaa, että ihmiset ovat sen rakentaneet. Se seikka, että joukko ihmisiä tässä kaukaisessa muinaisuudessa omisti riittävästi järjen lahjoja suorittaakseen sellaisen jumalallisen rakenteen, jota ainoastaan hyvin harvat nykyään kykenisivät tekemään vaikka heillä on valmis malli edessään sekä ovat varustetut kaikilla nykyajan apuneuvoilla, todistaa, että meidän "aivoaikakautemme" kehittää enemmän luulottelua, kuin mitä olosuhteet ja tosiasiat antavat aihetta.

Jos me siis olemme todistaneet, että meidän päiviemme järjellinen kyky ei ole suurempi kuin kuluneitten aikakausien, vaan todennäköisesti pienempi, niin kuinka me silloin selitämme tiedon yleisen lisääntymisen, nykyajan keksinnöt j.n.e.? Me toivomme voivamme tehdä selvää tästä asiasta järjellisellä ja Raamatun kanssa yhtäpitävällä tavalla. Ne keksinnöt ja havainnot, jotka nyt osottautuvat niin arvokkaiksi, ja joilla todistetaan, että nykyaika on "aivojen aikakausi", ovat enemmäkseen uudelta ajalta. Melkein kaikki ovat syntyneet viimeisten vuosisatojen kuluessa, ja tärkeimpien joukossa ovat ne, jotka kuuluvat viimeisiin vuosikymmeniin, esimerkiksi höyryn ja sähkön käyttäminen — sähköttämiseen, laiva- ja rautatie liikkeeseen, ja erilaiset teollisuuslaitosten koneet. Jos nämä seikat todistavat lisättyä aivojen kykyä, niin täytyy "aivojen aikakauden" olla vielä alussaan, ja järjellinen lopputulos on silloin, että kuluvana satavuotena on jokainen ihmeen muoto todettava jokapäiväiseksi ilmiöksi. Ja jos samassa määrin kehityttäisiin yhä edelleen, niin mihin se päättyisi?

Mutta tehkäämme jälleen tarkastuksemme. Ovatko kaikki keksijöitä? Kuinka kovin harvat ovatkaan ne, joiden keksinnöt ovat todellakin hyödylliset ja käytännölliset, verrattuina niihin, jotka arvostelevat ja käyttävät hyväksensä keksintöä, kun se tulee heidän käsiinsä! Emme myöskään puhu alentavasti tästä hyvin hyödyllisestä ja suuresti arvossapidetystä yleisöä palvelevasta luokasta, kun me sanomme, että ainoastaan pienempi osa heistä omistaa suuren ajatusten terävyyden. Monet maailman lahjakkaimmista miehistä ja syvimmistä ajattelijoista eivät ole koneiden keksijöitä. Muutamat keksijöistä ovat järjellisessä suhteessa niin tylsiä, että kaikki ihmettelevät, kuinka he ovat voineet tehdä keksintönsä. Ne suuret voimat (sähkö, höyry j.n.e.), joita monet ihmiset vuosien kuluessa aika ajoittain ovat kehittäneet, sovelluttaneet käytäntöön ja parantaneet, keksittiin ylimalkaan nähtävästi ainoastaan sattuman kautta, käyttämättä suurta ajatuskykyä ja melkein ilman etsimistä.

Inhimilliseltä näkökannalta katsoen teemme selvää uusimmista keksinnöistä seuraavalla tavalla: kirjapainotaidon keksimistä, vuonna 1440, voi pitää lähtökohtana. Painamalla kirjoja saatiin muistiinpanoja ajattelijoiden ja havaintojen tekijöiden ajatuksista ja keksinnöistä, joita ainoastaan tämän keksinnön kautta heidän jälkeläisensä oppivat tuntemaan. Kirjat aiheuttivat yleisemmän valistuksen ja vihdoin kansakoulut. Koulut ja oppilaitokset eivät lisää ajatuskykyä, vaan tekevät ajatusten harjottamisen yleisemmäksi ja auttavat siten kehittämään sitä kykyä, joka jo on olemassa. Kuta yleisemmäksi tulee tieto ja kuta tavallisemmaksi kirjat, sitä enemmän on niillä sukupolvilla, jotka omistavat niitä, eittämättömiä etuja edellisiin sukupolviin verrattuina, ei ainoastaan siinä, että entisajan yhtä ajattelijaa vastaa nyt tuhannen sellaista terottaakseen ja kiihottaakseen toinen toisiaan uusilla aatteilla, vaan myöskin siinä, että kukin myöhemmässä sukupolvessa elävä omistaa entisten yhteisen kokemuksen omansa ohella. Sivistys ja tuo kiitettävä kunnian tunto, joka seuraa sitä, yritteliäisyys ja halu voittaa huomiota ja saada hyvä toimeentulo sekä jokapäiväisen sanomalehdistön luettelo ja kuvaus keksinnöistä ovat kiihottaneet ja terästäneet inhimillistä käsityskykyä ja ovat kannustaneet jokaista havaitsemaan tai keksimään, jos mahdollista, jotakin yhteiskunnan parhaaksi tai mukavuudeksi. Tässä me lausumme omana ajatuksenamme, että ajanmukaiset keksinnöt, katsottuna puhtaasti inhimilliseltä kannalta, eivät todista lisättyä kykyä aivoihin nähden, vaan luonnollisista syistä terästettyä käsityskykyä.

Ja nyt tarkastamme Raamattua nähdäksemme, mitä se opettaa tästä asiasta, sillä samalla kuin me uskomme, kuten ylempänä on viitattu, että keksinnöt ja ihmisten keskuudessa lisääntynyt tietomäärä j.n.e. ovat johtuneet luonnollisista syistä, niin me uskomme kuitenkin, että Herra Jehova kauvan sitten on ennakolta määrännyt ja järjestänyt kaikki nämä luonnolliset syyt, ja ovat ne sattuneet sopivaan aikaan — hänen hallitsevan kaitselmuksensa kautta, jonka kautta hän "tekee kaikki oman tahtonsa neuvon mukaan". (Ef. 1. 11.) Hänen sanassaan ilmotetun suunnitelman mukaan aikoi Jumala sallia synnin ja kurjuuden hallita ja sortaa maailmaa kuudentuhanen vuoden kuluessa ja seitsemäntenä vuosituhantena asettaa ennalleen kaikki ja hävittää paha — tehdä se seurauksineen tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka hän edeltäpäin määräsi suorittamaan tämän työn. Kun siis nuo pahan vallan kuusituhatta vuotta alkoivat lähestyä loppuaan, niin antoi Jumala olosuhteitten suosia havaintojen tekemistä tutkimalla sekä ilmestystä että luonnon kirjaa samoin kuin koneellisten ja kemiallisten apuneuvojen valmistusta ihmissuvun siunaamista ja kohottamista varten tuhatvuotiskautena, joka kohta astuu voimaan. Että tämä oli Jumalan suunnitelma, ilmottaa selvästi tuo profeetallinen lausunto: "Mutta sinä, Daniel, kätke nämät sanat ja sulje tämä kirjotus lopun aikaan asti; moni tulee [silloin] kulkemaan edes takasin, ja tieto [eikä kyky] lisääntyy", "ja jumalattomat eivät käsitä tätä [Jumalan suunnitelmaa ja tapaa], mutta ymmärtäväiset ymmärtävät sen", "ja silloin tulee hädän aika, jonka kaltaista ei ole ennen ollut aina siitä päivästä asti, kuin ihmisiä alkoi olla, aina tähän aikaan asti."— Dan. 12: 1, 4, 10.