Onko ennalleenasettatninen mahdollinen.
Muutamat ovat ajatelleet, että jos ne tuhannet miljoonat kuolleet herätettäisiin, niin ei maan päällä olisi heille tilaa, ja jos heille olisi tilaa, niin ei maa kykenisi ravitsemaan niin suurta väen paljoutta. Muutamat väittävät, että maa on yhtenä ainoana hautausmaana, ja jos kaikki kuolleet herätettäisiin, niin tallaisivat he toinen toisiaan tilan puutteen tähden.
Tämä on tärkeä kohta. Kuinka ihmeellistä olisikaan havaita, että kun Raamattu opettaa kaikkien ihmisten ylösnousemisen, ettei niillä kuitenkaan olisi riittävää jalansijaa maan päällä! Katsokaamme tätä asiaa! Laskekaa ja te saatte nähdä, että edellä mainittu otaksuma on väärä. Te saatte nähdä, että löytyy tilaa yltäkyllin "kaikkien ennalleenasettamiseksi", kuten "Jumala on puhunut kaikkien profeettainsa suun kautta".
Edellyttäkäämme,että kuusituhatta vuotta on kulunut ihmisen luomisesta, ja että tuhatta kuusisataa miljoonaa ihmistä elää nykyään maan päällä. Yksi ihmispari alkoi meidän sukumme, mutta olkaamme hyvin vapaamielisiä laskussamme ja otaksukaamme, että alussa oli yhtä monta ihmistä kuin nyt, sekä edelleen, ettei ole koskaan ollut vähempää lukua kuin nyt on, joskin todellisuudessa vedenpaisumus vähensi ihmisten luvun kahdeksaan henkilöön. Olkaamme jälleen runsaskätisiä ja laskekaamme kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tai sukupolven keski-ijäksi kolmekymmentäkolme vuotta, joskin 1 Moos. 5 mukaan oli ainoastaan yksitoista sukupolvea Aadamista vedenpaisumukseen, joka aika oli tuhatta kuusisataa viisikymmentäkuusi vuotta tai noin sata viisikymmentä vuotta jokaista sukupolvea kohti. Katsokaamme nyt: kuusituhatta vuotta on kuusikymmentä vuosisataa, kolme sukupolvea kutakin vuosisataa kohti tekisi sata kahdeksankymmentä sukupolvea Aadamista alkaen, ja kun lasketaan tuhatta kuusisataa miljoonaa kutakin sukupolvea kohti, niin saadaan kaksisataa kahdeksankymmentä kahdeksantuhatta miljoonaa (288,000,000,000) sukumme kokonaistulokseksi aina luomisesta nykyaikaan asti, tämän runsaan laskun mukaan, joka luultavasti on enemmän kuin kaksi kertaa todellista lukua suurempi.
Missä löydämme riittävän tilan tätä suurta määrää varten? Mitatkaamme maata ja katsokaamme. Suomen [Laskelman, joka alkutekstissä on sovitettu Amerikan oloja varten, on suomentaja sovittanut Suomen oloihin.] pinta-ala on kolmesataa seitsemänkymmentä kolmetuhatta neliökilometriä. Kun kukin neliökilometri sisältää miljoonan neliömetrejä, niin saamme koko pinta-alaksi kolmesataa seitsemänkymmentä kolmetuhatta miljoonaa (373,000,000,000) neliömetriä. Jos kunkin kuolleen peittämä pinta-ala on keskimäärin 0,7 neliömetriä, niin sopisi Suomeen, jos se kokonaisuudessaan olisi hautausmaana viisisataa kolmekymmentä kolmetuhatta (533,000,000,000) miljoonaa ruumista tai melkein kaksi kertaa niin paljon kuin meidän liioiteltu laskumme osotti eläneen ihmisiä maan päällä. Henkilö tarvitsee seisoessaan n. 0,1 neliömetriä suuren alan. Tämän mukaan voisi koko maan asukasluku, joka viimeisten laskelmain mukaan tekee noin tuhat kuusisataa miljoonaa, seisoa sadankuudenkymmenen miljoonan neliömetrin suuruisella pinta-alalla, joka ala on paljon Lontoon pinta-alaa pienempi ja pienempi kuin useampien suomalaisten pitäjien pinta-alat. Ja meidän liiotellun laskumme mukaan sopii melkein koko ihmiskunta seisomaan Turun ja Porin läänin suuruiselle alalle, jonka pinta-ala on 24,171 km2. Ei ole siis vaikeata torjua tätä väitöstä. Ja kun me muistamme Jesajan ennustuksen (35: 1—6), että maa on antava kasvunsa ja erämaa on iloitseva ja kukoistava kuin kukkainen, että vedet virtaavat korvessa ja joet erämaassa, niin me näemme, että Jumala ilmottaa pitäneensä huolta suunnitelmansa yhteydessä olevista välttämättömyyksistä ja tulee runsaasti pitämään huolta tuotujensa tarpeista, kuten näyttää, hyvin luonnollisella tavalla.
Ennalleenasettaminen kehityksen vastakohtana.
Muutamat väittänevät, että Raamatun oppi ihmisten ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan ei ole sopusoinnussa tieteen opin kanssa, joka näennäisillä syillä kiinnittää katseemme tämän yhdeksännentoista vuosisadan suurempaan valistukseen ja esittää tämän todistuksena siitä, että alkuajan ihmisellä täytyi olla verrattain puutteellinen ymmärrys, jonka ymmärryksen he väittävät olevan tuloksena kehityksestä. Tältä kannalta katsoen ei ennalleenasettaminen olisi ensinkään toivottavaa ja olisi se aivan varmaan siunauksen vastakohta.
Ensi näkemältä voi sellainen päätteleminen tuntua luultavalta, ja monet ovatkin taipuvaisia omaksumaan sen totuutena, yhtyessään erään kuuluisan Brooklyn-saarnaajan lausuntoon: Jos Aadam ensinkään lankesi niin oli hänen lankeemuksensa ylöspäin, ja kuta enemmän ja pikemmin me lankeamme hänen alkuperäisestä tilastaan sitä parempi meille ja kaikille.
Siten tahtovat viisaat saarnastuolistakin tehdä tyhjäksi Jumalan sanan ja jos mahdollista uskotella meille, että apostolit olivat hulluja, kun he selittivät, että kuolema ja kaikki paha tuli ensimäisen ihmisen tottelemattomuuden kautta, sekä että kuolema voitiin poistaa ja ihminen asettaa ennalleen jumalalliseen suosioon ja elämään ainoastaan lunastajan kautta. (Room. 5: 10, 12, 17—19, 21; 8: 19—22; Ap. t. 3: 19—21; Ilm. 21: 3—5.) Älkäämme nopeasti päättäkö, että tämä viisaitten päätelmä on järkähtämätön, sillä jos meidän silloin täytyisi hyljätä apostolien opit synnin ja kuoleman alkuperästä ja opin ennalleenasettamisesta alkuperäiseen tilaan, min täytyisi meidän, jos tahtoisimme olla rehellisiä, hyljätä heidän todistuksensa kokonaan ja pitää jokainen heidän käsittelemänsä aine sellaisena, joka ei voi olla hengen elähyttämä eikä siis mistään arvosta tai merkityksestä. Tarkastakaamme siis tosiasiain valossa tätä yhä yleisempää käsitystä, ja katsokaamme kuinka syvä totuus siinä on.
Eräs tämän päätelmän esitaistelijoista ja edustajista sanoo: "Ihminen oli alussa sellaisessa olotilassa jossa hänen aistillinen luontonsa oli vallalla ja jolloin melkein puhtaasti ruumiilliset halut häntä hallitsivat; sitten on ihminen kulkenut toisesta olotilasta toiseen, kunnes hän kohta on tullut siihen asemaan, että voidaan sanoa aivojen häntä hallitsevan, Siten voidaan tätä aikakautta pitää ja kutsua aivojen aikakaudeksi. Aivot toimeenpanevat päivän suuret yritykset. Aivot ottavat hallitusohjakset haltuunsa, ja maan elementit, ilma ja vesi alistetaan sen alle. Ihminen saa käsiinsä kaikki luonnonvoimat ja voittaa hitaasti, mutta varmasti sellaisen vallan luonnon voimien yli, joten on selvää että hän lopulta voi Alexander Selrikin kanssa huudahtaa: 'Minä olen kaiken sen valtias minkä minun katseeni käsittää'."