Kaipuuni tyydytetty.
Jos Jeesus sun kaltaisna nousta mä saan
on mulla myös kirkkaus sun.
Mä tyydyn ja kiitän mun Herraani vaan,
ett' luoksensa johdatti mun.
Tuo armahin aamu jo koittamaan saa.
Pois haihtuvat varjotkin nuo.
Kas luomus tuo uusi se sua kirkastaa
ja Luojalle kiitoksen tuo.
Kun sitten sun kaltaisna kulkea saan
kautt' taivahan tannerten ain',
ja päästä mun Taattoni helmahan vaan,
jo kaipuuni sammuttaa sain.
KYMMENES LUKU.
HENKISET JA IHMIS-LUONNOT ERILAISET JA SELVÄÄN EROTETUT.
Tavallisia väärin käsityksiä. — Maalliset tai ihmisluonnot ja taivaalliset tai henkiset luonnot. — Maallinen kirkkaus ja taivaallinen kirkkaus. Raamatun todistus henkiolennoista. — Kuolevaisuus ja kuolemattomuus. — Voiko kuolevaisilla olennoilla olla ikuinen elämä? — Oikeudellisuus armolahjoja suodessa. — Erään otaksutun periaatteen tutkiminen. — Täydellisyyden moninaisuus. — Jumalan yksinvaltiusoikeudet. — Jumala on pitänyt huolta ihmissuvusta riittävässä määrässä. — Kristuksen ruumiin valitseminen. Miten sen luonteen muutos saavutetaan.
Kykenemättöminä huomaamaan, että Jumalan suunnitelma ylimalkaan ihmissuvun suhteen tarkottaa sen ennalleenasettamista ihmisen alkuperäiseen tilaan — Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen — sekä että kristitty seurakunta poikkeuksena tästä yleisestä suunnitelmasta tulee muuttamaan luontoa, ihmisluonnosta henkiseen luontoon, ovat kristityt ylimalkaan luulleet, etteivät muut pelastu kuin ne, jotka saavat henkisen luonnon. Samalla kuin Raamattu lupaa elämää, siunausta ja ennalleenasettamista kaikille maan sukukunnille, tarjoaa ja lupaa se muutoksen henkiseen luontoon ainoastaan evankeliumin aikakautena valitulle seurakunnalle, eikä löydy ainoatakaan kohtaa, joka antaisi tukea sellaiselle toivolle joidenkuiden toisten suhteen.
Jos ihmissuvun suuri enemmistö pelastetaan kaikesta siitä alennuksesta, heikkoudesta, tuskasta, kurjuudesta ja kuolemasta, joka on johtunut synnistä, ja asetetaan ennalleen inhimilliseen täydellisyyden tilaan, jota ihminen ennen lankeemusta nautti, niin ovat he yhtä todellisesti ja täydellisesti pelastetut tästä lankeemuksesta kuin ne, jotka tämän evankeliumin aikakauden erityisen korkean kutsun johdosta tulevat "osallisiksi Jumalan luonnosta".
Kykenemättömyys oikein käsittämään, mitä merkitsee täydellinen ihminen, ymmärtämättömyys kuolevainen ja kuolematon sanojen suhteen sekä väärät kuvaukset oikeudellisuudesta ovat kaikki yhdessä vaikuttaneet tähän erhetykseen ja pimittäneet monta muutoin helposti ymmärrettyä Raamatun kohtaa. Tavallinen käsitys on, joskaan sitä ei tue ainoakaan kohta Raamatussa, ettei täydellistä ihmistä ole koskaan ollut maan päällä; että se, mitä ihminen näkee maan päällä, on ainoastaan osittain kehittynyt ihminen, ja että hän, tullakseen täydelliseksi, täytyy pukeutua henkiseen luontoon, Tämä käsitys saa aikaan sekaannusta Raamatun käsittämisessä, sen sijaan että se kehittäisi sopusointua ja ihanuutta, joka johtuu "totuuden sanan oikeasta jakamisesta".