Valinnut oon ristin alla
kuolla itsestäni pois;
etten etsis' maista rauhaa,
jotta Jeesus loman' ois'.
Nyt jo vaimen riemu mainen
rinnall' lemmen Jeesuksen.
Herran rauha syömen täyttää
ristiänsä kantaen.
Herran tietä käydä tahdon —
kuinka suuri onnen on —
kunnes toivon päähän pääsen,
alkaa riemu rajaton.

Vaalin' tää on kaikkein parhain
nyt ja kautta aikojen.
Täällä kärsin Herran tähden,
voitan siellä kirkkauden.
Risti ensin, kruunu sitten.
Niin on Jeesus kulkenut.
Jäljissänsä tahdon käydä,
kunnes oon mä voittanut.
Herran tietä käydä tahdon —
kuinka suuri onnen on —
kunnes toivon päähän pääsen,
alkaa riemu rajaton.

KOLMASTOISTA LUKU.

TÄMÄN MAAILMAN VALTAKUNNAT.

Ensimäinen herraus. — Sen kadottaminen. — Sen lunastaminen ja ennalleenasettaminen. — Jumalan esikuvauksellinen valtakunta. — Vallan anastaja. — Nykyisen herrauden kaksi puolta. — Olemassa olevat esivallat on Jumala määrännyt. — Nebukadnesarin näky. — Danielin näky ja selitys. — Tämän maailman valtakunnat katsottuna toiselta näkökannalta. — Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. — Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. — Kristillisyyden väärät vaatimukset. — Parempia toiveita viidennessä maailman valtakunnassa.

Jumalallisen ilmestyksen ensimmäisessä luvussa ilmottaa Jumala aikomuksensa maallisen luomuksen ja sen hallituksen suhteen. "Ja Jumala sanoi; 'Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme, olemaan meidän kaltaisemme; ja vallitkoon he kalat meressä ja linnut taivaan alla ja karjan ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka liikkuvat maan päällä.' Ja Jumala loi ihmisen kuvaksensa, omaksi kuvaksensa loi hän hänet, mieheksi ja vaimoksi loi hän heidät. Ja Jumala siunasi heitä; Jumala sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi! ja vallitkaa kalat meressä ja linnut taivaan alla ja kaikki eläimet, jotka liikkuvat maan päällä'."

Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen olemaan maan herra, hallitsija eli kuningas. Tämä tehtävä lisääntyä ja täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi ja hallita sitä ei koske ainoastaan Aadamia vaan koko ihmissukua; "vallitkoon he" j.n.e. Jos ihmissuku olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi koskaan mennyt heidän käsistään.

Huomattakoon, ettei tässä määräyksessä kukaan ihminen ole saanut valtaa eikä herrautta kanssaihmistensä yli, vaan koko suku saa herrauden maan yli viljelemään sitä ja käyttämään sen tuotteita yhteiseksi hyväksi. Ei ainoastaan kasvi- ja kivikunnan aarteita aseteta siten ihmiskunnan käytettäväksi, vaan koko eläinmaailma kaikessa moninaisuudessaan on hänen käytettävänään ja häntä palvellakseen. Jos suku olisi pysynyt täydellisenä ja suorittanut tämän Luojan alkuperäisen aikomuksen, olisi suvun jäsenluvun kasvaessa ihmisille tullut välttämättömäksi neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä ajatella tapoja ja keinoja yhteisten siunausten oikeudenmukaista ja viisasta jakamista varten. Ja koska suuren luvun tähden aikojen kuluessa olisi tullut mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin olisi tullut välttämättömäksi, että ihmissuvun eri luokat olisivat valinneet edustajia heidän puolestaan puhumaan ja toimimaan. Ja jos kaikki olisivat täydellisiä henkisessä, ruumiillisessa ja siveellisessä suhteessa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken ja lähimmäistään niinkuin itseään, ei tällaisessa järjestyksessä olisi esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.

Siten me näemme, että Luoja alkuaan aikoi maan hallitukselle tasavaltaisen hallitusmuodon, josta jokainen yksityinen tulisi osalliseksi, jossa jokainen olisi itsehallitsija ja joka suhteessa hyvin kehittynyt hoitamaan asemaansa kuuluvia velvollisuuksia, mikä koskee sekä omaa että yleistä parasta.

Oli ainoastaan yksi ehto, josta ihmiselle uskottu maan herraus riippui, ja se oli, että Jumalan sallimaa hallitusta oli hoidettava sopusoinnussa maailman kaikkeuden korkeimman hallitsijan kanssa, jonka laki lyhykäisyydessään on rakkaus. "Rakkaus on lain täyttämys." "Rakasta Herraa Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." — Room. 13: 10; Matt. 22: 37—40.