Nikodeemus. — Kuinka tämä on mahdollista? — näkymättömiä olentoja!
Jeesus. — "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?" — että henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? Etkö sinä, joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole koskaan lukenut Eliisasta ja hänen palvelijastaan tai Biileamin aasintammasta ja monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömät? Kuuluthan sinä paitsi fariseusten joukkoon, jotka tunnustavat uskovansa enkeleihin henkiolentoina. Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin sinulle: Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai järjellisellä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia asioita. Jos tahdot tulla sisälle siihen valtakuntaan ja perilliseksi siinä, jota minä julistan, niin täytyy sinun askel askeleelta seurata valoa. Jos niin teet saat enemmän valoa siinä määrin kuin olet valmis sitä vastaan ottamaan. Minä olen saarnannut näistä asioista, joiden aika nyt on tullut, ja joita sinä voit ymmärtää, sekä tehnyt ihmeitä, ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et ole toiminut uskosi mukaan ja julkisesti tullut minun oppilaakseni ja seuraajakseni. Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet; mutta jos teet sen, on Jumala antava sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavaa askeletta varten. Totisesti, totisesti sanon sinulle: me puhumme mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä (te fariseukset) ota vastaan todistustamme. Jos ette usko, kun puhun teille maallisia, kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia? Ei maksaisi vaivaa yrittää puhua teille taivaallisista asioista, sillä te ette voisi tulla siitä vakuutetuksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä sitä mielettömämpiä. Jos opetukseni, joka on ollut maallista laatua ja jota maalliset asiat ovat valaisseet, joita te voitte ymmärtää ja ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että avonaisesti tahtoisit tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et tulisi enemmän vakuutetuksi taivaallisista asioista, joista et mitään tiedä, sillä ei kukaan ole koskaan mennyt taivaaseen, jonkatähden ei kukaan voisi todistustani varmentaa. Ainoastaan minä, joka tulin taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita. "Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen muu kuin se, joka taivaasta tuli alas, ihmisen Poika". Tieto taivaallisista asioista saadaan vasta henkisen sikiytymisen jälkeen ja vasta sitte kun on syntynyt hengestä, tullut henkiolennoksi, voidaan taivaallisia asioita ymmärtää.
Siten vaadittiin Herralta kärsivällisyyttä selittäessään valtakunnan luonnetta niille, joiden ennakkoluulot ja kasvatus estivät heitä saamasta muuta kuin nurjia käsityksiä sen maallisesta puolesta. Kuitenkin jatkui erityisen luokan valinta, joka Messiaan kanssa tulisi osalliseksi valtakunnasta, joskin ainoastaan harvat valittiin Israelista niinä seitsemänä vuotena, jolloin yksinomaan heille tätä osallisuutta tarjottiin. He eivät olleet valmistautuneet sitä varten ja laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niiden mukaan mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta. Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi pakanoille, jotta heistä otettaisiin "kansa hänen nimelleen". Ja myös näiden joukossa on ainoastaan jäännös, "pieni lauma", jota pidetään arvokkaana tulemaan hänen valtakuntansa ja kirkkautensa kanssaperilliseksi.
Vakava on se eksytys ollut, joka on tunkeutunut kristilliseen nimiseurakuntaan, jonka väärän selityksen mukaan luvattu valtakunta käsittää ainoastaan nimiseurakunnan sen nykyisessä tilassa ja sen työ on ainoastaan armontyötä uskovien sydämissä. Vieläpä tässä eksytyksessä on jouduttu siihen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan valtakunnan hallitukseksi maan päällä. On totta, että seurakunta eräässä suhteessa on nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ nykyään jatkuu uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän sisältävän kaiken ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan pysyttämisen taivaan alle, merkitsee niiden voimakkaimpien ja selvimpien lupausten tyhjäksi tekemistä, joita Herra, apostolit ja profeetat ovat esittäneet rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa.
Jeesuksen vertauksissa kutsutaan seurakuntaa usein valtakunnaksi, ja apostolit puhuvat siitä sinä valtakuntana, jota Kristus nyt hallitsee, sanoen että Jumala on ottanut meidät pimeyden vallasta ja asettanut meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Me, jotka nyt vastaanotamme Kristuksen, tunnustamme hänen ostamansa oikeuden valtaan kiittäen ja vapaaehtoisesti totellen häntä, ennen kuin hän voimalla toimeen panee sen maailmassa. Me käsitämme eron niiden vanhurskasten lakien välillä, jotka hän tulee pakottamaan tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan välillä, jota nyt anastaja, maailman nykyinen ruhtinas hallitsee. Usko Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaisuuteen, ja lasketaan meidät siten tuon uuden ruhtinaan alamaisiksi, ja hänen armonsa kautta hänen valtakuntansa kansaperillisiksi, joka pystytetään voimassa ja suuressa kirkkaudessa.
Mutta tämä ei mitenkään tee tyhjäksi sitä lupausta, että Kristuksen valtakunta on lopulta ulottuva "merestä mereen ja virrasta maailman ääriin", (Ps. 72: 8), että kaikki kansat tulevat palvelemaan ja tottelemaan häntä, ja että kaikki polvet notkistuvat hänen edessään, sekä ne, jotka ovat taivaassa, että ne, jotka ovat maan päällä, (Dan. 7: 27; Fil. 2: 10). Nykyinen, "pienen lauman", valinta pikemmin vahvistaa nämä lupaukset.
Tarkka Jeesuksen vertausten tutkiminen opettaa selvästi, että Jumalan valtakunnan tuleminen eli pystyttäminen voimassa kuuluu tulevaisuuteen eikä luonnollisesti tapahdu ennen kuin kuningas tulee. Vertaus jalosukuisesta nuoresta miehestä, joka matkusti kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen j.n.e. (Luuk. 19: 11—15), siirtää siten valtakunnan pystyttämisen selvästi Kristuksen jälleentulemisen aikoihin. Ja julistus, jonka Herra monta vuotta myöhemmin lähetti seurakunnalle, kuului: "Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun." (Ilm. 2: 10.) Tästä näkyy selvästi, että niitä kuninkaita, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan, ei tässä elämässä kruunata hallitakseen kuninkaina.
Sentähden ei seurakunta nykyään ole Jumalan valtakunta voimassa ja kirkkaudessa, vaan Jumalan valtakunta ensimmäisessä alussaan, kehittymättömässä tilassaan. Näin opettaa uusi testamentti kokonaisuudessaan. Taivaan valtakunta kärsii nyt väkivaltaa maailman puolelta. Kuningasta pideltiin pahoin ja ristiinnaulittiin, ja kaikki, jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin muodossa. Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan todellista seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa. Mutta meille on annettu se lupaus, että jos me (seurakunta, valtakunta kehittymättömässä tilassaan) kärsimme Kristuksen kanssa, tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren valtansa ja hallitsee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan.
Jaakob (2: 5) sanoo meille sopusoinnussa Herran opin kanssa, että Jumala valitsi ne, jotka tämän maailman mittakaavan mukaan ovat köyhiä ja halveksittuja, ei hallitakseen nykyään, vaan tullakseen sen "valtakunnan perillisiksi, jonka hän on luvannut". Herra sanoo: "Kuinka vaikea on niiden, joilla on tavaraa, mennä sisälle Jumalan valtakuntaan!" (Mark. 10: 23.) On ilmeistä, ettei hän tarkota nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä juuri rikkaita koetetaan saada menemään siihen sisälle. Pietari kehottaa valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen, hyveisiin ja uskoon, sanoen: "Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö Herramme ja Vapahtajamme ijankaikkiseen valtakuntaan." — 2 Piet. 1: 10, 11.
Paavalin esityksen Room. 14: 17 arvelevat muutamat tarkottavan kuvauksellista valtakuntaa, mutta yhteys osottaa selvästi, että tämä kohta yksinkertaisesti merkitsee: Meillä veljet, jotka nyt olemme asetetut Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan, on sellaisia vapautuksia ravintoomme y.m. nähden, joita meillä juutalaisen lain alla ei ollut (v. 14). Kuitenkin luopukaamme mieluummin tämän vapauden käyttämisestä, jos veljet, jotka eivät vielä sitä ymmärrä, tulevat epävarmoiksi ja haavottavat omantuntonsa. Älkäämme antako vapautemme ravintomme suhteen turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut; vaan muistakaamme, että valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapauden ravintoon nähden, nimittäin meidän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen osallisuudesta. Tämän valtakunnan vapaus ravintoon nähden voidaan nykyään uhrata veljemme parhaaksi.