Monet ovat luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on astunut voimaan, kaikki tulisivat olemaan tyytyväiset sen hallitukseen. Mutta ei niin. Sen määräykset tulevat olemaan paljon tarkemmat kuin minkään edelläolevan hallituksen, ja kansan vapauksia rajotetaan siinä määrin, että todellakin monille sellaisille tulee olemaan katkeraa, jotka nyt vaativat suurempaa vapautta. Vapaus pettää, panetella, valehdella ja vietellä toisia tulee kokonaan poistettavaksi. Kaikilta kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla ja juomalla. Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä jollakin tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja. Ainoa vapaus, joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus — vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikilla tavoin; mutta koko tässä valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee. (Jes. 11: 9; Room. 8: 21). Tämä hallitus tulee sentähden monesta tuntumaan ankaralta, koska se tulee lopettamaan kaikki heidän entiset tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä. Lujuutensa ja voimansa perustuksella kutsutaan sitä kuvauksellisesi rautaiseksi hallitukseksi: "Hän on hallitseva rautaisella sauvalla," (Vert. Ilm. 2; 26, 27; Ps. 2: 8—12, 49: 15.) Siten toteutuvat sanat: "Minä teen oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi, ja rakeet [oikeat tuomiot] tulevat hajottamaan valheen pakopaikat ja vesi [totuus] on huuhtova sen varustukset", ja kaikki salattu on tuleva ilmi. — Jes. 28: 17; Matt. 10: 26.

Monet tulevat tuntemaan itsensä kapinallismielisiksi tätä täydellistä ja oikeudenmukaista hallitusta kohtaan, koska he menneisyydessä, nykyisen ruhtinaan hallitessa, ovat tottuneet hallitsemaan kanssaihmisiään ja elämään toisten kustannuksella ilman mitään vastapalvelusta. Ja sellaiset, jotka nykyään ovat eläneet itsekkäissä nautinnoissa ja tyydytyksissä, tulevat luonnollisesti tarvitsemaan ja saamaan monta vaikeaa iskua ennen kuin he oppivat tämän valtakunnan opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden. (Ps. 89: 33: Luuk. 12: 47, 48.) Tämän aineen opetus tulee kohtaamaan ensin elävää sukupolvea ja on se aika aivan lähellä. — Jaak. 5.

Mutta, siunattu ajatus! Kun elämänruhtinas rautaisella hallituksellaan on saattanut voimaan vanhurskauden ja oikeuden lait, tulevat ihmissuvun joukot oppimaan, että "vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpeäksi", He tulevat näkemään, että Jumalan suunnitelma ja lait ajan pitkään ovat parhaimmat kaikkia varten, ja lopuksi oppivat he rakastamaan vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä. (Ps. 45:8; Hebr. 1:9.) Kaikki, jotka tämän hallituksen aikana eivät ole oppineet rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina ikuista elämää varten ja hävitetään kansasta. — Ap. t. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5-7.

Valtakunta ikuinen.

"Ja siihen aikaan on Jehova oleva kaiken maan kuningas." (Sak. 14: 9.) Valtakunta, jonka Jehova Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena pystyttää, on oleva Jehovan valtakunta, mutta tulee sitä Kristus hänen varahallitsijanaan välittömästi johtamaan, jotakuinkin samalla tavalla kuin Yhdysvaltain hallitus menetteli etelävaltojen kanssa kapinan jälkeen. Joksikin aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla omia virkamiehiään, koska pelättiin, etteivät ne mukautuisi valtakunnan lakeja noudattamaan; vaan asetettiin kuvernöörejä täydellä valtuudella muodostamaan näiden valtojen hallituksia ja saattamaan heidät jälleen täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa. Siten kestää Kristuksen hallitus maan asioitten suhteen määrätyn ajan erityistä tarkotusta varten ja tulee se päättymään, kun tämä tarkotus on saavutettu. Kapinan kautta menetti ihminen oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle antanut, muun muassa hallita itseään sopusoinnussa Jehovan lakien kanssa. Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet, ja takasi ihmiselle oikeuden ei ainoastaan henkilökohtaisesti päästä entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan maan kuninkaana. Jotta Jumalan tarkotus saavutettaisiin, saattaa ihmiset ennalleen, tavalla, joka parhaiten terottaa heille, mitä he nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet — nimittäin antamalla heidän itse ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi — vaaditaan voimakas ja täydellinen hallitus. Ja tämä kunnia suorittaa loppuun ihmisen ennalleenastettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen itselleen oikeuden siihen, ja "hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle" — kunnes ei löydy ketään, joka ei tunnustaisi, kunnioittaisi ja tottelisi häntä. Kun hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, tulee hän jättämään valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta tulee, kuten alussa suorastaan seurustelemaan Jehovan kanssa. Ihmisen Kristuksen Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut tuon suuren lunastustyön. — 1 Kor. 15: 25—28.

Kun valtakunta kerran on jätetty Isälle, tulee se edelleen olemaan Jumalan valtakunta, ja sen lait pysyvät aina samoina. Koko ihmissuku joka silloin on täydelleen ennalleenasetettu, on kykenevä osottamaan täydellistä kuuliaisuutta niin hyvin kirjaimen kuin hengen mukaan, kun nyt ihmisten kyky rajottuu siihen, että heillä on kuuliaisuuden henki eli pyrkimys pitää Jumalan lakia. Täydellisenkin täydellinen kirjain tuomitsisi heidät heti kuolemaan. (2 Kor. 3: 6.) Se, että meidät hyväksytään, perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunastukseen. Ennenkuin ihminen on todellisesti täydellinen, on "hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin". (Hebr. 10: 31.) Nyt, ennenkuin todellinen täydellisyys on saavutettu, ei kukaan voisi kestää järkähtämättömän oikeuden lain edessä. Kaikki tarvitsevat sitä armoa, joka Kristuksen ansion ja uhrin kautta vapaasti tarjotaan. Mutta kun Kristus jättää valtakunnan Isälle, on hän esittävä heidät virheettöminä hänelle, sopivina ja kykenevinä nauttimaan ikuista onnellisuutta Jehovan täydellisten lakien alaisina. Kaikki pelottava on silloin hävinnyt, ja Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa tulevat silloin olemaan täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa.

Kun Kristus tuhatvuotiskauden lopussa jättää maan herrauden Isälle, tapahtuu se siten, että hän jättää sen ihmisille Isän edustajina, joille alussa oli aiottu tämä kunnia. (1 Kor. 15:24; Matt. 25:34.) Siten jatkuu Jumalan valtakunta ikuisesti. Ja sentähden me luemme Herran sanassa: "Silloin kuningas sanoo oikealla puolella oleville [niille, jotka tuhatvuotiskautena ovat voittaneet suosion aseman sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]: Tulkaa Isäni siunatut [te, jotka Isä aikoo siunata] ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti."

Tätä valtakuntaa ja tätä kunniaa, joka on valmistettu ihmiselle, älköön sekotettako tuon vielä korkeamman valtakunnan ja tuon vielä korkeamman kunnian kanssa, "jonka Jumala oli edeltä määrännyt ennen maailman aikoja meidän kirkkaudeksemme" (1 Kor. 2: 7), ja johon me valittiin Kristuksessa ennen maailman perustumista. Ja vaikkakin Kristus-henkilön erityinen välitys ja hallitseminen tulee päättymään, kuten ylempänä on osotettu, niin emme siitä saa tehdä sitä johtopäätöstä, että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima silloin loppuisi. Oi ei, Kristus on aina oleva kaiken jumalallisen kirkkauden ja voiman yhteydessä Jumalan suosion oikealla puolella ja hänen morsiamensa ja kanssaperillisensä on aina oleva osallinen hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan. Me emme edes tahdo viitata niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon korkealle korotetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa, vaan me huomautamme ainoastaan tuosta ehtymättömästä jumalallisesta voimasta ja toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä.

Mihin Jumalan valtakunnan puoleen me kiintynemmekin, niin se on todellakin "kaikkien kansojen toivo", sillä se tulee siunaamaan kaikkia. Siksi tulisi kaikkien odottaa sitä aikaa ja rukoilla: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Tätä koko luomakunta niin kauan tietämättään on ikävöinyt ja odottanut — odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä valtakuntaa, joka on rikkipolkeva pahan ja siunaava ja parantava kaikki kansat. — Room. 8: 19; 16: 20.

* * * * *