Koko luomakunta toivoo, odottaa ja ikävöi huokauksessaan ja tuskassaan ikäänkuin vaistomaisesti sitä päivää, jota se kutsuu kultaiseksi ajaksi, ja kuitenkin hapuilevat ihmiset pimeydessä (Jes. 50: 10), koska he eivät tunne suuren Jehovan armosta rikkaita aikomuksia. Mutta heidän rohkeimmat kuvittelunsa tällaisesta aikakaudesta eivät läheskään vastaa todellisuutta, sellaisena kuin se tulee muodostumaan. Suuri Luoja valmistaa juuri "pidot lihavista ruu'ista" (Jes. 25: 6), joka on oleva valtava yllätys hänen luoduille olennoilleen ja joka suuressa määrässä käy yli kaiken sen, mitä ne syystä ovat voineet pyytää tai odottaa. Ja ihmetteleville olennoilleen, jotka katselevat Jumalan rakkauden pituutta ja leveyttä, korkeutta ja syvyyttä, joka käy yli kaiken odotuksen, selittää hän: "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne ja teidän tienne eivät ole minun teitäni, sanoo Herra. Ei, niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, niin paljon ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne, ja minun ajatukseni korkeammat teidän ajatuksianne". — Jes. 55: 8, 9.

Me tahdomme tässä teoksessa — ja, kuten me toivomme, menestyksellä — koettaa asiaan innostuneelle ja ennakkoluuloista vapaalle lukijalle esittää Jumalan suunnitelman, sellaisena kuin se johtaa ymmärtämään hänen menettelytapaansa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ja selvittää sitä tavalla, joka on sopusuhtaisempi, ihanampi ja järjellisempi kuin tavallinen käsitys asiasta. Kuitenkin kielletään jyrkästi tämän olevan tulos siitä, että tekijä omaisi jonkun erinomaisen nerokkaisuuden tai kyvyn, vaan vaikuttaa tämän vanhurskauden auringon valo tuhatvuotisen päivän sarastuksessa. Tämä valo ilmituo nämät asiat "nykyisenä totuutena", jonka totuuden aika nyt on tullut, jotta ne, jotka ovat rehelliset — puhdassydämiset, sen käsittäisivät ja omistaisivat.

Epäilys kuuluu päiväjärjestykseen, vieläpä vilpittömätkin asettavat kysymyksen alaiseksi itse todellisen uskonnon ja totuuden perustuksen. Me olemme koettaneet riittävästi paljastaa tämän perustuksen, jolle kaikki usko on rakennettava — nimittäin Jumalan sanan — jotta nekin, jotka eivät ole uskovaisia, saisivat luottamuksen sen todistukseen. Ja me olemme koettaneet tehdä sen tavalla, joka vetoaa järkeen ja jonka järki voi perustukseksi hyväksyä. Sitten olemme koettaneet rakentaa tälle perustukselle Raamatun opit sillä tavalla, että mikäli mahdollista puhtaasti inhimillinen arvostelu voisi koetella kuviot ja kulmat sovellutettavissa olevien ankarimpien oikeuden lakien mukaan.

Me olemme vakuutetut, että Raamattu sisältää ilmotuksen järjestetystä ja sopusuhtaisesta suunnitelmasta, joka silloin kuin se käsitetään, täytyy puhua puolestaan jokaiselle pyhitetylle tietoisuudelle, ja tämä teos on ilmestynyt toivossa saada auttaa Raamatun tutkijaa kiinnittämällä hänen huomionsa ajatuksiin, jotka ovat sopusuhtaiset keskenään ja Jumalan hengen elähyttämän sanan kanssa. Ne, jotka tunnustavat, että pyhä Raamattu ilmottaa Jumalan suunnitelman — ja juuri tällaisten puoleen me erityisesti käännymme — tulevat varmaan olemaan yhtämieltä kanssamme, että jos se on Jumalan hengen elähyttämä, niin täytyy sen oppien jos niitä kokonaisuutena tarkastetaan, kirkastaa suunnitelma, joka on sopusoinnussa niin hyvin itsensä kanssa kuin jumalallisen alkuunpanijan luonteen kanssa. Totuuden etsijöinä tulee meidän asettaa päämääräksemme saada selvä käsitys Jumalan ilmotetusta suunnitelmasta kaikessa täydellisessä, sopusuhtaisessa kokonaisuudessa, ja Jumalan lapsina on meillä täysi syy odottaa, että se on oleva meille mahdollista, koska olemme saaneet lupauksen totuuden hengestä, joka on johtava meidät koko totuuteen. — Joh. 16: 13.

Totuuden tutkijoina on meillä kaksi tapaa valittavana. Toinen on tutkia kaikkia niitä mielipiteitä, joita kirkon eri lahkot ovat esittäneet, ja ottaa jokaisesta ne osat, jotka me mahdollisesti voisimme pitää totuutena, — loppumaton työ. Eräs vaikeuksista, joka kohtaisi meitä seuratessamme tätä tapaa, tulisi olemaan, että jos arvostelumme olisi väärä tai ennen omaksumamme mielipiteet kallistuisivat johonkin määrättyyn suuntaan — ja kukapa siitä olisi vapaa? — estäisivät nämä epäkohdat oikeaa valintaa, niin että me omaksuisimme eksytyksen ja hylkäisimme totuuden. Jos seuraisimme tätä tapaa, niin lisäksi kadottaisimme paljon, sillä totuus menee eteenpäin — kasvaa kirkkaudessa, kunnes niillä päivä on huipussaan, jotka sitä tutkivat ja sen valossa vaeltavat, kun sitävastoin eri lahkojen uskontunnustukset vuosisatoja sitten kerta kaikkiaan määrättiin ja ovat siitä lähtien pysyneet samalla kohdalla. Ja jokaisen niistä täytyy sisältää suuri määrä eksytyksiä, koska kukin eri kohdissa vastustaa toisia. Tämä tapa veisi meidät sekaannusten ja sekasotkujen umpikujaan. Toinen tapa perustuu siihen, että vapaannutaan kaikista ennakkoluuloista ja muistetaan, ett'ei kukaan voi tietää enemmän Jumalan suunnitelmista, kuin mitä hän on ilmottanut sanassaan, ja että tämä annetaan niille, jotka sydämissään ovat hiljaisia ja nöyriä. Ja kun me tällaisina ainoastaan etsimme sen johdatusta ja opastusta, on sen, nim. sanan, suuri alkulähde ohjaava meitä oikeaan käsitykseen siitä. Tämä tapahtuu sitä myöten kun tulee aika sen täydellisempään ymmärtämiseen, jos me käytämme niitä erilaisia apuneuvoja, jotka Jumala on määrännyt. — Katso Ef. 4: 11—16.

Tämänkaltaisten Raamatun tutkijain avuksi on tämä teos erityisesti aiottu. Tulee huomata, että se nojautuu ainoastaan Raamattuun, paitsi niissä tapauksissa, jolloin maailman historia kutsutaan todistajaksi, jotta se osottaisi Raamatun ilmotusten toteutumisen. Uudenaikaisten jumaluusoppineiden ja n.k. kirkko-isien todistus on jätetty huomioonottamatta. Monta heistä ovat todistaneet sopusoinnussa tässä lausuttujen ajatusten kanssa, mutta me pidämme sen tavallisena puutteena ei ainoastaan meidän vaan myös kaikkina aikoina, että uskotaan määrätyitä oppikappaleita, ainoastaan sentähden, että toiset, joihin on ollut luottamusta, tekevät sen. Tämä on selvästi antanut runsaan aiheen esitykseen, sillä moni hyvä ihminen on uskonut ja opettanut eksytystä täysin hyvällä omalla tunnolla. (Ap. t. 26: 9.) Totuuden etsijöiden tulee tyhjentää astiansa perimätiedon sameasta vedestä ja täyttää ne totuuden lähteestä — Jumalan sanasta. Eikä pidä kiinnittää huomiota mihinkään uskonnon opetukseen, ellei se johda totuuden etsijää tälle lähteelle.

Tämän teoksen koko on aivan liian pieni, vaikka ei olisikaan kysymyksessä muuta kuin aivan yleinen ja pintapuolinen Raamatun ja sen oppien tutkiminen; mutta aikamme kiireeseen nähden olemme koettaneet esittää asiamme niin lyhyesti kuin aineiden tärkeys on näyttänyt sallivan.

Todellisesti innostuneelle totuuden etsijälle tahdomme sanoa, ettei hänen maksa vaivaa lukea ainoastaan pala sieltä toinen täältä ja nopeasti silmäillä tätä kirjaa ja kuitenkin toivoa voivansa nähdä sen suunnitelman voiman ja sopusoinnun, joka tässä esitetään, tai niiden Raamatun todistusten sitovaisuuden, jotka tässä mainitaan. Me olemme läpeensä koettaneet esittää totuuden eri osat ei ainoastaan sellaisilla sanoilla vaan myös sellaisessa järjestyksessä, joka parhaiten soveltuisi antamaan erilaisille lukijoille selvän käsityksen aineesta ja suunnitelmasta kokonaisuudessaan. Perinpohjainen ja järjestetty tutkiminen on välttämätön, jos tahtoo perehtyä mihinkä tieteeseen tahansa. Tämä koskee erittäinkin sitä tiedettä, jonka muodostaa jumalallinen ilmestys. Ja mitä erittäinkin tähän teokseen tulee, on se monin verroin tärkeämpää, sillä tämä ei ole ainoastaan esitys jumalallisen ilmotuksen totuuksista vaan tutkimus, niin paljon kuin tiedämme, laadultaan ainoalta näkökannalta. Tässä suhteessa se eroaa jokaisesta muusta teoksesta. Meillä ei ole mitään syytä pyytää anteeksi sitä, että käsittelemme useita sellaisia aineita, joita uskovaiset kristityt tavallisesti laiminlyövät — muun muassa Herran tulemisen ja vanhan ja uuden testamentin profetsiat ja esikuvat. Ei pidä esittää ja hyväksyä mitään jumaluusopillista järjestelmää, joka laiminlyö Raamatun opin huomatuimmat piirteet. Me toivomme kuitenkin, että käsitetään mikä suuri ero on vakavasti, raittiisti ja kunnioittaen tutkia profetsioja ja toisia Raamatun aineita toteutuneitten historiallisten tosiasiain valossa siinä tarkoituksessa, että tullaan lopputuloksiin, jotka pyhitetty terve järki voi hyväksyä, verrattuna siihen liian yleiseen tapaan, joka arvelee kaikenlaisia asioita. Jos tämä arveleminen sovellutetaan jumalallisiin profetsioihin, antaa se liiankin helposti vapaat ohjat mahdottomille otaksumisille ja tyhjille harhaiskuille. Niistä, jotka joutuvat tämän vaarallisen tavan valtaan, tulee lopulta profeettoja (?) sen sijaan että harjoittaisivat profeetallisia tutkimuksia.

Ei mikään työskentely ole jalompaa ja korkeammassa määrässä jalostuttavaa kuin kunnioittavasti tutkia Jumalan ilmottamaa aikomusta — "joita (asioita) enkelit himoitsevat nähdä" (1 Piet. 1: 12.) Se seikka, että Jumala viisaudessaan lahjotti meille ennustuksia tulevaisuudesta niin hyvin kuin lausuntoja nykyisyydestä ja menneisyydestä on jo itsessänsä nuhde. Sen kautta soimaa Jehova muutamien lastensa hulluutta, jotka puolustavat tietämättömyyttään ja Raamatun tutkimisen laiminlyömistä sanomalla: "Matteuksen viides luku riittää tekemään autuaaksi kenen tahansa". Emme myöskään saa otaksua, että profetsia annettiin ainoastaan siksi, että uteliaisuus tulisi tyydytetyksi kysymyksissä, jotka koskevat tulevaisuutta. Sen tarkotus on ilmeisesti perehdyttää Jumalan vihkiytyneitä lapsia Isänsä suunnitelmiin, jotta heissä tällä tavoin heräisi harrastus ja mieltymys näihin suunnitelmiin ja jotta he voisivat Jumalan näkökannalta katsoa niinhyvin nykyisyyttä kuin tulevaisuutta. Siten innostuneina Herran työhön, voivat he palvella hengessä ja myös ymmärryksellä, ei ainoastaan palvelijoina, vaan myös lapsina ja perillisinä. Kun sellaisille ilmotetaan mitä tulee tapahtumaan, on se vastavaikutuksena nykyään olevalle. Huolellinen tutkiminen ei voi muuta vaikuttaa kuin vahvistaa uskoa ja terästää pyhään vaellukseen.

Koska maailma ei tunne Jumalan suunnitelmaa, joka tarkottaa sen vapauttamista synnistä ja sen seurauksista ja koska sitä kahlehtivat sellaiset väärät kuvitelmat, että nimikirkko nykyisessä asussaan on ainoa välikappale tämän työn toteuttamiseen, on sen tila tänä hetkenä, sitte kun evankeliumia on saarnattu lähes yhdeksäntoista vuosisataa, omansa herättämään vakavia epäilyksiä jokaisessa ajattelevassa henkilössä, joka on imenyt tämän väärinkäsityksen. Ja tällaisia epäilyksiä ei voida voittaa millään vähemmällä kuin itse totuudella. Sanalla sanoen, jokaiselle ajattelevalle havaintojen tekijälle täytyy jompikumpi olla itsestänsä selvää joko: on kirkko tehnyt äärettömän erehdyksen luullessaan, että sen tehtävänä nykyisessä ajassa ja nykyisessä asussa on ollut kääntää maailma, tai sitten on Jumalan suunnitelma surkeasti epäonnistunut. Kumman näistä vaihtoehdoista me omaksumme? Moni on hyväksynyt ja moni epäilemättä vielä hyväksyy jälkimäisen ja tulee niin lisäämään epäuskon rivejä, joko salaisesti tai julkisesti. Yksi tehtävistämme tulee olemaan sellaisten auttaminen, jotka rehellisesti lankeevat. Tässä esitämme kuvion, jonka ovat julkaisseet "Lontoon lähetysseura" ja sittemmin Yhdysvalloissa "Presbyteriläisten naisten lähetyshallitus". Sitä kutsutaan "Äänettömäksi avunhuudoksi pakanalähetyksen puolesta". Se kertoo surullisia asioita pimeydestä ja tietämättömyydestä sen ainoan nimen suhteen taivaan alla, joka on ihmisille annettu ja jossa meidän täytyy tulla pelastetuiksi.