Tämä Jumalan kiivauden tuli on syväsisältöinen esikuva, joka osottaa sen hädän ja hävityksen suurta voimaa, joka on kohtaava koko maata. Ettei tällä tarkoteta kirjaimellista tulta, ilmenee selvästi siitä, että kansat jäävät jälelle ja tulevat siunatuiksi. Että pyhät eivät muodosta jälelle jäänyttä kansaa, selviää siitä tosiasiasta, että ne silloin kääntyvät ja palvelevat Herraa, kun sitävastoin pyhät jo ovat kääntyneet.
[Me huomautamme tämän sen käsityksen vastapainoksi, jonka mukaan tuli olisi kirjaimellinen ja maa sulaisi kirjaimellisessa merkityksessä j.n.e. Ne, jotka niin ajattelevat, väittävät, saadakseen ylläolevan sopusointuun olettamuksensa kanssa, että pyhät muodostavat sen "kansan", joka tässä mainitaan, ja kun maa on sulanut ja jälleen jäähtynyt, palaavat he takasin maan päälle siinä asuakseen, istuttaakseen viinitarhoja ja syödäkseen niiden sadosta ja nauttiakseen kauvan käsiensä töitten hedelmästä. He pitävät tätä nykyistä lyhyttä elämää maan päällä kasvatuksena ja valmistuksena maan omistamista varten ja unohtavat, että tällaisen valmistuksen tulos menisi aivan hukkaan sen tuhatvuotisen tai vielä pysyväisemmän kokemuksen kautta avaruudessa odottaessaan maan jäähtymistä — kuten heidän väitteensä opettaa. Tämä on vakava erehdys, joka johtuu Herran, apostolien ja profeettain kuvien, vertausten, esikuvien ja arvotusten tapaisten lausuntojen liian kirjaimellisesta sovelluttamisesta. Jatkaen tätä eksytystä yhä edelleen väittävät he, ettei tule olemaan vuoria eikä merta tämän tulen jälkeen, koska he eivät voi nähdä, että kaikki nämä samoin kuin tuli ovat esikuvia.]
Kaikkialla Raamatussa, missä maata käytetään kuvauksellisesi, merkitsee se yhteiskuntaa: vuoret merkitsevät valtakuntia; taivaat henkisiä hallituksia; meri rauhattomia, kuohuvia, tyytymättömiä kansanjoukkoja. Tuli merkitsee kaiken sen tyhjäksitekemistä, joka poltetaan — koski se sitten lustetta, roskaa, maata (yhteiskuntajärjestelmiä), tai mitä tahansa. Kun tulikivi kuvauksessa liitetään tuleen, kasvaa hävityksen merkitys, sillä ei mikään vaikuta tappavammin kaikkiin elämän muotoihin kuin tulikiven liekit.
Jos me tämä mielessämme tarkastamme Pietarin esikuvauksellista ennustusta vihan päivästä, niin huomaamme sen olevan täydellisessä sopusoinnussa profeettojen todistusten kanssa. Hän sanoo: "Silloinen maailma, jonka yli vesi tulvi, hävisi. (Kirjaimellinen maa tai kirjaimellinen taivas ei silloin lakannut olemasta, vaan hävisi silloinen hallitus tai asiain järjestys, joka oli ennen vedenpaisumusta). Mutta nykyiset taivaat ja maa (nykyinen hallitus) ovat hänen (jumalallisen vallan) sanansa kautta säästetyt ja tulta varten kätketyt". Se seikka, että vesi oli kirjaimellista, aiheuttaa muutamat uskomaan, että tulen täytyy myöskin olla kirjaimellisen, mutta tämä ei mitenkään ole seuraus. Jumalan temppelin muodosti kerran todelliset kivet, mutta tämä ei muuta sitä seikkaa, ettei seurakuntaa, joka on todellinen temppeli, ja joka on rakennettu henkiseksi huoneeksi, pyhäksi temppeliksi, ole rakennettu maallisista aineista. Nooan arkki oli myös kirjaimellinen, mutta se oli esikuva Kristuksesta ja siitä voimasta hänessä, joka tulee jälleen täyttämään ja uudelleen muodostamaan yhteiskunnan.
"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [huomaamatta] ja silloin taivaat [nykyiset vallat ilmassa, joiden päämies tai ruhtinas on Saatana] suurella pauhinalla häviävät, ja elementit sulavat kuumuudesta ja maa [yhteiskunnalliset järjestykset] ja kaikki sen työn tulokset [ylpeys, luokkaero, ylimystö, kuninkuus] poltetaan… Tuli hajottaa taivaat ja elementit sulavat kuumuudesta. Mutta me odotamme uusia taivaita [uutta henkistä valtaa — Kristuksen valtakuntaa] ja uutta maata [uutta maallista yhteiskuntaa, joka on järjestetty uudelle perustukselle — rakkauden ja oikeuden perustukselle väkivallan ja sorron asemesta] hänen lupauksensa jälkeen." — 2 Piet. 3: 6, 7, 10-13.
Tulee muistaa, että muutamat apostoleista olivat myös profeettoja — erittäin Pietari, Johannes ja Paavali. Kun he apostoleina olivat Jumalan puhetorvia selittäessään ennen eläneitten profeettain lausuntoja seurakunnan rakennukseksi, käytti Jumala heitä profeettoina ennustaakseen tulevia asioita, jotka sitä myöten kun niiden aika täyttyy ovat "ruokaa aikanaan" uskon huonekunnalle. Tämän jakamiseksi herättää Jumala aikanansa tarkotukseen soveltuvia palvelijoita tai selittäjiä. (Katso Herran esitystä tästä asiasta — Matt. 24: 45, 46). Profeettoina apostolit johtuivat tai tulivat elvytetyiksi kirjottamaan asioita, joiden aika ei silloin vielä ollut tullut, ja joita he sentähden, samoin kuin vanhan testamentin profeetat (1 Piet. 1: 12, 13), ainoastaan epätäydellisesti voivat ymmärtää. Kuitenkin johdettiin ja valvottiin erityisesti heidän sanojaan niinkuin näidenkin, joten heidän sanoillaan on sellainen ajatuksen syvyys, jota he eivät ajatelleet, kun he käyttivät niitä. Täten johtaa ja ruokkii Jumala itse alituisesti seurakuntaa, käytti hän sitten puhetorvenaan ketä tahansa. Tämän ajatuksen täytyy antaa suurempaa uskallusta ja luottamusta Jumalan sanaan, huolimatta sen muutamien puhetorvien puutteellisuuksista.
Profeetta Malakia (4: 1) puhuu tästä Herran päivästä käyttäen samanlaista esikuvaa. Hän sanoo: "Sillä, katso, päivä tulee, joka on palava niinkuin pätsi. Silloin pitää kaikki ylönkatsojat ja jumalattomat olkena oleman, ja päivä, joka tulee, pitää polttaman heidät… niin ettei heistä jätetä juurta eikä oksaa". Ylpeyden ja jokaisen muun syyn, josta voisi johtua pöyhkeyttä ja sortoa, tulee hävittämään suuri hätä Herran päivänä ja tätä seuraava kurinpito tuhatvuotiskautena, jonka viimeistä toimenpidettä kuvataan Ilm. 20: 9.
Mutta joskin ylpeys (joka kaikissa muodoissaan on synnillinen ja inhottava) tulee kokonaan hävitettäväksi, ja kaikki ylpeät ja ne, jotka haluavat harjottaa pahaa, tulevat täydelleen tuhottaviksi, niin ei siitä seuraa, ettei tällä luokalla olisi toivoa kääntyä ja parantua. Ei, kiitetty olkoon Jumala: kun Jumalan vanhurskauden vihan tuli palaa, tahtoo tuomari antaa tilaisuuden muutamien tempaamiseksi tuosta kuluttavasta tulesta (Jud. 23), ja ainoastaan ne, jotka ylönkatsovat sen avun, joka heille tarjotaan, tulevat hukkumaan ylpeydessään, koska he ovat tehneet olemuksensa ominaisuudeksi vastustaa jokaista parannusta.
Sama profeetta antaa toisen kuvauksen tästä päivästä (Mal. 3: 1—3), jossa hän jälleen kuvaa, miten Herran kansa puhdistetaan ja siunataan ja viedään lähelle häntä, jotta eksytyksen kuona palaisi pois: "Hän tulee, liiton enkeli, jota te tahdotte, sanoo Herra Seebaot. Mutta kuka voi kärsiä hänen tulemisensa päivää, ja kuka voi kestää [koetusta], kun hän ilmaantuu? Sillä hän on niinkuin sulattajan tuli ja niinkuin pesijän saippua. Hän on istuva ja sulattava hopean ja puhdistava sen. Hän on puhdistava ja kirkastava Leevin pojat [esikuvia uskovaisista, joista ensimäiset tai etevimmät kuuluvat kuninkaalliseen pappiskuntaan] niinkuin kullan ja hopean, niin että he tuovat uhrilahjoja Jehovalle vanhurskaudessa".
Paavali mainitsee tästä samasta tulesta ja puhdistuksesta, joka kohtaa uskovaisia herran päivänä (1 Kor. 3: 12—15), tehden sen tavalla, joka poistaa kaiken epäilyksen. Siten tulee kuvauksellinen tuli hävittämään kaiken eksytyksen ja puhdistamaan uskon. Selitettyään, että hän tarkottaa ainoastaan niitä, jotka rakentavat uskonsa ainoalle tunnustetulle perustukselle, Jeesuksen Kristuksen suorittamalle lunastustyölle, sanoo hän: "Jos joku rakentaa [luonteen] tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä [jumalallisia totuuksia ja vastaavia luonteenominaisuuksia, tai], puusta, heinistä tai oljista [ihmisten arveluitten ja ennakkoluulojen eksytyksiä ja vastaavaa epävarmaa luonnetta], niin kunkin teko on tuleva näkyviin [todellinen luonne on paljastuva]; sillä se suuri päivä on saattava sen ilmi, koska se tulessa ilmestyy, ja tuli on tutkiva minkälainen kunkin teko on". Varmaankin täytyy kaikkein ennakkoluuloisimmankin myöntää, että tuli, joka koettelee henkistä työtä, ei ole mikään kuvauksellinen tuli; mutta tuli on sopiva esikuva, jota käytetään kuvaamaan sen asiantilan täydellistä tuhoamista, jota kuvataan puulla, heinillä ja oljilla, kun sitä vastoin sama tuli ei kykene hävittämään sitä uskon ja luonteen rakennusta, joka on rakennettu jumalallisen totuuden kullasta, hopeasta ja jaloista kivistä sekä perustettu Kristuksen lunastusuhrin kalliolle.