Joskin rikkaus tuo mukanaan paljon pahaa, tuo se myöskin mukanaan useita siunauksia: rikkaat saavat paremman kasvatuksen. Siten nousevat he henkisessä suhteessa köyhemmän kansan yläpuolelle ja tulevat suuremmassa tahi vähemmässä määrässä kosketukseen ruhtinashuoneitten kanssa. Sentähden on olemassa ylimystö, jolla on sekä rahaa että sivistystä tukemassa sen ahnaita pyrkimyksiä kaiken voittamiseksi, mikä suinkin vaan on mahdollista. Maksoi mitä maksoi tahtovat he olla eturivissä.

Kun valistus leviää ja kansat käyttävät hyväkseen nykyisiä runsaita tilaisuuksia sivistykseen, alkavat he ajatella omin päin. Sisässä asuvan itsekunnioituksen ja itsekkäisyyden perustuksella, jota kannustaa hitunen puolinaisia tietoja — toisinaan hyvin vaarallinen asia — kuvittelevat he keinoja ja tapoja, joilla kaikkien ja erityisesti heidän omia etujaan voidaan edistää ja parantaa sen vähemmistön kustannuksella, joiden käsissä omaisuus nykyään on. Monta sellaista uskoo epäilemättä vilpittömästi että mammonanpalvelijoitten (heidän toiselta puolen ja rikkaiden toiselta puolen) ristiriitaiset harrastukset helposti ja oikein voitaisiin tasottaa, ja epäilemättä on heillä se tunne, että jos he olisivat rikkaita, olisivat he paljon ihmisystävällisempiä ja täysin halukkaita rakastamaan lähimmäistään niinkuin itseään. Mutta selvästi pettävät he itseään, sillä ne ovat todellakin harvat, jotka nykyisessä tilassaan osottavat tällaista mieltä, ja ne, jotka vähässä eivät uskollisesti käytä tämän maailman hyvää, eivät olisi uskollisia, jos heillä olisi suuremmat rikkaudet. Kokemus vahvistaa tämän, sillä muutamat kovasydämisimmistä rikkaitten joukossa ovat sellaisia, jotka äkkiä ovat kohonneet vaatimattomasta asemasta.

Joskaan me emme tietenkään puolusta minkään luokan ahneutta ja omaa etuaan katsovaa itsekkäisyyttä vaan päinvastoin suurimmassa määrässä moitimme sitä, niin on toiselta puolen aivan paikallaan huomauttaa, että niitä laitoksia, joita on rakennettu sairaita, avuttomia ja köyhiä varten, kuten turvakodit, sairaalat, köyhäinhuoneet, lainakirjastot ja toiset erilaiset toimenpiteet pikemmin suuria joukkoja kuin rikkaita varten, pääasiallisesti kannatetaan rikkaitten veroilla, lahjotuksilla ja avustuksilla. Rikkaiden joukossa olevat hyväsydämiset ja ihmisystävälliset henkilöt ovat melkein aina olleet tällaisten laitosten alkuunpanijoita. Näiden asioitten hoitamiseen ei köyhemmällä luokalla ole tavallisesti aikaa eikä ylimalkaan tarvittavaa tietoa ja harrastusta saattaakseen niitä menestykselliseen toimintaan.

Kuitenkin todistavat meidän päivämme tuosta kasvavasta jännityksestä rikkaitten ja työtätekevien luokkien välillä — kasvavasta katkeruudesta työntekijöitten puolelta ja kasvavasta vakaumuksesta rikkaitten keskuudessa, että ainoastaan lain voimakas käsivarsi voi suojella sitä, minkä he luulevat oikeuksikseen. Siksi lähenevät rikkaat yhä enemmän hallituksia, ja työtätekevät joukot, jotka alkavat ajatella, että lait ja hallitukset ovat olemassa rikkaitten avustamiseksi ja köyhien sortamiseksi, kallistuvat yhä enemmän sosiaalidemokratiaan, kommunismiin ja anarkismiin luullen, että he tällä tavalla parhaiten ajavat asiaansa, käsittämättä, että huonoin ja kallein hallitus on parempi kuin ei mikään hallitus.

Moni Raamatun paikka osottaa selvästi, että tämä tulee olemaan sen vaivan luonne, jossa nykyiset hallinnolliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset järjestelmät häviävät. Juuri tähän johtaa enenevä tieto ja vapaus ihmisen henkisen, siveellisen ja ruumiillisen epätäydellisyyden tähden. Aikaa myöten tulemme erityisesti käsittelemään näitä Raamatun kohtia. Tässä voimme kiinnittää huomion muutamiin harvoihin monien joukossa. Ohimennen huomautamme lukijoillemme, että monen vanhan testamentin ennustukset, jossa Egyptillä, Baabelilla ja Israelilla on niin huomattava sija, eivät tarkottaneet ainoastaan ensimäistä kirjaimellista vaan myöskin toista ja suurempaa täyttymistä. Siten täytyy esim. ennustus Baabelin lankeemisesta j.n.e. näyttää suurimmassa määrässä liioitetulta, ellemme ajattele niin hyvin kuvauksellista kuin kirjaimellista Baabelia. Ilmestyskirja sisältää ennustuksia, jotka kirjotettiin paljon sen jälkeen kuin todellinen Baabeli oli raunioissa, ja jotka siis soveltuvat ainoastaan kuvaukselliseen Baabeliin. Mutta suuri yhtäläisyys profeetan sanojen kanssa, jotka nähtävästi kohdistettiin suorastaan kirjaimelliseen Baabeliin, osottaa siis, että nämä erityisessä tarkotuksessa koskivat kuvauksellista Baabelia. Tässä suuremmassa toteumisessa esittää Egypti maailmaa, Baabeli esittää nimiseurakuntaa, jota kutsutaan kristillisyydeksi, kun taasen Israel, kuten olemme osottaneet, esittää koko maailmaa sen vanhurskautetussa tilassa, jollaisena se tulee olemaan — sen ihanaa kuninkaallista pappeutta, sen pyhiä leviittoja sekä sen uskovaa ja valvovaa kansaa, joka on vanhurskautettu sovintouhrin perustuksella ja saatettu sovinnollisuuden asemaan Jumalan kanssa. Israelille luvataan siunaukset, Egyptille vaivat ja voimakkaalle Baabelille ihmeellinen, täydellinen ja ikuinen kukistus. Suuren myllynkiven tavoin heitetään se mereen (Ilm. 18: 21), eikä sitä koskaan ennalleenaseteta, vaan saa osakseen ikuisen ylenkatseen.

Apostoli Jaakob viittaa tähän hädän päivään ja selittää, että se on tulos taistelusta pääoman ja työn välillä. Hän sanoo: "Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt [on menettänyt arvonsa], ja ovat kuin teidän vaatteenne syömät, kultanne ja hopeanne ovat ruostuneet, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan, ja syövä lihanne niinkuin tuli. Olette koonneet aarteita näinä viimeisinä päivinä. Katso työmiesten palkkaa jonka olette heiltä, vainioittenne niittäjiltä, pidättäneet, huutaa luotanne, ja leikkuumiesten valittelut ovat tunkeutuneet Herra Sebaotin korviin." (Jaak. 5: 1—4.) Hän lisää, että se luokka, joka joutuu vaikeuksiin, on tottunut ylellisyyksiin, jotka suurimmaksi osaksi ovat saavutetut toisten kustannuksilla, joiden joukossa oli muutamia vanhurskaita. Näiltä viimeksimainituilta on riistetty itse elämäkin, koska he eivät tehneet vastarintaa. Apostoli kehottaa "veljiä" kärsivällisinä tyytymään osaansa, muodostui se sitten minkälaiseksi tahansa, ja katsomaan ylöspäin odottaen lunastusta Herran kautta. Juuri tämän asiaintilan voidaan nyt nähdä lähestyvän, ja ulkona maailmassa, niiden keskuudessa, jotka ovat valveilla "menehtyvät ihmiset peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä." Kaikki tietävät, että nykyaika koettaa painaa työpalkkoja alaspäin, paitsi siellä, missä hinnat keinotekoisesti pysytetään korkealla tai kohotetaan työmiesten liittojen, lakkojen j.n.e. kautta. Katsoen joukkojen nykyiseen ajatustapaan voivat kaikki nähdä, että on ainoastaan ajan kysymys, milloin kärsivällisyys on saavuttanut huippunsa ja kapina varmasti on oleva seurauksena. Tämä tulee tekemään pääomat levottomiksi, jotka silloin otetaan pois liikkeistä ja teollisuudesta ja sijotetaan holveihin ja aarrekammioihin, jossa ne omistajainsa suureksi harmiksi itse kuluttavat itsensä niiden menojen kautta, jotka johtuvat niiden suojelemisesta, pääoman ollessa joutilaana. Tämä puolestaan varmasti aikaansaa yleisen epävarmuuden, vararikkoja ja liike-elämän lainautumisen, koska liikkeet pääasiallisesti toimivat lainojen avulla. Tästä kaikesta seuraa luonnollisesti, että kymmenet tuhannet, jotka työllään ansaitsevat jokapäiväisen leivän, tulevat työttömiksi, ja maailma tulee täyteen kuleksijoita ja sellaisia henkilöitä, jotka tarpeittensa tyydyttämiseksi eivät välitä mistään laeista. Silloin tulee tapahtumaan profeetan kuvauksen mukaan (Hes. 7: 10—19). Ostaja älköön iloitko ja myyjä älköön surko, sillä hätä on kohtaava kaikkia, eikä omaisuudelle löydy mitään varmuutta. Silloin kaikki kädet riippuvat velttoina, ollen voimattomat hädän auttamisessa. Hopeansa tulevat he heittämään kaduille ja kullan pitämään saastaisena. Heidän hopeansa ja kultansa eivät voi pelastaa heitä Herran vihan päivänä.

Älköön unohdettako, että, joskin Israelin kansallisen olemassaolon viimeiset neljäkymmentä vuotta muodostivat hädän ajan, tämän kansan "koston päivän", joka päättyi heidän kansallisen olemassaolonsa täydellisellä tuhoamisella, heidän vihanpäivänsä oli kuitenkin ainoastaan varjo tai kuva vielä suuremmasta ja laajakantoisemmasta hädästä, joka on kohtaava nimikristillisyyttä, samoinkuin heidän kansansa historia sinä aikana, jolloin he olivat jumalallisen suosion esineenä, oli esikuva evankeliumin aikakaudesta, joka etempänä ratkaisevasti todistetaan. Kaikki tulevat siis näkemään, minkätähden nämä ennustukset Herran päivästä enemmin tai vähemmin suoranaisesti kohdistettiin Israeliin ja Jerusalemiin, vaikkakin eri kohtien yhteydestä selviää, että niiden täydellinen toteutuminen käsittää koko ihmiskunnan.

Ottakaamme toinen profeetallinen todistus (Sef. 1; 7—9, 14—18): "Herra on teurasuhrin valmistanut ja vieraansa kutsunut. [Vert. Ilm. 19:17.] Ja Herran teurasuhrin päivänä on tapahtuva että minä kostan päämiehille ja kuninkaanpojille, ja kaikille, jotka muukalaisia vaatteita kantavat. Ja sinä päivänä kostan minä myös kaikille ryöväreille, jotka hyppäävät kynnyksen yli, niille, jotka herransa huoneet väkivallalla ja petoksella täyttävät". Tämä ei osota ainoastaan sitä, että rikkaus ja valta kukistuu tänä hädän aikana, vaan myöskin ne, jotka silloin toimivat taivaan välikappaleina nykyisten järjestelmien tuhoamisessa, saavat rangastuksensa yhtä epäoikeutetusta ja väärästä menettelytavastaan; sillä tuleva vaiva on kohtaava kaikkia luokkia ja saattava kaikki ihmiset ahdistukseen.

"Herran suuri päivä on läsnä, niin, se on läsnä. Se tulee suurella nopeudella. Kuule, se on Herran päivä! Sankarit huutavat nyt ahdistuksessa. Se päivä on koston päivä, vaivan ja ahdistuksen päivä, tuhoamisen ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä [epävarmat ja synkät aavistukset ahdistuksen ohella], pilven [hädän] ja sumun päivä, päivä, jolloin pasuunan [seitsemäs kuvauksellinen pasuuna, joka kaikuu koko tänä hädän päivänä — jota myös kutsutaan Jumalan pasuunaksi, koska se liittyy tämän Herran päivän tapauksiin] ja sotahuudon ääni nousee lujimpia kaupunkeja ja korkeimpia linnoja vastaan [voimakkaitten ja hyvin varustettujen hallitusten äänekkäitä ja toisiaan vastassa olevia tuomion julistuksia]. Minä tahdon silloin valmistaa ihmisille sellaisen ahdistuksen, että he kulkevat siinä niinkuin sokeat [hapuillen tietämättömyydessä, tietämättä mitä heidän tulee tehdä], koska he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Heidän verensä heitetään ylt'ympäri niinkuin tomu ja heidän ruumiinsa niinkuin loka. Ei heidän hopeansa eikä heidän kultansa voi heitä tuona Herran vihan päivänä pelastaa [joskin rikkaus ennen voi varustaa heidät kaikella ylellisyydellä ja mukavuudella]; hänen kiivautensa tulen pitää kuluttaman koko maan. Sillä lopun, nopean lopun tekee hän maan [rikkaista] asukkaista". [Tämä hävitys on tuhoava monta rikasta siinä mielessä, että he lakkaavat olemasta rikkaita, joskin se epäilemättä myöskin sisältää monen ihmiselämän menettämisen kaikissa luokissa].

Me emme tule seuraamaan profeettoja heidän yksityiskohdissaan, kun he eri puolilta kuvaavat tätä hädän päivää, vaan tahdomme lyhykäisyydessä tutkia loppuun asti profeetan viimeksi viittaamaa ajatusta, nimittäin että "Jumalan kiivauden tuli on kuluttava koko maan." Profeetta palaa tähän samaan tuleen (Sef. 3: 8, 9), sanoen: "Odottakaa minua, sanoo Jehova, ja sitä päivää, jolloin minä nousen saaliilleni. Sillä minun päätökseni on kerätä kansat ja viedä yhteen kuningaskunnat vuodattaakseni niiden [valtakuntien] yli epäsuosioni, kaiken vihani hehkun. [Tuo yhteinen harrastus vastustaa nykyisiä hallituksia, lähentää nyt yhä enemmän ja enemmän maan kaikkia kansoja, josta seuraa kansojen välinen liittyminen yhteisen varmuuden tukemiseksi, joten hätä tulee koskemaan kaikkia valtakuntia, ja kaikki tulevat lankeemaan]. Sillä kiivauteni tuli on kuluttava koko maan. Sillä silloin [valtakuntien kukistumisen jälkeen, nykyisen yhteiskuntajärjestyksen hävittyä hädän tulessa] tulen minä antamaan kansoille uudet, puhtaat huulet [puhtaan sanan — jota inhimillinen perimätieto ei ole saastuttanut], niin että he kaikki huutavat avuksi Jehovan nimeä ja yksimielisesti palvelevat häntä".