Jo kauvan on käsitetty, että todellisilla siunauksilla on tuo taipumus ajan pitkään vaikuttaa pahaa, ellei sitä ohjata viisaitten ja oikeudenmukaisten lakien kautta, mutta nopeus, jolla keksintö on seurannut toistaan, ja siitä johtunut lisätty työn kysyntä näitä työtäsäästävien koneitten hankkimiseksi on ollut niin suuri, että asiain lopullinen järjestely on lykätty tuonnemmaksi, ja maailma on sen sijaan purjehtinut täyttä vauhtia arvopaperien, työhintojen, omaisuuden lisäyksen, lainojen ja aatteitten lakkaamattomassa nousussa — nousussa, josta vastavaikutuksen täytyy kohta alkaa.

Viime vuosina on valmistettu suunnattomat määrät kaikenlaisia maanviljelystyökaluja, jotka vaikuttavat sen, että yksi mies kykenee suorittamaan yhtä paljon työtä kuin viisi ennen. Tällä on kaksinkertainen vaikutus: ensiksi voidaan hoitaa kolme kertaa niin suurta pinta-alaa, joka antaa työtä kolmelle entisen viiden asemesta ja jättää siten kaksi muuta etsimään toisaalta työtä ja lisäämään sitten kilpailua; toiseksi voivat ne, jotka jäävät jälelle korjata yhtä suuren sadon, kuin viisitoista ilman niitä olisi tehnyt. Samanlaisia ja suurempia muutoksia aikaansaadaan toisilla toiminta-aloilla samanlaisista syistä, esim. rauta- ja terästeollisuuden alalla. Tämän kasvaminen on ollut niin suunnaton, että palvelukseen otettujen lukua on mitä suurimmassa määrässä lisätty, vaikkakin koneet ovat tehneet yhdelle miehelle mahdolliseksi suorittaa niin paljon kuin kaksitoista ennen. Eräs seurauksista tulee olemaan, että näiden suunnattomien tehtaitten tuotantokyky tulee olemaan enemmän kuin riittävä nykyistä suurta kysyntää varten, ja kysyntä, sen sijaan että se edelleen kasvaisi, tulee todennäköisesti vähenemään, sillä maailmassa on kohta rautateitä enemmän kuin nykyään tarvitaan, ja vuotuisiin korjauksiin tarvittavat kappaleet voisivat luultavasti puolet nykyisistä tehtaista suorittaa.

Meidät saatetaan siten kosketukseen tuon ihmeellisen aseman kanssa, jolloin on liikatuotanto, joka toisinaan aiheuttaa sekä pääoman että työn toimettomuutta, samalla kuin toisilta puuttuu sitä työtä, joka tekee heidät kykeneviksi hankkimaan tarpeellisia sekä ylellisyysesineitä ja siten auttamaan liikatuotantoa. Sekä liikatuotanto että työnpuute lisääntyvät ja vaativat jonkinlaisia parannuskeinoja, joita yhteiskunnan parantajat etsivät, mutta joita potilas ei tahdo käyttää.

Kun me sentähden (jatkaa työmies), käsitämme, että siinä määrin kuin tuotanto kasvaa kysyntää suuremmaksi, kilpailu huomattavasti vähentää pääoman ja koneitten voittoa ja rikkaat koko maailmassa tulevat murheellisiksi voittojen pienenemisen tähden vieläpä muutamissa tapauksissa voivat kärsiä tappioita voittojen asemasta, niin uskomme kuitenkin, että sen luokan, joka tuosta noususta on suurimmat edut niittänyt, tulisi myöskin kärsiä enimmän vastavaikutuksesta, etteivät joukot tulisi kärsimään sentähden. Tätä tarkotusta varten ja näistä syistä koettavat työmiehet saavuttaa seuraavia tuloksia, jos mahdollista lainsäädännön kautta, tai myös — maissa, joissa jostakin syystä joukkojen ääntä ei kuulla tai heidän harrastuksensa jätetään huomioon ottamatta — väkivallan ja laittomuuden kautta:

Ehdotetaan, että työpäivä, päiväpalkkoja alentamatta lyhennettäisiin työn vaikeuden mukaan tai siinä määrin kuin tarvitaan teknillistä taitavuutta, jotta sen kautta voitaisiin antaa työtä suuremmalle henkilöjoukolle kuitenkaan lisäämättä työntuloksia ja siten helpottaen tulevaa liikatuotantoa tekemällä suuremman joukon ostokykyiseksi. Ehdotetaan, että korkokanta määrättäisiin ja rajotettaisiin nykyistä paljon pienemmäksi, jotta lainanantajat pakotettaisiin suurempaan myöntäväisyyteen lainanottajia tai köyhempiä luokkia kohtaan, elleivät he tahdo, että heidän pääomansa makaavat käyttämättöminä ja ruostuvat. Ehdotetaan, että rautatiet joko tulisivat kansan omaisuudeksi [Amerikassa ja useissa toisissa maissa ovat rautatiet joko kokonaan tai suureksi osaksi yksityisten hallussa. Käänt. huom.], jolloin niitä hoitaisivat sen palvelijat, virkamiehet, tai myös, että lainlaadinnan kautta niiden oikeuksia rajotettaisiin, niiden hintoja alennettaisiin j.n.e. sekä liike järjestettäisiin siten, että ne paremmin palvelisivat yleisöä. Niinkuin asiat nyt ovat, ovat rautatiet, jotka rakennettiin aikana, jolloin työn arvo oli nousemassa, sen sijaan että olisivat vähentäneet liikepääomaa ja siten mukautuen sen yleisen arvonlaskemisen kanssa, joka on tapahtunut muilla liikealoilla, monistaneet liikepääomansa kaksin- tai kolminkertaisiksi (tavallisesti n.k. osakkeitten vesittämisen kautta), ilman että niiden todellista arvoa on lisätty. Siitä johtuu, että suuret, rautatieyhtiöt koettavat maksaa korkoja ja osuuksia obligationilainoille ja osakkeille, joiden yhteenlaskettu arvo keskimäärin on neljä kertaa suurempi kuin se määrä, minkä ne tulisivat maksamaan, jos ne nyt rakennettaisiin. Tästä seuraa, että yleisö joutuu kärsimään. Maanviljelijä saa maksaa kalliit kuletushinnat ja pitää toisinaan edullisempana käyttää viljaa polttoaineena. Siten nousee kansan elintarpeitten hinta, ilman että maanviljelijä voittaa mitään. Auttaakseen tätä epäkohtaa ehdotetaan, että rautatiet maksaisivat osakkeiden omistajille noin neljä prosenttia niiden nykyisten arvon mukaan, sen sijaan että nyt on maksettu neljästä kahdeksaan prosenttiin niiden kolmen- à nelinkertaisen arvon mukaan, kuten monet nyt tekevät, ja joihin he hankkivat varat kilpailun ehkäisemiseksi yhteenliittymisen kautta.

Me tiedämme hyvin, sanoo työmies, että niistä, jotka omistavat vesitettyjä rautatie- ja muita osakkeita, on tämä tulon vähennys heidän maksamilleen pääomilleen, näyttävä hirmuiselta ja tuntuva kipeämmältä kuin hampaan poistaminen. He tulevat pitämään tätä hirmuisena oikeuksiensa (?) polkemisena, etteivät he saa käyttää kansan heille myöntämiä oikeuksia puristaakseen mahdottomia, arvopaperien keinotteluun perustuvia voittoja, ja tulevat he kykynsä mukaan asettumaan tätä vastaan. Mutta meidän mielestä pitää heidän olla kiitolliset, että yleisö on niin hellävarainen, eikä vaadi heitä palauttamaan niitä miljoonia dollareita, jotka he tällä tavalla ovat omistaneet itselleen. Me tunnemme, että aika on tullut, jolloin joukkojen täytyy saada tasasemman osuuden tämän siunauksista rikkaan ajan siunauksista. Tätä tarkotusta varten on välttämätöntä lainsäädännön kautta rajottaa kaikkia saaliinhimoisia liittoja, jotka ylpeilevät sillä tavalla ja niillä rahoilla, jotka he ovat kansalta saaneet, sekä lain kautta pakottaa heitä palvelemaan yleisöä kohtuullisella hinnalla. Muulla tavalla eivät nämä kohtalon siunaukset voi tulla joukkojen hyväksi. Joskin suuret liitot, jotka edustavat pääomaa, ovat suuressa määrässä siunaukseksi ja hyödyksi, niin näemme kuitenkin päivittäin, että ne ovat kulkeneet sen kohdan ohi, jolloin ne olivat hyödyksi. Ne ovat nyt tulemaisillaan kansan herroiksi, ja ellei niitä hillitä, vievät ne kohta työmiehen köyhyyteen ja orjuuteen. Liitot, joihin kuuluu suuri joukko enemmän tai vähemmän raharikkaita henkilöitä, alkavat pian saada saman aseman suureen yleisöön nähden Amerikassa, kuin Englannin loordit ja koko Euroopan korkea aateli sikäläisissä maissa, ollen yllämainitut liitot vaan paljon mahtavammat.

Voittaaksemme tarkotusperämme, jatkavat työmiehet, tarvitsemme järjestöjä. Meillä täytyy olla joukkojen myötävaikutus, sillä muutoin emme koskaan voi tehdä mitään niin suunnatonta voimaa ja vaikutusta vastaan. Ja joskin olemme järjestyneet yhdistyksiin j.n.e., ei saa kuitenkaan luulla, että meidän tarkotuksenamme olisi anarkia tai vääryys jotakin luokkaa kohtaan. Me, kansan suuri enemmistö, haluamme aivan yksinkertasesti suojella meidän ja lapsiemme oikeuksia asettamalla kohtuullisia rajotuksia niille, joiden rikkaus ja voima muutoin voisi murskata meidät — rikkaus ja voima, joka, jos sitä oikein käytettäisiin ja rajotettaisiin, voisi tulla laajalle ulottuvaksi siunaukseksi kaikille. Sanalla sanoen, lopettavat he, me tahtoisimme pakottaa kuuliaisuuteen tuota kultaista sääntöä kohtaan: "Mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, se tehkää myös heille".

Kaikille asianomaisille olisi onneksi, jos sellaiset järkevät ja kohtuulliset keinot onnistuisivat, jos rikkaat tyytyisivät nykyisiin voittoihinsa ja toimisivat yhdessä kansan suuren joukon kanssa saadakseen aikaan yleisiä ja pysyväisiä parannuksia kaikkien luokkien asemassa, jos työmiehet tyytyisivät kohtuullisiin vaatimuksiin, ja jos kultaista sääntöä, rakkautta ja oikeutta, siten harjotettaisiin. Mutta nykyisessä asemassaan eivät ihmiset hyvällä tahdo noudattaa tätä sääntöä. Ja vaikkakin maailman työmiesten joukossa löytyy muutamia, jotka olisivat järkeviä ja oikeudenmukaisia mielipiteissään, niin eivät useimmat ole sellaisia, vaan ovat vaatimuksissaan jyrkkiä, kohtuuttomia ja häikäilemättömiä mahdottomiin asti. Jokainen myöntymys kapitalistien puolelta tulee ainoastaan yllyttämään sellaisia vaatimuksia, ja kaikki, jotka tuntevat asian, tietävät, että tietämättömien köyhien julkeus on kahta vertaa suurempi ja heidän herrautensa kahtaa vertaa vaikeampi. Samoin on laita rikkaitten — muutamilla on täysi myötätunto työtätekeviä luokkia kohtaan ja tahtoisivat mielellään osottaa myötätuntoa ryhtymällä toimenpiteisiin, jotka vähitellen johtaisivat tarpeellisiin parannuksiin; mutta nämä muodostavat pienen vähemmistön ja ovat kokonaan voimattomat liittojen hallitsemiseen nähden sekä lisäksi paljon kiinni omissa asioissaan. Jos he ovat kauppiaita tai tehtailijoita, eivät he voi lyhentää työpäivää tai lisätä palkollisten palkkoja, sillä kilpailu veisi heidät pian alakynteen, ja tästä johtuisi taloudellisia onnettomuuksia ja vaikeuksia heille itselleen, velkojilleen ja työmiehilleen.

Täten me näemme luonnollisen syyn tuohon suureen hätään "Jehovan päivänä". Kummallakin puolen tulee enemmistöä hallitsemaan itsekkäisyys ja sokeus muussa paitsi omissa harrastuksissa. Työmiehet tulevat järjestymään ja yhdistämään harrastuksensa, mutta itsekkäisyys tulee turmelemaan yhtymisen, ja itsekkäiset pyyteet tulevat pääasiallisesti johtamaan jokaista toimimaan ja kiihottamaan kansaa tässä suunnassa. Tietämätön ja häikäilemätön enemmistö on saava vallan käsiinsä, ja parempi luokka tulee kykenemättömäksi hallitsemaan sitä, minkä heidän älykkäisyytensä on järjestänyt. Kapitalistit tulevat vakuutetuiksi, siitä, että kuta enemmän he antavat perään sitä enemmän pyydetään, ja kohta päättävät he asettua kaikkia vaatimuksia vastaan. Tästä seuraa kapina. Yleinen hälinä ja epäluuloisuus vie pois pääomat julkisista ja yksityisistä yrityksistä, liikkeet lamautuvat, ja taloudellinen vararikko on seurauksena. Tuhannet ihmiset, jotka täten jäävät työttömiksi tulevat lopulta raivoisiksi. Silloin laki ja järjestys häviävät — myrskyävä meri tulee nielemään vuoret. Siten yhteiskuntamaa sulaa ja hallitsevat taivaat (kirkko ja valtio) kukistuvat, ja kaikki ylenkatsojat ja jumalattomat tulevat olemaan olkena. Silloin huutavat mahtavat katkerasti, rikkaat ulvovat, ja kauhistus ja tuska valtaa kaikki. Jo nyt on viisaita ja kaukonäköisiä miehiä, jotka menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä, kuten Herra ennusti. (Luuk. 21: 26.) Raamattu osottaa, että nimikirkot (käsittäen kaikki lahkot) tulevat tässä yleisessä hajaannuksessa yhä enemmän lähenemään hallituksia, kadottaen paljon vaikutustaan kansaan nähden, kaatuen viimein yhdessä hallitusten kanssa. Siten syttyvät taivaat [kirkolliset hallitukset] ja hukkuvat suurella pauhinalla.

Koko tämä hätä tulee ainoastaan valmistamaan maailmaa sitä totuutta varten, että kaikki ihmisten suunnitelmat vaikka he kuinka hyvin niitä järjestäisivät tulevat olemaan tuloksettomat, niin kauvan kuin tietämättömyys ja itsekkäisyys ovat johtamassa halliten enemmistöä. Se tulee vakuuttamaan kaikille, että vaikeus voidaan auttaa ainoastaan siten, että pystytetään voimakas ja vanhurskas hallitus, joka pakottaa kaikki luokat tottelevaisuuteen sovelluttaen vanhurskauden periaatteita, kunnes ihmisten kivikova sydän suotuisten olosuhteitten vaikutuksesta muuttuu Jumalan alkuperäisen kuvan kaltaiseksi. Juuri tämän on Jumala luvannut tehdä kaikille Kristuksen tuhatvuotishallituksen kautta, jonka hallituksen Jehova perustaa tämän hädän päivän kurituksella ja opetuksilla. — Hes. 11: 19; 36: 25, 36; Jer. 31: 29—34; Sef. 3: 9; Ps. 46: 9—11.