Oletko valmis rientämään edelleen Herran tuntemisessa pahan ja hyvän maineen kautta? Oletko valmis kieltäytymään kaikesta seurataksesi häntä, mihin ikinä hän johtaa sinua sanansa kautta? — unohtamaan ystäviesi toiveet samoin kuin omat toiveesikin? Me toivomme, että monet vihkiytyneet, jotka lukevat tämän osan, sen kautta elpyisivät hengessä, saadessaan selvemmän käsityksen jumalallisesta suunnitelmasta, uuteen intoon ja hehkuun, jotta he voisivat sanoa: "Jumalan armolla tahdon kilvoitella Herran tuntemisessa ja palveluksessa, maksoi se miten vaikeita uhrauksia tahansa." Ne, jotka innokkaasti tutkivat, mitä edellä olevilla sivuilla on esitetty, noudattakoon jalomielisten berealaisten tapaa (Ap. t. 17: 11) ja koetelkoon sitä ei ihmisten ristiriitaisten perimätietojen ja uskontunnustusten vaan ainoan oikean ja Jumalan hyväksymän mittakaavan — Jumalan oman sanan — mukaan. Tällaisen tutkimisen helpottamiseksi olemme maininneet hyvin monta Raamatun kohtaa.

On hyödytöntä koettaa saattaa sopusointuun tässä esitettyä jumalallista suunnitelmaa monien sellaisten ajatusten kanssa, joita ennen on suosinut ja pitänyt Raamatun mukaisina, mutta jotka eivät kuitenkaan ole siksi osottautuneet. Huomattakoon, että jumallinen suunnitelma on täydellinen ja sopusointuinen kaikissa osissaan itsensä kanssa, ja että se on täydellisessä sopusoinnussa sen luonteen kanssa, jonka se ilmottaa alkuunpanijakseen. Se on ihmeellinen esitys viisaudesta, vanhurskaudesta, rakkaudesta ja voimasta. Se sisältää itsessään todistuksen sen yli-inhimillisestä alkuperästä. Se on inhimillisen keksimiskyvyn yläpuolella, melkeinpä inhimillisen käsittämiskyvynkin yläpuolella. Epäilemättä on siellä ja täällä nouseva kysymyksiä, jotka etsivät ratkaisua sopusoinnussa tässä esitetyn suunnitelman kanssa. Huolellinen, harkitseva Raamatun tutkiminen on heti ratkaseva monta näistä kysymyksistä, ja me voimme luottamuksella sanoa kaikille: Ei ainoakaan kysymys, jonka te voitte tehdä, tarvitse jäädä ilman riittävää vastausta täydellisessä sopusoinnussa tässä lausuttujen ajatusten kanssa. Seuraavat osat tulevat lähemmin käsittelemään tämän ainoan ja saman suunnitelman eri jaksoja ja askel askeleelta osottamaan sen erinomaisen sopusoinnun, joka ainoastaan totuudelle on oleellista. Ilmotettakoon myös, ettei ainoakaan teolooginen järjestelmä ole edes koskaan väittänyt saaneensa Raamatun kaikkia esityksiä sopusointuun tai koskaan koettanut sitä tehdä, ja kuitenkin me väitämme meidän esityksemme juuri käsittävän tämän. Tämä sopusointu ei ainoastaan Raamatun vaan myös jumalallisen luonteen ja pyhitetyn järjen kanssa on täytynyt herättää omantunnontarkan lukijan huomiota ja täyttää hänet sekä ihmettelyllä että toivolla ja luottamuksella. Se on todellakin ihmeellinen. Kuitenkin tulee meidän juuri tätä odottaa totuuteen ja Jumalan äärettömän viisaaseen ja hyvään suunnitelmaan nähden.

Kun Raamattu täten tältä näkökannalta avautuu ja antaa meidän nähdä ihmeellisiä asioita (Ps. 119: 18), niin vaikuttaa meidän päiviemme valo aivan päinvastaisesti, kun se sattuu ihmisten erilaisiin uskontunnustuksiin ja perimätietoihin. Vieläpä heidän suosijansakin alkavat tunnustaa ne epätäydellisiksi ja vääristellyiksi, ja luonnollisesti aletaan niitä huomatussa määrässä syrjäyttää. Ja vaikkakin niitä vielä suositaan, niin harvoin niitä kuitenkaan esitetään, koska niitä suorastaan hävetään. Ja häpeä, joka on takertunut inhimillisiin uskonoppeihin ja perimätietoihin, kohtaa myöskin Raamattua, koska sen luullaan todistavan näiden ajatusten valheellisuuden lähteneeksi Jumalasta. Tästä johtuu tuo vapaus, jolla erilaiset n.k. edistyneet ajattelijat alkavat kieltää niitä Raamatun eri osia, jotka eivät sovellu heidän käsityksiinsä. Miten silmiin pistävä onkaan siis tuo Jumalan kaitselmus, joka juuri tänä aikana avaa lapsilleen tuon todellakin ihanan ja sopusuhtaisen suunnitelman — suunnitelman, joka ei hylkää pienintäkään osaa hänen sanassaan, vaan saattaa ne kaikki sopusointuun. Totuus on, kun sen aika on tullut, ruokaa uskon huonekunnalle, jotta he sen kautta kasvaisivat. (Matt. 24: 45). Jokainen, joka tulee kosketukseen totuuden kanssa ja ymmärtää sen, saa sen kautta edesvastuun totuuteen nähden. Joko se täytyy ottaa vastaan ja noudattaa sitä tai myös hyljätä se ja ylenkatsoa sitä. Edesvastuusta ei vapauduta, jos se jätetään huomioon ottamatta. Jos me itse omistamme totuuden, olemme samalla siitä edesvastuussa, koska se on koko uskon huonekuntaa varten; ja jokainen, joka sen vastaan ottaa, tulee sen velalliseksi ja täytyy hänen, jos hän on uskollinen huoneenhaltija, ilmottaa siitä muille Jumalan perheen jäsenille. Antakaa valonne loistaa! Jos jälleen tulee pimeys, kuinka suureksi tuleekaan pimeys. Kohottakaa valo korkealle! Pystyttäkää lippu kansojen eteen!

* * * * *

Karitsan morsian.

Ken on hän, ken rientää kautta korpimaan
ylkäänsä taivaallista kohtaamaan,
katse kohti kotoaan,
valkeissa vaatteissaan?
Karitsan on morsian kallein, parhain tää
vanhurskauden valkovaipassaan.
Ensi-joukko kunnian Herran ompi tää
morsiusvaatteissaan.

Hänpä Herran kutsun kerran kuullut on.
Lamppunsa puhdas, kirkas, valmis on.
Kohta matkan päässä on,
valkeissa vaatteissaan.

Kaitaa, synkkää korpitietä kulkee hän.
Uhkaavat tappaa vaarat rientävän.
Mutta eespäin astuu hän
valkeissa vaatteissaan.

Ylkä häntä kutsuu kiirein joutumaan.
Eikä hän taakseen lainkaan katsokkaan,
tuohon tyhjään maailmaan
valkeissa vaatteissaan.

Onnellinen on, kun saa hän omistaa
yljän, ken taivaan häihin johdattaa,
jossa kruunun kirkkaan saa
valkeissa vaatteissaan.