LOPPUAJATUKSIA.

Velvollisuutemme totuutta kohtaan. — Mitä se maksaa; sen arvo, sen hyöty.

Edellisessä olemme nähneet, että sekä luonnon että ilmestyksen valo selvästi osottaa, että järjellinen, viisas kaikkivaltias Jumala on kaiken luoja, että hän on kaikkein korkein ja ainoa laillinen Herra, että hän johtaa kaikkia kappaleita, sekä eläviä että elottomia, sekä että Raamattu ilmottaa hänen luonteensa ja suunnitelmansa siihen asti kuin hän on suvainnut niitä ihmisille paljastaa. Siitä olemme oppineet, että joskin paha hallitsee hänen muutamien luomuksiensa keskuudessa, niin on sen olemassaolo aikaan ja ulottuvaisuuteen nähden rajotettu, ja on hän sallinut sen suunnitelmansa kanssa sopusoinnussa olevaa tarkotusta varten. Me olemme myös oppineet, että joskin pimeys nyt peittää maan ja synkeys kansat, niin on kuitenkin Jumalan valo oikeaan aikaan hälventävä kaiken pimeyden ja koko maa on tuleva täyteen hänen kirkkauttaan.

Me olemme myöskin nähneet, että hänen suuri suunnitelmansa on sellainen, että se on vaatinut aikakausia toimeenpanemistaan varten, niin pitkälle kuin se nyt on ennättänyt, että vielä yksi aikakausi tarvitaan sen täytäntöä varten, sekä että kaikkina kuluneina pimeinä aikakausina, jolloin Jumala on näyttänyt unohtaneensa luodut olentonsa, hänen suunnitelmansa heidän tulevaa siunaamistansa varten on hiljaa, mutta ihanasti mennyt eteenpäin, joskin hänen suunnitelmansa salaisuudet ovat ihmisiltä olleet viisaasti kätkettyinä näinä kaikkina aikakausina. Me olemme myöskin nähneet, että päivä tai aikakausi, joka nyt on koittamaisillaan maailmalle, tulee olemaan maailman tuomio tai koetuspäivä, sekä että kaikki edelliset valmistukset tehtiin siinä tarkotuksessa, että ihmissuku saisi niin suotuisan tilaisuuden kuin mahdollista, kun se yksityisinä henkilöinä asetetaan koetukselle ijankaikkista elämää varten. Tuo pitkä kuusituhatvuotinen ajanjakso on suuresti lisännyt sukua, ja sen vaikeudet ja kärsimykset pahan hallituskautena ovat antaneet sille kokemuksen, joka on oleva sille suureksi hyödyksi, kun se joutuu tuomion alaiseksi. Ja joskin suku kokonaisuudessaan on saanut kärsiä kuuden tuhannen vuoden kuluessa niin ovat kuitenkin yksityiset päättäneet juoksunsa muutamassa lyhyessä vuodessa.

Me olemme nähneet, että kun suku sai kokea tämän välttämättömän kasvatuksen, niin lähetti Jumala aikanaan Poikansa lunastamaan sen, ja kun ihmissuvun suuri enemmistö ei tuntenut lunastajaa hänen alennustilassaan eikä tahtonut uskoa, että Herran Voideltu tällä tavalla tulisi sen pelastukseksi, on Jumala kuitenkin niiden joukosta, joiden sydämet olivat kääntyneinä häneen, ja jotka uskoivat hänen lupauksiinsa, näinä kuluneina aikakausina valinnut kaksi joukkoa osallisiksi hänen valtakuntansa kunniasta — kunniasta ottaa osaa jumalallisen suunnitelman suoritukseen. Nämä kaksi joukkoa tulevat, kuten olemme nähneet, muodostamaan nuo Jumalan valtakunnan kaksi puolta. Ja profeetoilta me opimme, että tämä valtakunta kohta pystytetään maan päälle, että kaikki maan sukukunnat sen viisaan ja vanhurskaan hallituksen kautta siunataan suotuisimmalla tilaisuudella osottaa arvollisuuttaan ijankaikkiseen elämään, että tuloksena heidän lunastamisestaan Kristuksen kalliin veren kautta, valmistetaan suuremmoinen pyhyyden tie, jotta Herran lunastetut (koko ihmiskunta — Hebr. 2: 9) vaeltaisivat sillä, että tulee olemaan yleinen tie, joka on tehty verrattain helpoksi kaikille niille, jotka vakavasti haluavat tulla puhtaiksi ja pyhiksi, sekä että kaikki loukkauskivet, ansat, houkutukset ja salahaudat poistetaan, ja kaikki ne siunataan, jotka tahtovat sillä vaeltaa täydellisyyttä ja ikuista elämää kohti.

On ilmeistä, ettei tämä tuomio tai hallitus voi ennen alkaa ennenkuin Kristus, jonka Jehova on määrännyt maailman tuomariksi tai hallitsijaksi, on tullut takasin — ei alennuksen tilassa, vaan voimassa ja suuressa kirkkaudessa. Hän ei silloin tule takasin lunastamaan maailmaa, vaan tuomitsemaan (hallitsemaan) maailmaa vanhurskaudessa. Tutkiminen ei voi missään tapauksessa alkaa, ennenkuin tuomari on asettunut paikalleen ja oikeusmiehet kokoontuneet määrättynä aikana, joskin sitä ennen suuria valmistavia töitä on voinut tapahtua. Silloin on kuningas istuva kirkkautensa valtaistuimella, ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän on tänä aikakautena tuomitseva heitä heidän töittensä mukaan. Hän on avaava heille Raamatun kirjat ja täyttävä maan Herran tuntemisella. Kaiken tämän suosion ja kaiken tämän avun vallitessa on hän tuomitseva heitä heidän käytöksensä mukaan, kutka ovat arvokkaat ikuiseen elämään niinä kirkkauden ja ilon aikakausina, jotka tämän jälkeen seuraavat. — Matt. 25: 31; Ilm. 20: 11—13.

Siten olemme nähneet, että Messiaan toinen tuleminen pystyttääkseen valtakuntansa maan päälle on tapahtuma, joka sisältää, toivon kaikille ihmiskunnan luokille, tapahtuma, joka, jos se oikein ymmärretään, on tuova iloa ja riemua kaikkiin sydämiin. Se on päivä, jolloin Herran vihkiytyneitten pyhien "pienellä laumalla" on suurin syy iloitsemiseen. Se on tuo iloinen päivä, jolloin kihlattu neitsytseurakunta tulee morsiameksi, Karitsan vaimoksi, kun hän tulee erämaasta nojaten rakastettunsa käsivarteen ja menee sisälle hänen ihanaan perintöönsä. Se on tuo päivä, jolloin todellinen seurakunta, päänsä kanssa kirkastettuna, puetaan jumalallisella vallalla ja voimalla ja on maailman hyväksi alkava tuon suuren työn, jonka tuloksena on kaiken täydellinen ennalleenasettaminen. Ja tämä tulee olemaan suuri ilon päivä maailmalle, jolloin suuri vastustaja on sidottu, kun ne kahleet, jotka ovat sitoneet sukukuntaa kuudentuhannen vuoden kuluessa, ovat katkotut, ja kun Herran tunto on täyttävä maan, niinkuin vesi peittää meren pohjan.

Näiden asioitten tietäminen ja selvät todistukset siitä, että ne ovat lähellä, niin oven edessä, pitäisi voimakkaasti vaikuttaa kaikkiin, mutta erittäinkin Jumalan vihkiytyneisiin lapsiin, jotka tavottelevat jumallisen luonnon palkintoa. Me kehotamme sellaisia, kun he nostavat päänsä ja iloitsevat tietäessään, että heidän lunastuksensa lähestyy, panemaan pois jokaisen kuorman ja esteen, ja kärsivällisesti juoksemaan siinä kilvoituksessa, johon he ovat ryhtyneet. Katsokaa pois omasta itsestänne ja sen välttämättömistä heikkouksista ja epätäydellisyyksistä, tietäen, että sen lunastuksen hinta, jonka Jeesus Kristus meidän Herramme maksoi — ja ainoastaan se — täydelleen peittää kaikki sellaiset heikkoudet. Muistakaamme, että se riittävä voima, jonka Jumala on luvannut meille, ja jota käyttämällä me voimme "voittaa", on annettu hänen sanassaan. Se on se voima, joka tulee hänen luonteensa ja suunnitelmiensa ja niiden ehtojen tuntemisesta, joilla me voimme ottaa niihin osaa. Pietari lausuu tämän näin: "Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille kaiken mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja hyveellisyydellään, joiden kautta hän on lahjottanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, jotta niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osalliseksi." — 2 Piet. 1: 2—4.

Mutta tämän tiedon ja voiman voittaminen, jonka Jumala siten aikoo antaa jokaiselle, joka rientää taivaallista palkintoa saavuttamaan, tulee todellakin koettelemaan vihkiytymislupauksesi vilpittömyyttä. Sinä olet vihkinyt kaiken aikasi, kaiken voimasi Herralle; kysymys on nyt: kuinka paljon sinä annat siitä? Oletko edelleen innokas vihkiytymislupauksesi mukaisesti jättämään kaiken — luopumaan omista suunnitelmistasi ja menettelytavoistasi sekä omista että toisten johtopäätöksistä omistaaksesi Jumalan suunnitelman sekä tavan ja ajan hänen suuren työnsä suorittamista varten? Oletko valmis tähän, jos silloin maallinen ystävyys loppuu ja yhteiskunnalliset siteet katkeavat? Oletko halukas ottamaan aikaa, joka nyt käytetään toisiin asioihin, uhrataksesi sen näiden ihanien asioitten tutkimiseen, jotka niin virkistävät todellisesti vihkiytyneitten sydäntä, täysin tietäen, että se maksaa sinulle tämän itsekieltäytymisen? Ellet ole kaikkea vihkinyt, tai jos ainoastaan puoleksi tarkotit totta, kun annoit kaikkesi Herralle, niin tulet hyvin vastenmielisesti kuluttamaan sitä aikaa ja tekemään niitä ponnistuksia, joita tarvitaan hänen sanansa kätkettyjen aarteitten etsimiseen, saadaksesi siten sitä voimaa, jota välttämättömästi tarvitaan kaikissa niissä uskonkoetuksissa, jotka muihin aikoihin verrattuna kuuluvat erityisesti nykyiseen aikaan (tuhatvuotispäivän sarastuksessa).

Mutta älä luule, että antaminen loppuu, kun olet antanut tarpeellisen ajan ja voiman tähän tutkimiseen. Ei toki! Oman minäsi uhrin vilpittömyys koetellaan täydellisesti ja on se todistava sinut joko arvokkaaksi tai arvottomaksi tuon "pienen lauman", voittavan seurakunnan jäsenyyteen, joille annetaan valtakunnan kunnia. Jos ahkerasti tutkit Jumalan sanaa ja otat vastaan sen totuuksia hyvällä, rehellisellä ja vihkiytyneellä sydämellä, on se kasvattava sinussa sellaisen rakkauden Jumalaan ja hänen suunnitelmiinsa ja sellaisen halun kertoa iloisesta julistuksesta, saarnata evankeliumia, että siitä sen jälkeen on tuleva elämäsi kaikkinielevä päämäärä, joka työntää syrjään kaiken muun. Tämä ei tule ainoastaan hengessä erottamaan sinua maailmasta ja useista nimikristityistä, vaan on myöskin johtava sinut ulkonaiseen, täydelliseen eroon sellaisista. He tulevat pitämään sinua omituisena ja erottamaan sinut seurapiiristään, ja sinua ylenkatsotaan ja pidetään houkkana Kristuksen tähden: sillä he eivät tunne meitä, samoin kuin he eivät tunteneet Herraa. — 1 Kor. 4: 8—10; Luuk. 6: 22; 1 Joh. 3: 1; 1 Kor. 3: 18.