Maailma parka ei huokaa ainoastaan todellisen vaan myöskin luulotellun vaikeutensa ahdistamana, ja erityisesti vaivaa sitä tuo epäluulo, joka johtuu itsekkäisyydestä, turhamaisuudesta ja pyyteistä, jotka eivät anna ihmiselle mitään rauhaa, koska he eivät kokonaan voi tyydyttää niitä. Kun me siis näemme asian molemmat puolet, niin neuvokaamme niitä, jotka ovat halukkaat kuulemaan, olemaan tyytyväisiä siihen, minkä he omistavat ja kärsivällisesti odottamaan kunnes Jumala aikanaan ja tavallaan antaa heille ne monet siunaukset, jotka hän rakkaudessaan ja viisaudessaan on valmistanut.
Tutkimalla heidän joko todellisia tai luuloteltuja haavoja ja kärsimiään vääryyksiä sekä aikaansaamalla ärsytystä niissä me vahingoittaisimme heitä, joita meidän tulisi auttaa ja siunata, ja siten me lisäisimme heidän tyytymättömyyttään ja luonnollisesti heidän hätäänsä. Mutta täyttämällä lähetystyömme ja saarnaamalla hyvistä ajoista sen lunastuksen kautta, joka on suoritettu kaikkien puolesta, ja siitä johtuvista siunauksista, jotka tarjotaan kaikille, olemme valtakunnan oikeita airueita — sen rauhansanansaattajia. Siten on kirjotettu: "Kuinka suloiset ovatkaan ilosanoman tuojain jalat [Kristus-ruumiin viimeiset jäsenet], kun hän tulee vuorien [valtakuntien] yli julistaakseen rauhaa ja ilmottaakseen hyvää sanomaa". — Jes. 52: 7.
Vaikeudet tänä "Jehovan päivänä" tulevat antamaan harvinaisen hyvän tilaisuuden julistamaan iloisia sanomia tulevasta hyvästä ja siunaamaan niitä, jotka tahtovat seurata Mestarin jälkiä ollakseen hyviä samarialaisia, jotka sitovat haavoja ja vuodattavat niihin lohdutuksen ja virvotuksen öljyä ja viiniä. Heillä on tuo vakuutus, ettei heidän työnsä ole turhaa, sillä kun Herran tuomiot kohtaavat maata, oppivat maan piirin asukkaat vanhurskautta. — Jes. 26: 9.
Jumalan lasten myötätunnon tulee suureksi osaksi olla, kuten heidän taivaallisen isänsäkin, sopusoinnussa huokaavan luomakunnan kanssa, joka taistelee jollakin tavalla vapautuakseen orjuudesta, joskin heidän tulee, noudattaen Isänsä esimerkkiä, muistaa ja tuntea myötätuntoa niitä kohtaan näissä taistelevissa luokissa, jotka haluavat olla oikeudenmukaisia ja jalomielisiä, mutta joiden ponnistuksia tässä suunnassa vaikeuttaa ja estää ei ainoastaan heidän langenneen luontonsa heikkoudet vaan myöskin heidän ympäristönsä ja heidän riippuvaisuutensa toisista. Mutta Herran kansalla ei pidä olla mitään myötätuntoa minkään luokan häikäilemättömiin ja kohtuuttomiin pyyteisiin ja harrastuksiin. Heidän lausunnoillaan tulee olla aina tyyni ja maltillinen leima, tarkottaen aina rauhaa, ellei ole kysymyksessä jokin siveellinen periaate. Heidän tulee aina muistaa, että tämä on Herran taistelua, sekä ettei valtiollisilla ja yhteiskunnallisilla kysymyksillä ole muuta todellista ratkaisua kuin se, joka Jumalan sanassa on ennustettu. Pyhien velvollisuus on sentähden ennen kaikkea pitää huolta siitä, etteivät he ole Jehovan sotavaunun tiellä, ja sitten "pysyä hiljaa ja katsoa Jumalan pelastusta" siinä tarkotuksessa, ettei heidän tehtäväänsä mitenkään kuulu ottaa osaa taisteluun, vaan on se Herran työtä toisten välikappaleitten kautta. Ryhtymättä lainkaan tällaisiin asioihin tulee heidän pitää huolta omasta lähetyksestään ja julistaa, että lähellä oleva taivaan valtakunta on kaikkien luokkien ainoa parannuskeino ja toivo.
* * * * *
Mitä aika kuluu?
Mit' aika on nyt vartija?
Näätkö missään valoa?
Maa aina vaan on pimeä.
Näätkö missään valoa?
Näät ihmissuvun huokaavan
kuoleman alla kauhian.
Näätkö valoa taivahan?
Kerro, näätkö valoa?
Näätkö missään valoa?
Näätkö valoa taivahan?
Kerro, näätkö valoa?
Vartia vastaa: Valoa nään.
Katso tuota valoa!
Poistuvan täysin yön jo nään.
Katso tuota valoa!
Aurinko kultaa taivahan
koitossa aamun armahan
poistaen kaiken synkeän.
Tuo on taivaan valoa.
Katso tuota valoa,
mi poistaa kaiken synkeän.
Katso tuota valoa?
Kuoleva suku eloa saa, eloa sekä valoa, haavat mi synnin parantaa. Katso eloa, valoa! Autuas aika! Kaikki saa synnistä itsens' puhdistaa. Ennalleensaadut nauttia saa elosta sekä valosta. Katso eloa valoa! Ennalleensaadut nauttia saa elosta sekä valosta.