Tämän ennustuksen ilmaistessa juutalaisen aikakauden "elonkorjuun" alkua ja meidän Herramme läsnäoloa siinä pääelonkorjaajana, on useita toisia ennustuksia, jotka paljoa selvemmin osottavat evankelisen aikakauden "elonkorjuun" alkua, jossa Herramme samalla tavalla, toisessa tulemisessaan, tulee olemaan pää-elonkorjaaja. Tämän ennustuksen toteutuminen valaisee ennustuksen toteenkäymistä ylimalkaan ja määrää myös tärkeän kohdan eräässä toisessa ennustuksessa, jonka edempänä tulemme osottamaan.
Monien yhtyneiden ennustusten määrätessä ja todistaessa Kristuksen toisen tulemisen vuosiluvun, oli tämä ainoa, joka ilmaisi ajan hänen ensimäiselle tulemiselleen. Jos tämän täyttyminen selvästi todetaan, tulee se olemaan meille apuna laskiessamme ja arvostellessamme niitä ennustuksia, jotka tarkottavat hänen toista tulemistansa. Sentähden annamme tässä tilaa tälle täyttyneelle ennustukselle, kuin myös siitä syystä, että on välttämätöntä ymmärtää muutamat tässä ennustuksessa määrätyt vuosiluvut niiden ennustuksien yhteydessä, jotka tarkottavat toista tulemista, joita tullaan käsittelemään edempänä kirjassa.
Daniel oli saanut nähdä monta näkyä, niinkuin kerrotaan hänen ennustuksensa 2:ssa, 4:ssä, 7:ssä ja 8:ssa luvuissa. Kaikki nämä näyttivät pakana- eli ei-juutalaisten valtakuntien suurta enentymistä ja edistymistä; mutta hänellä oli Israelin etu mielessä, eikä hän ollut saanut mitään tietoa Israelin tulevaisuudesta. Hän tiesi kumminkin Jeremian ennustuksesta (Jer. 29: 10; 2 Aikak. 36: 20—23), että Juudan maan autiona oleminen jatkuisi seitsemänkymmentä vuotta; ja tietäessään, että tämä aika pian oli kulunut (Dan. 9: 2.) rukoili hän innokkaasti Jumalan suosion palaamista Israelille (värssyt 17—19), ja ylläoleva oli Jumalan vastaus hänelle enkelin kautta.
Se määrätty aikakausi Israelin historiassa, jota tässä osotetaan, on seitsemänkymmentä viikkoa, joka lasketaan määrätystä alkukohdasta — nimittäin siitä käskystä, joka annettiin "Jerusalemin ennalleenasettamisesta ja rakentamisesta" (huomaa! ettei tämä koskenut temppeliä.) Tänä aikakautena tulisi suuria asioita toimitettaviksi: — Kaupunki rakennettaisiin uudelleen epäsuotuisissa oloissa (Neh. 4), ahdingon aikoina; synti tulisi päättymään sen kautta, että pahuus sovitettiin; ja vanhurskaus (vanhurskaaksi tekeminen) tulisi toimeenpantavaksi — ei sellainen, joka vuosi vuoden jälkeen saavutettiin härkien ja kauristen veren kautta, vaan todellinen ja "ijankaikkinen vanhurskaus", joka aikaan saataisiin Kristuksen uhrin kautta. Danielille ilmotettiin myös, että hän, joka toimeenpanisi paremman uhrin, senkautta lakkauttaisi Lain esikuvalliset uhrit ja ruokauhrit.
Tänä aikakautena oli Messias, Israelin kauvan odotettu Lunastaja, tuleva, ja seitsemän viikkoa ja kaksi ja kuusikymmentä viikkoa eli kuusikymmentäyhdeksän viikkoa oli ilmotettu kuluvan Messiaksen läsnäoloaikaan asti. Ja tämän jälkeen hän tulisi tapettavaksi, mutta ei itsensä tähden. Siksi tulisi Messiaksen tulemisen jälkeen olemaan jälellä yksi viikko, viimeinen, seitsemäskymmenes tästä luvatusta suosiosta, ja keskellä tätä viikkoa, niin oli ennustettu, tulisi hän lakkauttamaan esikuvaukselliset uhrit antamalla "henkensä vikauhriksi." — Jes. 53: 10—12.
Nämä seitsemänkymmentä viikkoa, eli neljäsataayhdeksänkymmentä päivää merkitsivät neljääsataayhdeksääkymmentä vuotta, jokaisen esikuvallisen päivän merkitessä yhtä vuotta. Ja se seikka, että tämä ainoa ajanennustus, joka suoranaisesti koskee ensimäistä tulemista, täyttyi tällä tavalla. antaa avaimen eräisiin toisiin ennustuksiin, jotka, kuten edempänä tullaan näyttämään, ovat olleet kätkettyinä esikuvauksellisiin lukuihin — päivä vuoden asemesta — siksi kun määrätty aika niiden ymmärtämiselle on tullut. Tämä ennustus oli niin laadittu, että Daniel ja toiset juutalaiset voisivat, jos niin tahtoivat, pitää sitä mahdottomana ja aikaa myöten unohtaa se; tahi oli niillä mahdollisuus muistaa se, jotka "odottivat Israelin lohdutusta", ja jotka otaksuivat ajan olleen esikuvauksellisen, kuten Hesekiel. (Luku 4: 6.) Varmaa on, että sellaiset, jotka olivat uskollisia, ymmärsivät odottaa Messiasta. On kirjotettukin, että kaikki odottivat häntä (Luuk. 3: 15), vaikkakaan kaikki eivät kyenneet ottamaan häntä vastaan sillä tavalla, kun hän tuli. Huomattava on, että ne kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista viikkoa, eli neljäsataa kahdeksankymmentäkolme vuotta luetaan Messiakseen, Ruhtinaasen, eikä Jeesuksen syntymiseen Betlehemissä. Heprealainen sana Messias, joka vastaa kreikkalaista sanaa Kristus, merkitsee voideltua, ja on pikemmin arvonimi kuin nimi. Jeesus ei ollut Voideltu, Messias, Kristus, ennenkuin kasteensa jälkeen. Vertaa Apt. 10: 37, 38 ja Matt. 3: 16. Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä kohta noustessaan vedestä. Tämä tapahtui, kun hän oli saavuttanut miehuusijän, joka oli kolmekymmentä vuotta lain mukaan, jonka alla hän oli syntynyt, ja jonka alaisena hän ja jokainen juutalainen oli, kunnes hän lopetti lain vallan täyttämällä sen vaatimukset — "nauliten sen ristiin". Sentähden ulottuvat tämän ennustuksen kuusikymmentäyhdeksän viikkoa hänen kasteeseensa ja voiteluunsa, josta ajasta, eikä ennemmin, hän oli Messias, Kristus, Voideltu. Siksi päättyvät ne kuusikymmentäyhdeksän viikkoa eli neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta syksyllä v. 29 j.K. Ja siinä täyttyi se osa ennustuksesta, joka sanoo: "Siitä ajasta kuin käsky annetaan ulos, että Jerusalem pitää jälleen rakennettaman (Dan. 9: 25), Messiakseen, [voideltuun], Päämieheen asti, on seitsemän viikkoa, niin myös kaksi seitsemättäkymmentä [kuusikymmentäyhdeksän] viikkoa." Alkaen siitä, täyttyi, niinkuin huomaamme, seitsemäskymmenes viikko muiden mukaisesti — laskemalla vuosi päivän asemasta.
Useimmat, jotka ovat kirjottaneet tästä aineesta, ovat laskiessaan tätä aikakautta alkaneet Artakserkseksen seitsemännestä vuodesta, kun Esralle (Esra 7: 7—14) jätettiin tehtävä, jonka he pitävät Kyyroksen käskyn sovelluttamisena. (Esra 1: 3; 5: 13; 6: 1—12.) Huomattava on kumminkin, että Kyyros käski rakentaa Herran huoneen — templin ja esikartanon muurin. Mutta toinen käsky annettiin Nehemialle Artakserkseksen kahdentenakymmenentenä vuotena, nimittäin rakentaa uudelleen Jerusalemin muurit, jotka siihen aikaan olivat rappiolla, (Neh. 2: 3—8; 6: 15; 7: 1.) Juuri tästä käskystä, "ennalleenasettaa ja rakentaa Jerusalem", on Danielin ennustus päivättävä. Koko kertomus sopii yhteen tämän kanssa. On ainoastaan yksi asia joka näyttää puhuvan tätä vastaan. Siinä Jesajan ennustuksessa, joka koskee tätä käskyä, oli ennustettu Kyyroksesta, ei ainoastaan: "Hän on päästävä minun vankini valloilleen", vaan myös: "Hänen pitää rakentaman minun kaupunkini" (Jes. 45: 13). Tähän näennäiseen vastaväitteeseen vastaamme näin: se sana, joka tässä on käännetty sanalla kaupunki, on ir ja merkitsee muureilla ympäröityä paikkaa. Me luulemme tässä tarkotettavan temppelin esikartanon muureja, ja sen kanssa pitävät yllämainitut tosiseikat yhtä Sama sana ir on käännetty sanalla (esi-) kartano [englantilaisessa Raamatussa] 2 Kun 20: 4.
Nehemian suorittaman tehtävän vuosiluvuksi mainitaan tavallisesti 445 e.K. Mutta Tri Hale'n kronolooginen teos (sivut 449 ja 531) ja Tri Priestlie'n väitöskirja "Evankelistain Yhtäpitäväisyydestä" ("Harmony of the Evangelists", sivut 24—38) osottavat, että tämä tavallinen mielipide on väärä, sekä että tämä tapahtui yhdeksän vuotta aikaisemmin. Siten on siis meillä vuosi 454 e.K. todellinen vuosiluku Nehemian tehtävälle; ja tämän päivämäärän kanssa on Danielin ennustus (luku 9: 25) yhtäpitävä, mikäli se koskee käskyä asettaa ennalleen ja rakentaa Jerusalem.
Koska kuusikymmentäyhdeksän viikkoa (7 ja 62) eli neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta ulottuvat Messiakseen (Voideltuun), Päämieheen asti niin me vähennämme tästä kuudenkymmenenyhdeksän esikuvauksellisen viikon ajanjaksosta eli neljästasadasta kahdeksastakymmenestäkolmesta (483) vuodesta neljäsataaviisikymmentäneljä (454) vuotta ennen Kristusta, Jerusalemin ennalleenasettamis- ja rakentamiskäskyn oikeana vuosilukuna ja jäännös — 29 j.K. — on oleva se vuosi jona Voideltu (Messias) oli ilmestyvä. Tämä on täydellisesti yhtäpitävä sen kanssa, mitä olemme osottaneet, nimittäin, että Johannes kastoi Jeesuksen ja sai hän Hengen voitelun v. 29 j.K. noin 3 päivä lokakuuta, jolloin hän oli kolmenkymmenen vuoden vanha hänen syntymisensä oikean vuosiluvun mukaan, kuten edellisessä luvussa on näytetty.
Meidän Herramme virka käsitti kolme ja puoli vuotta ja päättyi hänen ristiinnaulitsemisellaan passah-juhlan aikana, keväällä v. 33 j.K. Tässä toteutti hän täydellisesti ennustuksen, joka koski jälellä olevaa, eli viimeistä viikkoa (viimeiset seitsemän vuotta) luvatusta suosiosta, ja jossa sanotaan: "kuudenkymmenenyhdeksän (7 ja 62) viikon perästä on Messias kuoletettava, mutta ei itsensä tähden" [Lause: "mutta ei itsensä tähden", on sanottu eri tavoilla eri käännöksissä, joista meillä on useita edessämme, mutta meidän mielestämme on tämä käännös paras ja selvin.] — "keskellä [jälellä olevaa 70:tä] viikkoa on hän lakkauttava uhrin ja ruokauhrin."