Tämä uhkaus seitsemän ajan rangastuksesta toistetaan kolme kertaa. Ne erilaiset rangastukset, joita mainitaan noiden seitsemän ajan edellä, tarkottavat eri vankeuksia: assyrialaista, moabilaista, filistealaista y.m., y.m., joiden kaikkien aikojen kuluessa Jumala yhä holhosi heitä. Hänen menettelytapansa heidän kanssaan oli: "käsky käskyn päälle, sääntö säännön päälle, vähä täällä, vähä siellä" (Jes. 28: 10), kumminkaan hän ei päästänyt heitä, ja kun he katuivat ja huusivat hänen puoleensa, kuuli hän heitä, vastasi heille ja pelasti heidät vihollisistaan. (Tuom. 3: 9, 15.) Mutta kun sitte nämä kuritusrangastukset näyttäytyivät tehottomiksi, sovellutti hän heihin nuo uhkaamansa seitsemän aikaa; kruunu otettiin ainaiseksi pois, ja Israel, samoin kuin koko maailma alistettiin petoeläintenkaltaisten valtojen alaisiksi seitsemäksi ajaksi. Sillä tavalla tapahtui heille Jumalan varotuksen mukaan: "Jollette vielä sittekään [entisistä kurituksista huolimatta] kuule minua, rankasen minä teitä seitsemän aikaa."
Se yhteys, jossa uhkaus "seitsemästä ajasta" esiintyy, ilmasee, että se sisältää lopullisen rangastuksen kerta kaikkiaan tälle kansalle, senjälkeen kun muut, erilaiset kuritukset kerta toisensa jälkeen eivät voineet pysyväisesti parantaa heitä. Tuolla seitsemän ajan rangastuksella tulee olemaan tarkotettu vaikutuksensa, nöyryyttäen perinpohjin heidät Herran edessä ja siten valmistaen heitä ottamaan vastaan hänen siunauksiaan. Nämä seitsemän aikaa tarkottavat sentähden sitä aikakautta, jolloin pakanat hallitsisivat heitä. Ja epäilemättä tarkotti Herramme tätä seitsemän ajan aikajaksoa, kun hän puhui "pakanain ajoista."
Se aika, jolloin pienemmät vankeudet ja rangastukset jättivät tilaa tälle suurelle "seitsemän ajan" kansalliselle rangastukselle oli silloin, niinkuin jo olemme osottaneet, kun heidän viimeinen kuninkaansa, Sedekia, kukistettiin — jonka ajan jälkeen on ollut keskeytymätön, pitkä kurituksen aika — nuo ennustukset "seitsemän aikaa" tahi 2520 vuotta.
Raamatussa käytetään "aika" sanaa merkitsemään yhtä vuotta, olkoon vuosi sitten kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen; mutta sinä aikana, jolloin ennustus lausuttiin, oli mahdotonta tietää, oliko se aika, jota tarkotettiin kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen. Profeetat koettivat kyllä uutterasti, vaikka turhaan, ottaa selvää mitä aikaa, tahi minkälaista aikaa [kirjaimellista eli esikuvauksellista], Henki osotti. (1 Piet. 1: 11.) Esikuvauksellinen vuosi lasketaan Raamatussa kuuvuoden mukaan — kaksitoista kuukautta, kussakin kolmekymmentä päivää tahi kaikkiaan kolmesataakuusikymmentä päivää — kukin päivä merkiten yhtä vuotta. Siten merkitsee yksi "aika" tahi yksi vuosi, jos se on esikuvauksellinen, kolmesataakuusikymmentä (360) esikuvauksellista päivää, ja "seitsemän aikaa" tekee kaksituhatta viisisataakaksikymmentä (360X7=2520) esikuvauksellista päivää, tai 2520 kirjaimellista vuotta.
Kysymys, joka nyt esiintyy, on: Olivatko nämä seitsemän aikaa kirjaimellisia tahi esikuvauksellisia? Tarkotettiinko niillä seitsemää vuotta tahi kahtatuhatta viittäsataakahtakymmentä vuotta? Me vastaamme: Ne olivat esikuvauksellisia aikoja, 2520 vuotta. Niitä ei voida käsittää seitsemänä kirjaimellisena vuotena, sillä Israelilla oli monta pitempiaikaista vankeutta — niin esim. palvelivat he Mesopotamian kuningasta kahdeksan vuotta (Tuom. 3: 8), moabilaisten kuningasta kahdeksantoista vuotta (Tuom. 3: 14), kuningas Jabinia kaksikymmentä vuotta (Tuom. 4: 2, 3), filistealaisia kerran neljäkymmentä vuotta ja toisen kerran kahdeksantoista vuotta (Tuom. 13: 1; 10: 7, 8), lukuunottamatta heidän seitsemääkymmentä vuottaan Baabelissa. Kaikki nämä jaksot olivat paljon pitemmät kuin "seitsemän aikaa" tahi kirjaimellista vuotta, mutta kun tätä "seitsemän ajan" jaksoa kumminkin mainitaan viimeisenä, suurimpana ja lopullisena rangastuksena, todistaa tämä, että esikuvauksellista, eikä kirjaimellista aikaa tarkotetaan, vaikka se hebrealainen sana, joka on käännetty "seitsemäksi kerraksi" suomalaisessa ja seitsemäksi ajaksi englantilaisessa Raamatussa 3:nessa Moos. 26: 18, 21, 24, 28, on sama sana, joka Dan. 4: 13, 20, 22, 29 on käännetty sekä suomalaisessa että englantilaisessa seitsemäksi ajaksi. Omituista on myös, että se toistetaan neljä kertaa molemmissa paikoissa. Nebukadnesariin nähden olivat ne kirjaimellisia vuosia, mutta, kuten tulemme näkemään, olivat sekä Nebukadnesar että hänen "seitsemän aikaansa" esikuvauksellisia.
Nuo Nebukadnesarin alennuksen "seitsemän aikaa" (Dan. 4: 13, 20—23) osottautuivat seitsemäksi kirjaimelliseksi vuodeksi, koska ne todellisuudessa sinä aikana menivät täytäntöön, ja samalla tavalla on Israelin ja koko maailman nöyryyttäminen niiden "valtojen alle, jotka ovat", osottautunut olevan seitsemän esikuvauksellista aikaa — kaksituhatta viisisataakaksikymmentä kirjaimellista vuotta. Tämä jakso on nyt, kahtakymmentäkuutta vuotta lukuunottamatta (tämä kirjotettiin v. 1888), täyttynyt, ja voimia on nykyään liikkeellä joka haaralla, jotka viittaavat siihen, että pakanain hallitus tulee päättymään ja ijankaikkisen vanhurskauden ja kaikki uuden liiton siunaukset alkavat tulla Israelin ja koko huokaavan luomakunnan osaksi.
Israelin seitsemän ajan päättyminen.
Tämä Israelin rangastuksen pitkä jakso ("seitsemän aikaa", tahi 2520 vuotta), on pakanain hallituksen "pakanain aikojen" jakso. Koska, niinkuin jo olemme osottaneet, "pakanain ajat" alkoivat v. 606 e.K. ja tulevat jatkumaan kaksituhatta viisisataakaksikymmentä vuotta, niin ne tulevat päättymään vuonna 1914 (2520-606=1914.) Silloin tulevat ne siunaukset, jotka ovat merkittynä saman luvun jälkimäisessä osassa (3 Moos. 26: 44, 45) täyttymään. Jumala on muistava ja Israelille täyttävä sen liiton, joka tehtiin heidän isäinsä kanssa. — Room. 11: 25—27.
Tätä voitanee muutamille esittää selvemmin seuraavalla tavalla:
Israelin kurituksen "seitsemän aikaa" =….. 2520 vuotta Ne alkoivat, kun hallitus annettiin pakanoille, joka, niinkuin olemme osottaneet, oli 606 e.K. Niinmuodoin oli v:een 1 e.K………………………. 606 " heidän ajastaan kulunut, ja jäännös osottaa päättymisvuoden kristillisen ajanlaskun mukaan, nim………………………….. 1914