Herramme ei ainoastaan sanoilla selittänyt lain täydellisen sisällön olevan: "Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", vaan osotti hän sitä elämällään, antautumalla täydelleen Jumalan tahdon ja suunnitelmien alaiseksi, karttaen kaikkia omia suunnitelmia, tarkotusperiä tahi omaansa etsimistä — sydämensä syvimmästä halusta tehden Jumalan tahdon koko sydämellään, sielullaan ja voimallaan ja rakastaen lähimmäistään niinkuin itseään — tehden tämän kaiken kuolemaan asti.
Niinmuodoin, täyttämällä lain ehdot — lain täydellisen tottelemisen kautta, jota ei kukaan epätäydellisestä ihmissuvusta voinut tehdä — tuli Herramme Jeesus kaikkien niiden siunauksien perilliseksi, jotka olivat luvatut Israelin kanssa tehdyssä lakiliitossa Siinain vuorella; ja samalla osotti hän olevansa AABRAHAMIN SIEMEN, jolle aabrahaminen lupaus kokonaisuudessaan nyt kuului. Herramme voitti siten itselleen valtikan (luvatun oikeuden maailman hallitsemiseen), josta vuosisatoja oli luvattu, että sen oli voittava joku Juudan sukukunnasta ja Daavidin suvusta ja että se oli hänelle annettava. Sen suuren palkinnon, joka läpi vuosisatojen oli ollut Israelin toivon, pyrkimyksien ja ikävöimisen esineenä, voitti lopulta Jalopeura [väkevä] Juudan sukukunnasta. Shiloh, suuri rauhanrakentaja, oli tullut: hän, joka ei ainoastaan rakentanut rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä verensä kautta ristillä, kun hän lunasti langenneen ihmissuvun siitä kuolemantuomiosta, joka oikeudenmukaisesti lepäsi kaikkien yli, vaan myös joka, kun hän ottaa suuren valtansa, halliten kaikkien kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana, on poistava kaiken väärän ja pahan ja synnin ja rakentava rauhan pyhyyden vahvalle perustukselle. — Hän on Rauhan Ruhtinas.
Kun valtikka [oikeus] liiton mukaisesti siirtyi Herrallemme Jeesukselle, lakkasi tämä lakiliitto; sillä kuinka Jumala enää, millään ehdoilla olisi voinut tarjota toisille sitä palkintoa, jonka Shiloh jo oli voittanut? Niinmuodoin teki, niinkuin apostoli selittää, Kristus lopun laista [lakiliitosta], "naulaten sen ristille." — Kol. 2: 14.
Näin voitti Rauhanruhtinas alamaisilleen sekä syntein anteeksiantamisen että ennalleenasettamisen, ja rakensi ijankaikkisen valtakunnan sellaisen oikeuden perustukselle, jota ei millään muulla tavalla voitu saavuttaa. Näin täyttyi ennustus: "Ei valtikkaa oteta pois Juudalta, eikä lain opettajaa hänen jaloistansa [kupeistansa], siihen asti kuin Sankari (Shiloh) tulee." Silloin se poistui Juudalta annettaissa "Jalopeuralle [väkevälle, korkealle korotetulle henkiolennolle, kunnian Herralle] Juudan sukukunnasta", joka nyt omistaa tämän valtikan [tahi omistusoikeuden valtaan] kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana.
Seitsenkymmenvuotisen vankeudenkin jälkeen, kun muutamat palasivat ja rakensivat jälleen temppelin ja kaupungin muurit, oli sellaisia, jotka pitivät Jumalan lupauksia kunniassa ja jotka "odottivat Israelin lohdutusta." Nämä keräytyivät Juudan sukukunnan ympärille, muistaen Jumalan lupausta, että Lainantaja, Lunastaja, suuri Shiloh, tahi rauhanrakentaja, oli tuleva tästä suvusta. Mutta oi! kun tuo rauhaisa, joka verensä kautta ristillä rakensi rauhaa ja sovintoa syntein tähden, tuli, ylenkatsoivat ja hylkäsivät he hänet, sillä he eivät odottaneet suurta ylimmäistä pappia, vaan suurta sotapäällikköä.
Shiloh, joka on saanut valtikan ja kaiken vallan ylösnousemisessaan, kuuliaisuutensa tähden kuolemaan asti, on varmasti siunaava Israelin ensin — mutta ei lihallista Israelia, sillä eivät kaikki ole oikeita israelilaisia, joita lihan jälkeen niin kutsutaan. (Room. 9: 6.) Shiloh, perillinen, etsii ja löytää sellaisia, jotka ovat Aabrahamin lapsia hengen mukaan — sellaisia, jotka ovat Aabrahamin kaltaisia uskossa ja kuuliaisuudessa — tullakseen hänen nimellään kutsutuksi kansaksi. (Apt. 15: 14.) Ja "sen jälkeen" [kun hänen valitun seurakuntansa kokoominen on täyttynyt — elonkorjuussa tahi evankelisen ajan lopussa, pakanain aikojen päättyessä], on hän palauttava suosionsa ja on hän jälleen rakentava Israelin, ja lopulta kaikkien maan kansojen rauniot paremmalle perustukselle kuin mitä koskaan ihmissydän on voinut aavistaa. Hän, joka nyt omistaa valtikan — "jonka oikeus on" hallita — on pakana-aikojen päättyessä saava kruununkin; "ja hänelle kansat ovat alamaiset." (1 Moos. 49: 10.) Valtikka, tahi "kaiken vallan taivaassa ja maan päällä" omistusoikeus, annettiin hänelle ylösnousemisessaan, mutta hän odottaa Isän määrättyä aikaa, pakana-aikojen päättymistä — ennenkuin hän ottaa suuren valtansa ja alkaa ihanan hallituksensa. — Katso Ilm. 11: 17, 18.
Nyt on pidettävä muistissa tuo aikasemmin löydetty pakana-aikojen alkamisen vuosiluku — nim. v. 606 e.K. — ryhtyessämme tutkimaan sitä todistusta, joka osottaa niiden pituudeksi 2520 vuotta. Siten ne päättyvät vuonna 1914.
Emme voi odottaa tämän olevan noin vain pinnalla. Jos niin olisi ollut, olisi se myös ollut tunnettu ennen määrättyä aikaa. Se on annettu sellaisella tavalla, että se on ollut kätketty lopun aikaan asti. — Dan. 12: 4, 10.
Herramme sanat: "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät", eivät ainoastaan osottaneet rajotettua ja määrättyä aikajaksoa pakanain vallalle, vaan antavat ne aihetta ajatukseen, että joskin hengellinen Israel kuten lihallinenkin ovat olleet näiden pakanallisien valtojen alaisina, nämä ajat kumminkin ovat jollakin tavalla maallisen Jerusalemin yhteydessä ja sovellutetaan tämä aika niinhyvin tähän kaupunkiin kuin lihalliseen Israeliin. Niinpä herää ajatus: onko ehkä mahdollista, että Jumala edeltäkäsin julisti jotakin, Israelin historiaa koskevaa, joka antaa meille tarkan mitan näistä ajoista, joita Herramme tarkottaa? Tähän me vastaamme myöntävästi.
Jos nyt avaamme kolmannen Mooseksen kirjan, löydämme siellä julistuksen maallisista ja ajallisista siunauksista ja kirouksista. Jos Israel uskollisesti tottelisi Jumalaa, tulisivat he siunatuiksi ennen muita kansoja; ellei tulisi erinäisiä vaikeuksia heitä kohtaamaan. Lopuksi luemme: "Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani. — — — Mutta jos ette kuule minua, ettekä tee kaikkia näitä käskyjä, — — — niin minä asetan minun kasvoni teitä vastaan, ja viholliset lyövät teidät, vihamiehenne hallitsevat teitä." "Te kylvätte siemenenne turhaan ja teidän vihollisenne syövät sen." — — "Jollette vielä sittenkään kuule minua, niin minä lisään (jatkan edelleen) sen seitsemän kertaa (aikaa engl. kään. mukaan), rangastakseni teitä, teidän synteinne tähden." 3 Moos. 26: 12, 14, 16, 17, 18, 21, 24, 28.