Tämän vahvan raamatullisen todistuksen perustuksella pakana-aikoihin nähden, pidämme vahvistettuna totuutena, että tämän maailman valtakuntien lopullinen lakkaaminen ja Jumalan valtakunnan täydellinen pystyttäminen tulee olemaan todellisuus kohta vuoden 1914 jälkeen. Silloin tulee se rukous, jota Seurakunta on rukoillut siitä asti kun Herramme meni pois: "Tulkoon valtakuntasi", kuulluksi; ja sen viisaan ja oikeudenmukaisen hallituksen aikana tulee koko maa täyttymään Herran kunnialla — tiedolla ja vanhurskaudella ja rauhalla (Ps. 72: 19; Jes. 6: 3; Hab. 2: 14) ja Jumalan tahto on tapahtuva "maankin päällä niinkuin taivaassa."

Danielin tiedonanto, ettei Jumalan valtakunta tule pystytettäväksi senjälkeen, kun tämän maailman vallat ovat hajonneet, vaan niiden aikana, kun ne ovat olemassa ja kun niillä vielä on valta, ja että juuri Jumalan valtakunta on musertava ja hävittävä kaikki nämä valtakunnat (Dan. 2: 44), ansaitsee erityistä huomiotamme. Samoin on ollut kaikkien näiden petoeläimen kaltaisten valtakuntien kanssa: ne olivat olemassa ennen kun ne saavuttivat maailmanvallan. Babylon oli olemassa aikoja ennen kun se valloitti Jerusalemin ja sai vallan (Dan. 2: 37, 38); Meedo-Persia oli olemassa ennen kun se voitti Babylonian; ja niin on ollut kaikkien valtakuntien laita; niiden on ensin täytynyt olla olemassa ja omistaa suurempi valta ennen kun ovat voineet voittaa toisia. Niin myös Jumalan valtakunta on ollut olemassa alkiomuodossa kahdeksantoista vuosisataa; mutta se on ollut muun maailman kanssa alistettuna "niiden valtojen alle, jotka ovat", ja jotka "ovat Jumalan asettamat." Ennen kun nämä seitsemän aikaa päättyvät, ei Jumalan valtakunta voi saavuttaa maailmaakäsittävää valtaa. Kuitenkin täytyy sen, kuten toistenkin, saavuttaa kyllin suuri valta näiden valtojen kukistamiseksi ennen kun se tuhoaa ne.

Niinmuodoin ottaa Herramme tänä "Jehovan päivänä", "hädän päivänä" tähän asti uinuneen suuren valtansa ja hallitsee kuninkaana, ja tästä juuri aiheutuu hätä, vaikkei maailma aluksi tule sitä sillä tavoin käsittämään. Varmaankin tulevat pyhät olemaan osallisina tässä työssä, nykyisten valtakuntien kukistamisessa. Kirjotettu on: "Tämä kunnia on kaikille hänen pyhillensä" nim. "Heidän kuninkaittensa sitominen köysiin ja heidän jalompiensa rautakahleisiin" — vahvoihin kahleisiin. (Ps. 149: 8, 9.) "Ja joka voittaa ja ottaa minun tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita — ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita (valtakuntia) särjetään." — Ilm. 2: 26, 27; Ps. 2: 8, 9.

Mutta se suuri ero, jota edellisessä olemme osottaneet, ja joka on olemassa Jumalan valtakunnan luonteen ja maailman petoeläinten kaltaisten valtakuntien luonteiden välillä, valmistaa meitä näkemään eron taistelutavoissa. Voittamisen ja kukistumisen tapa, tulee suuresti eroamaan jokaisesta tavasta, jolla valtakuntia on kukistettu. Hän, joka ottaa suuren valtansa hallitakseen, esitetään esikuvauksellisesti (Ilm. 19: 15) sellaisena, jonka suusta lähti terävä miekka, "jolla hän on lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla." Tämä miekka on totuus (Efes. 6: 17); ja nykyään eläviä pyhiä kuin myös monia maailmastakin käytetään nyt Herran sotilaina eksytyksien ja pahan kukistamisessa. Mutta älköön kukaan malttamattomasti otaksuko tässä tarkotettavan maailman käännyttämistä rauhallisella tavalla; sillä monet Raamatunpaikat, niinkuin Ilm. 11: 17, 18; Dan. 12: 1; 2 Tess. 2: 8; Psalmit 149 ja 47, opettavat jotakin aivan päinvastaista.

Älkää niinmuodoin hämmästykö, jos me seuraavassa luvussa esitämme todistuksia siitä, että Jumalan valtakunnan pystyttäminen jo on alkanut, että aika sen vallan alkamiseksi on ennustuksessa osotettu olevan v. 1878, ja että "sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä" (Ilm. 16: 14), joka tulee päättymään kohta v. 1914 jälkeen nykyisten hallitustoimien täydellisellä kukistumisella, jo on alkanut. Jumalan sanan kannalta katsoen on sotajoukkojen kokoominen selvästi huomattavissa.

Jollei ennakkoluulot estä näköämme, voimme, kun olemme saaneet Jumalan sanan kaukoputken oikealla tavalla asetetuksi, selvästi nähdä useain tapahtumain luonteesta, jotka ovat määrätyt tapahtuviksi tänä "Herran päivänä", että olemme keskellä näitä tapahtumia, ja että "Hänen vihansa suuri päivä on tullut."

Totuuden miekka, joka jo on terotettu, tulee lyömään jokaisen pahan järjestelmän, jokaisen pahan tavan — oli se sitten porvarillinen, yhteiskunnallinen tahi kirkollinen. Vieläpä voimme nähdä, että lyöminen on jo alkanut: ajatusvapaus ja ihmisen kansalliset ja uskonnolliset oikeudet, jotka kauvan ovat olleet näkymättömissä kuninkaitten ja keisarien, paavien, kirkko- ja pappienkokouksien, perimätietojen ja uskontunnustuksien alla; pidetään arvossa ja astuvat voimaan ennen kuulumattomalla tavalla. Sisäinen taistelu kuohuu jo; eikä tule kauvan viipymään, ennen kun se kuluttavan tulen lailla puhkeaa esiin, ja inhimilliset järjestelmät ja eksytykset, jotka vuosisatoja ovat kahlehtineet totuutta ja sortaneet huokaavaa luomakuntaa, täytyvät sulaa siinä. Niin totuus — ja laajalle levinnyt ja kasvava tieto siitä — on se miekka, joka tekee rauhattomiksi ja haavottaa monien maiden päät. (Ps. 110: 6.) Kumminkin, mikä siunaus piileekään tämän hädän alla: se tulee valmistamaan ihmiskuntaa täydellisemmin käsittämään vanhurskautta ja totuutta Vanhurskauden Kuninkaan hallitessa.

Kun ihmiset lopultakin huomaavat oikeuden tulleen ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi (Es. 28: 17), tulevat hekin oppimaan, että ainoastaan oikeuden ankarat säännöt voivat vakuuttaa heille ne siunaukset, joita he kaikki halajavat. Ja yllin kyllin kyllästyneinä omiin töihinsä ja itsekkäisyytensä kurjiin hedelmiin, tulevat he ilolla tervehtimään ja mielellään alistumaan sen vanhurskaan hallituksen alle, joka ottaa hallitusohjakset; ja siten on, niinkuin on kirjotettu "kaikkien pakanain toivo tuleva" (Hag. 2: 7.) — Jumalan valtakunta, Herran voidellun ehdottoman ja rajattoman hallituskauden aikana.

* * * * *

Herran päivä.