Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt,
Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa.
Sen taivaan Herra itse on jo ammoin päättänyt,
Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.
On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa,
Mi väärää on ja valhetta ja ylpeätä vaan.
Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan tasottaa,
Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.
Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa;
Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään,
Kun, huokaukset niidenkin jo taivoon kohoaa,
Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.
Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee!
Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan;
Kun toinen toistaan palvelee ja helläst: hoitelee;
Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan!
VIIDES LUKU.
MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA.
Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman muiden osien kanssa. — Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee näkemään hänet. — Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. — Näennäisesti toisiensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan keskenään yhtäpitävät. — Hän tulee "niinkuin varas". — "Ei nähtävällä tavalla". — Ja kumminkin "sotahuudolla". — "Äänillä". — Ja "suuren pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". — Ja kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. — Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. — Millä tavalla nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa.
Nopeasti loppuaan kohti rientävät pakanain ajat, joita juuri käsittelimme, samoin kuin varmuus Seurakunnan toivon täyttymisestä ennen niiden loppua, terottavat sellaisien ikävöimistä, jotka odottavat Israelin lohdutusta. Sellaiset isoavat ja janoavat mitä ikänä Isämme lienee ilmottanut profeettain kautta "elonkorjuusta", tämän aikakauden lopusta eli päättymiskaudesta — nimikirkon elävien jäsenten keskuudessa tapahtuvasta vehnän erottamisesta lusteista ja ajasta, jolloin ne, jotka voittavat, tulevat muuttumaan ollakseen Herransa kanssa ja tullakseen Herransa ja päänsä kaltaisiksi. Mutta jotta voisimme huomata järkevyyttä siinä, mitä ennustus opettaa näistä, syvällistä mielenkiintoa herättävistä asioista, on aivan välttämätöntä, että meillä on selvät mielipiteet sekä Herramme toisen tulemisen tarkotuksesta että tavasta, jolla hän on ilmestyvä. Me toivomme kaikkien nykyisten lukijain tulleen vakuutetuiksi Ensimäisen osan lukemisen kautta, että tulemisen tarkotus on saattaa sovintoon "jokaisen, joka tahtoo" Jumalan kanssa sen hallitsemisen ja opettamisen ja kurinpidon kautta, jota nimitetään tuomitsemiseksi ja siunaamiseksi. Tärkeää on sentähden nyt tietää Herramme tulemisen ja ilmestymisen tapaa, ennen kun menemme eteenpäin tutkimaan elonkorjuun aikaa y.m. Tutkijan on tarkasti pidettävä muistissa Herramme palaamisen tarkotus, tutkiessaan tulemisen tapaa, ja nämät molemmat, kun hän ryhtyy ajan tutkimiseen. Tämä on välttämätöntä vastapainoksi niille väärille mielipiteille, joita useat entuudestaan omistavat, ja jotka perustuvat vääriin käsityksiin Herramme tulemisen sekä tarkotuksesta että tavasta.
Käsitä ja pidä mielessä niin varmasti kuin mahdollista mitä jo on osotettu, nim., että Jumalan suunnitelma on yksi ainoa sopusointunen kokonaisuus, joka toteutetaan Kristuksen kautta; ja että se, mitä toimitetaan toisessa tulemisessa, suhtautuu siihen, mitä toimitettiin ensimäisessä tulemisessa kuin seuraus syyhyn: se on, että suuri ennalleenasettamistyö, joka kuuluu toiseen tulemiseen, on ensimäisessä tulemisessa täytetyn pelastustyön johdonmukainen seuraus, jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Sentähden on Herramme palaaminen toivon sarastus maailmalle, aika suosionsiunauksien jakamiselle, joka saavutettiin pelastuksen kautta — ja evankelinen aika on vaan tuollainen väli-aika, jona aikana Kristuksen morsian valitaan ottaakseen osaa Herransa kanssa suureen ennalleenasettamistyöhön, jonka hän tulee toimeenpanemaan.
Ja koska Kristuksen Seurakunta, joka on kehittynyt evankeliaikana, tulee olemaan Herransa kanssa osallisena suuressa ennalleenasettamistyössä Tuhatvuotiskautena, on selvää, että Kristuksen ensimäinen toimenpide toisessa tulemisessa on valitun seurakuntansa kokoominen, johon profeetta viittaa (Ps. 50: 5) kun hän sanoo: "Kootkaa minulle minun pyhäni, jotka ovat tehneet liiton kanssani uhrin kautta." Tämä kokoominen tahi elonkorjuu tehdään silloin, kun aikakaudet tunkeutuvat toisiinsa. Toinen aikakausi, Tuhatvuotiskausi, alkaa, niinkuin tulee näytettäväksi, neljäkymmentä vuotta ennen, kun toinen, evankelikausi, päättyy. (Katso I osa sivut 267—270; 234—237; sekä Aikakausien karttaa.) Tänä elonkorjuuaikana ei tulla ainoastaan erottamaan vehnää lusteista evankelisessa nimiseurakunnassa, ja korjaamaan ja kirkastamaan vehnäluokkaa, vaan poltetaan (hävitetään) myös lusteet (lusteina, matkiessaan vehnää) — ei kuitenkaan yksilöinä, sillä hävityksen tuli on esikuvauksellinen samoin kuin lusteetkin ja "maan viinipuun" turmeltuneiden hedelmien (inhimillisen kunnianhimon, saituuden ja itsekkäisyyden) korjaaminen ja hävittäminen. Nämä hedelmät ovat kasvaneet ja kypsyneet vuosisatojen kuluessa tämän maailman valtakunnissa ja erilaisissa porvarillisissa ja yhteiskunnallisissa järjestöissä ihmisten keskuudessa.