Enkeli näytti myös panevan erityistä painoa siihen, että se, joka oli tuleva jälleen, oli "sama Jeesus" — sama, joka jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli, ja tuli ihmiseksi — tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaiksi; sama Jeesus, joka kuoli Golgatalla; sama Jeesus, joka nousi kolmantena päivänä elämää antavana henkenä; sama Jeesus, joka oli todistanut muuttumisensa noiden neljänkymmenen päivän aikana — tämä sama Jeesus nousi nyt korkeuteen. Ja se on sama Jeesus, jossa on tapahtunut kaksi luonteenmuutosta, ensin henkiluonnosta ihmisluonnoksi, senjälkeen ihmisluonnosta jumalalliseksi luonnoksi. Nämä luonteenmuutokset eivät ole hävittäneet hänen yksilöllisyyttänsä. Hänen henkilöllisyytensä säilytettiin, kuten enkeli tällä tavoin vakuuttaa meille, joko sitten ymmärrämme tahi emme syitä siihen; ja vaikka emme enää tule tuntemaan häntä lihassa (ihmisenä), vaan on meidän muistettava hänen korotustansa, että hän nyt on jumalallista, henkistä luontoa, ja saamme odottaa hänen tuloansa sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tämän muuttumisen ja korottamisen kanssa, on meidän kumminkin muistettava, että hän on sama rakkaudesta rikas Jeesus, ja ettei hän tässä suhteessa ole muuttunut. Se on "tämä sama Jeesus, jonka, joskin läsnä neljäkymmentä päivää ylösnousemisen jälkeen, ainoastaan opetuslapset näkivät, ja ainoastaan lyhyitä hetkiä, joka toisen läsnäolonsa aikana tulee olemaan yhtä näkymätön maailmalle kuin neljänäkymmenenä päivänä ennen taivaaseen astumistaankin. On muistettava, ettei hän enää tule antautumaan uhriksi, eikä siis enää tarvitse käyttää uhriksi valmistettua ihmisruumista." (Hebr. 10: 5.) Se aika on nyt mennyt, hän ei kuole enää, vaan tulee nyt hallitsemaan ja siunaamaan ja nostamaan lunastettua sukua.
Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta, jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa kanssa. Kreikkalainen sana astrape, jota tässä käytetään, näkyy olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen tapaus, jossa Herramme käyttää astrape sanaa, on Luukkaan 11: 36, jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat sen erehdyksen, että astrape sana käännettiin "salamaksi." He uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen, nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa vähitellen, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden.
Parusia sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof. Young'in käännöksessä on se käännetty läsnäololla; Rothesham'in saapumisella ja yleisissä käännöksissä tulemisella. Ja vaikka tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä) on säilytetty väärin käännetty — tuleminen — niin tunnustetaan kumminkin reunamuistutuksessa, että "läsnäolo" on tämän kreikkalaisen sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty läsnäoloksi (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta käännöstä.] Kreikkalainen sana parusia merkitsee aina henkilöllistä läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin auringonvalo vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan läsnäolo vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava.
Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja [vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan läsnäolo oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan, jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että Herramme on tuleva lihassa Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä Jeesuksen lihassa ristiinnaulitsemisesta johtuneine arpineen. Odottamalla häntä sellaisena kuin hän oli eikä "sellaisena kuin hän on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle, kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe, että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps. 91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät mitä heidän on odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään ihmistä Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso, hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on läsnä, ja emme epäile heidän kohdakkoin antavan istuntoja, joissa tulevat väittämään näyttävänsä häntä kamareissa. Jos eksytys tulee esiintymään tässä tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin ilmaise läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen nousee — on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen."
Herramme parusia elonkorjuussa.
Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta. Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa come (tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. epistemi merkitsee yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 — "yllättää teitä äkkiarvaamatta"; synerkkomai merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor. 11: 18 — kokoontua seurakunnan kokoukseen; proserkkomai merkitsee lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 — "Käykäämme sen tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; heko merkitsee saapumista tahi sitä, mikä on tullut, silloin kun tuleminen on tapahtunut, niinkuin Joh. 2: 4 — "Minun aikani ei ole vielä tullut"; enistemi merkitsee olla läsnä ja on käännetty siten, paitsi lauseissa: "Vaaralliset ajat tulevat" — olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 — "Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" — läsnä. Parousia merkitsee myös läsnäoloa eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen, tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.) Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla läsnäolo melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy.
Noita kahta kreikkalaista sanaa heko ja parusia ja niiden käytäntöä Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista.
[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein sanalla läsnäolo. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin tulemisella (saapumisella) ovat seuraavat: — Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1 Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15 5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak. 5:7, 8. — Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on parusia käännetty läsnäolona vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12; suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1 Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on parusia Fil. 2:12 käännetty sanalla luona. Kaikissa muissa kohdissa on näissä Raamatuissa parusia käännetty tulla sanalla.]
Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä —ei tulevana, matkalla olevana, vaan läsnäolevana, saapumisen jälestä — tahdomme nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä tulemme oppimaan, ettei läsnäolo välttämättömyydellä tarkota, että läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit, henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme oli läsnä maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen parusiansa (läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä olleet.
Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3, oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden "elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta "elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13: 39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he tietää, miten hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa — luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun parusiasi [läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?]