Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli oleva. — Matt. 24: 36; Mark. 13: 32.
Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus — kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli varjo. Värssyt 23—26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja 27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen parusiastansa ja selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo] tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan parusia [LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä, mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat valveilla.
Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä suhteen värssyissä 37—39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin on ihmisen Pojan parusiassa [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei vertaus koske Noan tulemista ja Herramme tulemista, eikä myöskään vedenpaisumuksen tulemista ja Herramme tulemista. Noan tulemista ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme tulemista, sillä niinkuin jo on mainittu ei parusia merkitse tulemista, vaan läsnäolemista. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli läsnä kansan seassa ennen vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, ennen tulta — nuo erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy.
Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin ei tämä kumminkaan ole se vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, eikä uskonut Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "eivät tienneet"; ja tämä on vertauskohta. Niin on myös ihmisen Pojan LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen, tule tällöin uskomaan; toiset eivät tule tietämään mitään, ennenkuin yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28): istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin eivätkä tietäneet… niin on myös ihmisen Pojan parusiassa [läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan läsnäolon aikana on maailma sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen ja naiden — joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan merkkinä heidän tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen ja siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun parusiasi, läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan (tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä (jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa.
Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26—29), vaikk'eikään samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa parusia, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo: "Niinkuin kävi Noan päivinä, niin käy myöskin ihmisen Pojan päivinä" — hänen läsnäolonsa päivinä. Ei ennen hänen päiviänsä, eikä myöskään hänen päiviensä jälestä, vaan hänen päivinänsä on maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle ja näkymätön sille.
Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään vedenpaisumusta, joka tulisi hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); — ei kirjaimellista luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen asiain tilan kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen, jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan perheen kuvauksellisessa tulessa — suuressa hädässä Herran päivänä. Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä, joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät tulenkestäviksi kuten tämän asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan kaltainen, oli heidän kanssaan. — Katso Dan. 3: 19—25.
Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat, että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä, vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä.
Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä. 37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään ihmisen Pojan parusiasta. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä Herranne tulee [erkkomai— saapuu]." Jos joku odottaisi varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla, aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä läsnäoloni merkkiä. Vastaukseksi kysymykseenne: Milloin nämä tapahtuvat? kehotan teitä vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun minä olen läsnä, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa —- hädän kautta.
Kuka siis ["elonkorjuussa">[ on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa on: "on paneva">[ palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [erkkomai — saapuessaan] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa.
Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan: Minun Herrani viipyy [ei ole saapunut] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: — Minun Herrani ei viivy, vaan on tullut, on läsnä.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva [kreik. heko — on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja sinä hetkenä, jona se palvelija ei tiedä, ja on hakkaava hänet pois [ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu, vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu, osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa, jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."