KUUDES LUKU.
MAAN SUURI RIEMUVUOSI.
Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". — Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. — Ne eivät voi alkaa ennenkuin suuri Ennalleenasettaja on tullut. — Todistuksia laista. — Vakuuttavia totuuksia profeetoista. — Johdonmukaisia johtopäätöksiä niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. — Nykyisten merkkien yhtäpitäväisyys näiden kanssa.
Totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista, ennenkuin kaikki on tapahtunut. — Matt. 5: 18.
Ainoastaan silloin, kun me näemme tyypillisen tahi esikuvauksellisen luonteen Jumalan menettelytavassa Israelin suhteen, voimme saada oikean käsityksen tämän kansan merkillisestä historiasta, tahi ymmärtää, miksi profeetat ja Uuden Testamentin kirjailijat ovat panneet muistiin heidän historiansa tarkemmin kuin kaikkien muiden kansojen. Niissä on Jumala, niinkuin Uuden Testamentin kirjailijat ovat osottaneet, antanut sattuvia valaistuksia suunnitelmistaan sekä Seurakunnan että maailman suhteen. Heidän Tabernaakelijumalanpalveluksensa, joka oli niin tarkasti määrätty jumalallisesti annetussa laissa, vertavuotavine uhrieläimineen ja kaikkine omituisine määräyksineen, heidän juhlansa ja pyhäpäivänsä, heidän sabbattinsa ja kaikki heidän uskonnolliset menonsa, osottavat esikuvina niitä vastaaviin paljon suurempiin todellisuuksiin (antityyppeihin), jotka olivat korkeampia ja suuremmoisempia kuin nämä varjot. Ja apostoli Paavali vakuuttaa meille, että nämä vastakuvat (antityypit) tulevat olemaan täynnä siunausta ihmissuvulle, kun hän sanoo, että laki on vain "tulevan hyvän" varjo (Hebr. 10: 1; 8: 5; Koi. 2: 17); Herramme vakuuttaessa meille yllämainituissa lauseissa, että kaikki se hyvä, jota esikuvataan, varmasti tulee täyttymään.
Kumminkin on meidän, tutkistellessamme esikuvia, huolellisesti harkittava sitä erehdystä, jonka useat hyväntahtoiset henkilöt tekevät, jotka, nähdessään Raamatussa olevan merkillisiä esikuvia, menevät niin pitkälle, että he käsittelevät jokaista luonnetta ja tapausta Raamatussa esikuvauksellisena joutuen siten väärälle tolalle pelkästä uteliaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Me emme rakenna niin epävarmalle perustukselle, kun tutkimme juutalaisen lain menoja, jotka erityisesti ovat annetut esikuviksi ja apostolitkin ovat ne sellaisiksi selittäneet. Emme voikaan sivuuttaa näitä esikuvia omistamatta niille tarpeellista huomiota ja huolellisesti tutkimatta, mitä ne opettavat. Vielä vähemmin voimme omistaa aikaa aprikoimisiin tahi uskomme rakentamiseen pelkille arveluille.
Kun Herramme sanoi, ettei ainoakaan kirjain tahi piirre laista häviäisi, kunnes se tulisi täytetyksi, niin ei hän ainoastaan tarkottanut liittovelvollisuuksien täyttämistä, jotka kuuluivat kaikille niille, jotka olivat tämän lakiliiton alaisia, ja jonka täyttymyksen hän itse suoritti antamalla oman henkensä heidän edestänsä, vaan hän tarkotti jotakin enemmän: hän tarkotti sen lisäksi, että kaikki ne siunaukset, jotka siinä olivat esikuvauksellisesti lausutut, tulisivat myös varmasti täytetyiksi niiden vastakuvissa.
Kaikissa juutalaisissa menoissa, ei Jumala ole antanut ilmaista ainoatakaan tarkotuksetonta esikuvaa tahi sellaista, joka häviäisi täyttymättä; ja kaikkien näiden esikuvien pitäminen, suorittaminen jatkui, kunnes niiden täyttäminen ainakin oli alkanut. Kaikkia esikuvia täytyi alituisesti uudistaa, kunnes vastakuva tuli näkyviin; sillä esikuvan pitäminen ei ole sama kuin sen täyttäminen. Täyttäminen saavutetaan, kun esikuva lakkaa, todellisuuden, vastakuvan korvatessa sitä.
Niin tuli esimerkiksi passah-karitsan teurastaminen täytetyksi Kristuksen, "Jumalan Karitsan" kuolemassa, ja sen kautta alkoi erityinen siunaus vastakuvauksellisille esikoisille, evankelikauden uskovaisille. Se siunaus, jota tämä esikuva kuvaa, ei ole vielä täydellisesti täyttynyt, vaikka sen täyttyminen alkoi Kristuksen, meidän Pääsiäislampaamme kuolemalla. Sillä tavalla näyttäytyy jokainen laissa määrätty meno olevan täynnä esikuvauksellista merkitystä. Se tarkkuus, jolla jokainen esikuvien yksityiskohta oli suoritettava koko juutalaisena aikana, antaa täyden merkityksen Herramme ylempänä lainatuille sanoille — että jokainen pieni asianhaara, jokainen piirre ja kirjain, on yhtä tarkasti täytettävä, kuin se oli huolellisesti pidettävä lain menoissa.
Tässä luvussa aijomme tutkia sitä esikuvallista piirrettä Mooseksen laissa, joka on tunnettu riemuvuoden nimellä, ja näyttää, että se oli aijottu esikuvaamaan suurta ennalleenasettamista, ihmissuvun nostamista lankeemuksesta, joka tulee toimitettavaksi tuhatvuotiskautena; että se rakenteeltaan oli valaistuksena tulevalle ennalleenasettamiselle ja että se siinä tavassa, jolla aika sen pitämiselle määrättiin, antaa ohjeita profeetallisen ajan laskemiselle, joka, kun se oikein ymmärretään ja sovellutetaan, selvästi ilmaisee ajan vastakuvan alkamiselle, ennalleenasettamiselle. — Apt. 3: 19—21.