Tästä näemme, että Israel oli laiminlyönyt oikealla tavalla pitää sabbattivuotensa, joista Riemuvuodet olivat tärkeimmät. Oli todellakin niin erinomaisen ahneelle kansalle vaikea koetus totella taivaallista Kuningasta, kun heitä käskettiin antamaan maan levätä, antamaan takasin entisille omistajille maapalstoja, jotka olivat ansaitut ja joita oli monta vuotta omistettu, ja antaa palvelijoille heidän vapautensa takasin — etenkin, kun tottelevaisuutta vaan käskettiin, eikä pakottamalla pakotettu. Jumala oli edeltäkäsin varottanut heitä Mooseksen kautta, että jos he olisivat tottelemattomia niitä lakeja vastaan, joita he kansana olivat velvoittautuneet tottelemaan, rankaisisi hän heitä siitä. Samassa luvussa, jossa hän puhuu seitsemän (kerran) ajan rangastuksesta pakanavallan alla, sanoo hän heille myös, että jos he laiminlöisivät vuosisabbatit, rankaisisi hän heitä siitä jättämällä heidän maansa autioksi. (Ja seitsenkymmenvuotinen autiona oleminen, oli myös todellisesti seitsemän pakana-ajan alkaminen, kuten jo on näytetty.) Herran uhkaus kuului näin: "Maanne on tuleva kylmille ja kaupunkinne raunioiksi. Silloin kelpaa maalle (saa maa) sabbattinsa, niinkauvan kuin se autiona on ja te olette vihollisten maalla, — — — koska se ei saanut pyhää pitää teidän sabbattivuosinanne, kun te asuitte siellä." — 3 Moos. 26: 33, 34, 35, 43.

Jumala salli vähäksi ajaksi heidän puoli tiehen menevää, ja puolesta sydämestä lähtevää tottelevaisuuttansa, mutta otti heidät lopulta kokonaan pois maasta, teki sen autioksi, ettei sinne jäänyt yhtäkään asukasta, ja antoi sille täyden luvun Riemuvuosia — ei ainoastaan niistä, joita he vaillinaisesti olivat pitäneet, vaan myös koko siitä määrästä tulevaisuudessa, joka hänen järjestyksensä mukaan oli kuluva, kunnes vastakuvallinen Riemuvuosikausi, ennalleenasettamis- eli tuhatvuotiskausi oli alkava. Ja koska esikuvauksellisien Riemuvuosien kokonaisluku, jotka olivat aijotut pidettäviksi ennen vastakuvan alkamista, siten todistetaan olleen seitsemänkymmentä, annetaan meille vielä toinenkin tapa, jolla voimme laskea ajan vastakuvan alkamiselle. Tämän ennustuksellisen ilmotuksen mukainen laskeminen koko riemuvuosien luvusta on yksinkertainen ja helppo; ja, niinkuin olemme odottaneetkin, käyvät nämä tulokset täydellisesti yhteen niiden kanssa, joita jo olemme saaneet lain osottamalla laskutavalla.

Kun koko luku on seitsemänkymmentä, ja Israel piti niistä puolinaisesti yhdeksäntoista ennen autiona olemista, seuraa, että jälellä olevat viisikymmentäyksi (70-19=51) osottavat ajan viimeistä, Israelin vajanaisesti pitämästä riemuvuodesta, suureen vastakuvaan. Mutta huomaa tässä eroavaisuutta laskutavassa. Lain vahvistamalla laskutavalla laskimme tulevaiset, yhtähyvin kuin menneetkin neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksot lisäämällä viidennenkymmenennen eli Riemuvuoden; sillä laki esittää asiat sellaisina kun ne olisivat olleet, jos israelilaiset olisivat pitäneet ne oikealla tavalla. Mutta ennustus kertoo asiat juuri sellaisina, kuin ne todellisuudessa tulevat tapahtumaan. Muistakaamme, että nyt tutkimme profeetallista lausuntoa, ja niinmuodoin on meidän laskettava nämä jaksot sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat olleet — neljäkymmentäyhdeksän vuoden jaksoja ilman Riemuvuosia; sillä israelilaiset eivät pitäneet ainoatakaan Riemuvuotta heidän yhdeksännentoista Riemuvuotensa jälkeen. Yhdeksällätoista ensimäisellä jaksolla oli Riemuvuodet, mutia seuraavilla viidelläkymmenelläyhdellä ei niitä ole ollut; meidän on siis laskettava viisikymmentäyksi neljäkymmentäyhdeksän vuotista jaksoa, tahi 2,499 vuotta (49X51=2499) viimeisestä Israelin kansan pitämästä esikuvauksellisesta Riemuvuodesta vastakuvaan. Tämä laskelma, ollen kokonaan riippumaton toisesta, päättyy tarkalleen samoin kuin ylempänä tarkasteltu lain laskutapa — lokakuuhun 1874.

Esittäkäämme tämä viimeinen todistus muutamien tähden toisessa muodossa seuraavalla tavalla: — Täysi luku riemukausia, joita Jumala oli määrännyt, oli seitsemänkymmentä, kuten selvästi näkyy ilmotuksista maan seitsenkymmenenvuotisen autiona olemisen syystä. Tämä käsittää niinhyvin niitä, joita Israel oli pitänyt tyydyttävällä tavalla, ja joita oli, kuten olemme nähneet, yhdeksäntoista, kuin myös niitä, joiden sitten piti seuraaman, vastakuvaan asti. Tahdomme nyt laskea ne kaikki niiden alusta, tulosta Kaanaseen, ja katsella mihin ne päättyvät.

19 jaksoa Riemuvuosineen (kukin 50 vuotta)……… 950 vuotta 51 jaksoa ilman riemuvuosia (kukin 49 vuotta)…… 2499 " 70 jaksoa käsittävät siis ajan joka on…………. 3449 "

Tämä 3499 vuoden aikakausi, laskettuna Kaanaaseen tulosta, päättyy, kuten yllämainittukin lokakuuhun vuonna 1874 seuraavasti:

Kaanaaseen tulosta maan jakamiseen…………….. 6 vuotta Tuomarien aikakausi kuningas Sauliin…………… 450 " Kuninkaiden aikakausi………………………… 513 " Autionaolemisen aika…………………………. 70 " Ennalleenasettamisesta A.D:hen………………… 536 " Vuosien koko luku siihen vuoteen, joka on tunnettu ____ nimellä A.D. (vuosi 1)……………………….. 1575 " Vuosi A.D. jälestä, joita vaaditaan täyttämään 3449 vuoden pituista yllämainittua aikakautta on 1874 täyttä vuotta, jotka päättyvät (juutalaisten aikana) lokakuussa,…………………………………. 1874 " 70 jakson aikakausi, kuten yllä on osotettu, riemujärjestelmän alusta Kaanaaseen tullessa kunnes vastakuva, suuri riemukausi eli ____ ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa 1874…. 3449 "

Johdonmukainen päätös on helposti tehty, jos nämä asiat otetaan vastaan jumalallisena järjestelynä. Ja jos ne eivät ole Jumalan järjestämiä, mistä ne sitten tulevat? Me emme lisää niitä henkeyttämään Sanaan; me ainoastaan löydämme ne siinä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ihanuudessaan, ja kaiken muun kallisarvoisen ja runsaan aarreaitasta tulevan ravinnon lailla, jota Herramme nyt tarjoaa lupauksensa mukaan (Luuk. 12: 37), on tämä ravinto "vahvaa ruokaa" — jota ei ole erityisesti aijottu "pienille lapsille Kristuksessa", vaan kehittyneimmille, "joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet" (Hebr. 5: 14) erottamaan ja panemaan arvoa tälle ravinnolle "aikanaan." Jos nämä asiat eivät ole jumalallista järjestelmää, mistä johtuvat ja mitä varten ovat sitten nuo kaksinkertaiset todistukset, jotka vastaavat ja vahvistavat toisiansa niin täydellisesti? Tullaksenne vakuutetuiksi niiden jumalallisesta järjestelystä, tulee huomata, ettei näitä autionaolemisen seitsemääkymmentä sabbattivuotta millään muulla paikalla eikä millään muulla tavalla saada käymään yhteen suuren Riemukausijakson (50X50) kanssa. Koettakaa sitä. Tutkikaa sitä. Otaksukaa yksi ainoakaan joko erehdys tahi muutos niissä yhdeksässätoista Riemuvuodessa, joita Israel piti; otaksukaa, että kahdeksantoista (yksi vähemmän) tahi kaksikymmentä (yksi enemmän) oli kulunut ennenkuin seitsenkymmenvuotinen autionaoleminen alkoi. Laskekaa, ja Te saatte nähdä, ettei näitä kahta todistussarjaa, jotka niin täydellisesti käyvät yhteen sen todistuksen kanssa, että vuosi 1875 (alkaen lokakuussa 1874) on ennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi ja niinmuodoin se vuosiluku, jonka jälkeen voimme tietää, etteivät taivaat enää pidätä Herraamme, suurta ennalleenasettajaa, voida pakottaa käymään yhteen missään muussa kohden, tekemättä väkivaltaa itsellensä, ajanlaskulle ja toisille ennustuksille, joita emme tähän asti ole tutkineet.

Jos nämä ajanennustukset opettavat jotain, niin opettavat ne sen, että suuri Riemukausi, kaiken ennalleenasettamiskausi, on alkanut, ja että jo olemme tuhatvuotiskauden alussa samoin kuin evankelikauden "elonkorjuussa" — jotka ajat tunkeutuvat toistensa alueelle neljäkymmentä vuotta — "vihan päivässä." Olemme jo (vuonna 1888, jolloin kirja kirjotettiin), eläneet neljätoista vuotta tätä vihan neljäkymmenvuotispäivää; ja varustukset taistelua varten edistyvät nopeasti. Samalla menolla kuin nykyään tulevat seuraavat kaksikymmentäkuusi vuotta (laskettuna vuodesta 1888) olemaan riittävän pitkä aika kaiken sen toimittamiselle "mikä on kirjotettu."

Älköön kukaan lukijoistamme hätiköimällä otaksuko, ettei ympärillämme ole ennalleenasettamismerkkejä, taikka, ettei Vanhurskauden aurinko vielä kultaa Sionin vartiotorneja ja valaise maailmaa. Ajatelkoon hän päinvastoin, että me jo olemme siinä päivässä, jolloin se, mikä on salattua, alkaa tulla päivän valoon; ja muistakoon hän, että ensimäinen ennalleenasettamistyö oikeastaan on sen vanhan ja lahoneen rakennuksen alasrepimistä, joka seisoo sillä paikalla, johon uusi on rakennettava. Muista, että hellinkin lääkäri usein ensimäiseksi työkseen aukasee haavat, puhdistaa ja sahaakin pois, aina potilaan tilan mukaan, jotta parantuminen tapahtuisi sitä perusteellisemmin. Että sellainen aiheuttaa tuskaa, ja ettei potilas aina sillä kertaa käsitä sen tarpeellisuutta, tuskin tarvinnee kellekään huomauttaa; ja niin on suuren Lääkärin, Ennalleenasettajan ja Elämänantajan ja hänen työnsä kanssa: hän haavottaa parantaakseen, ja hätä ja seulominen Seurakunnassa ja maailmassa on vaan tarpeellista leikkaamista ja puhdistamista ja erittäin tärkeä osa ennalleenasettamistyössä.