Mutta mitkä ovat ne päätökset, joihin näistä Raamatun opetuksista tullaan? Ajatelkaamme järjen kannalta, mitä tästä täytyy seurata, ja katselkaamme sitten, antavatko toiset Raamatun paikat tukea, taikka vastustavatko ne näitä johtopäätöksiä. Ensiksi päätämme, että kun hetki on tullut ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, niin silloin on hetki myös tullut suuren ennalleenasettajan läsnäololle, Tämä olisi hyvin järkevä väitös, mutta siitä tulee paljon enemmän kuin väitös, kun apostolin varma, henkeyttämä lausunto vahvistaa sen sanoessaan: "jotta (kun engl. Raam.) Herran [Jehovan] kasvoilta, koittaisi virkistyksen ajat… ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen. Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen) ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." — Apt. 3: 19—21.
[Se ajatus, joka on pohjana tälle lausetavalle, on tavallinen meillä ja oli paljon tavallisempi itämaalla muinoin; kasvonsa näyttäminen oli merkki hyväntahtoisuudesta, ja selkänsä kääntäminen oli epäsuosion merkki. Niin oli kirjotettu Herrastamme ensimäisessä tulemisessa, että "me peitimme kasvomme" häneltä, s.o. hävettiin eikä tahdottu tunnustaa häntä. Samalla tavalla sanotaan Jehovasta, "ettei hän tahtonut katsella syntiä" ja peitti kasvonsa syntiseltä. Mutta nyt, kun lunastushinta on maksettu, odottaa Jehova määrättyä aikaa, ollakseen armollinen. Silloin hän ei enää tule olemaan epäsuosiollinen ihmisille, eikä kohtele heitä syntisinä, kääntäen selkänsä, vaan tulee lähettämään heille virvotusta kasvoistansa, suosiotansa, ja tulee lähettämään Jeesuksen, asiamiehensä kaiken ennalleenasettamisessa. Sama ajatus on englantilaisessa laulussa: "Käännä kasvosi puolemme, niin kaikki on valoisaa".]
Ainoastaan tässä henkeyttämässä lausunnossa, on meillä selvä todistus, että hetki on tullut Herramme toiselle tulemiselle, kun hetki oli tullut ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, s.o. lokakuussa 1874, niinkuin riemuvuosijärjestelmästä ilmenee. Näyttää todella olevan epäilemätöntä, että Riemuvuosi, kaiken muunkin tavalla tässä armotaloudessa järjestettiin "meidän sovitukseksemme, [meidän opetukseksemme], jotka olemme joutuneet maailman loppuaikoja elämään." (1 Kor. 10: 11.) Yksi asia näyttää selvältä — ellei se ole hyödyksi meille, on se tähän asti ollut melkein hyödytön; sillä Raamattu ilmottaa meille, etteivät juutalaiset milloinkaan täydellisesti ja oikealla tavalla pitäneet esikuvaa, edes yhdeksänätoista ensimäisenä Riemuvuonna. (3 Moos. 26: 35.) Heille oli epäilemättä melkein mahdotonta hillitä voitonpyyntiään. Se järjestettiin kaikkien ennustusten ja esikuvien tapaisesti, epäilemättä heittämään valoa, milloin ja missä sitä tarvittiin vanhurskasten tielle — johtamaan Kristuksen ruumiin "jalkoja".
Muistutelkaa nyt, mitä näytettiin edellisessä luvussa Herramme palaamisen ja ilmestymisen tavasta, ettette loukkautuisi väärien käsityksien johdosta, mitä tähän kohtaan tulee. Muistakaa myös, että "niinkuin oli Noan päivinä, niin on myös ihmisen Pojan läsnäolo [kreik. parusia] oleva; sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumista — — eivätkä tietäneet — — — niin on myös ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 37—39.) Muistakaa myös, mitä me jo olemme oppineet henkeyttämästä lähteestä, että nimittäin ainoastaan ne, jotka uskollisesti pitävät katseensa kiinnitettyinä vahvaan profeetalliseen sanaan ja rakastavat ja odottavat hänen ilmestymistänsä, saattavat huomata hänen läsnäolonsa, kunnes hän ilmaisee sen maailmalle "tulen liekissä ja kostaa" — suuren hädän aikana. Se asianhaara siis, ettei hänen läsnäolonsa ole tunnettu eikä yleisesti huomattu maailman, eikä edes kristittyjenkään keskuudessa, ei millään tavalla vastusta tätä totuutta. Maailma ei usko ennustuksiin, eikä luonnollisestikaan saata nähdä mitään sen valossa. Ja haaleat kristityt (ja sellaisia on suurin enemmistö) eivät kiinnitä mitään huomiota "vahvaan profeetalliseen sanaan"; ja useat, jotka tunnustavat valvovansa, lukevat ennustuksia vanhojen ja kauvan suosittujen eksytyksillä värjättyjen silmälasien läpi ja surkean taikauskon himmentämillä silmillä. Kaikkien sellaisten on mentävä suuren Lääkärin luokse saamaan vähäsen nöyryyden silmävoidetta (Ilm. 3: 18) ja kerran kaikkiaan heitettävä pois inhimillisten perimätietojen värjätyt silmälasit ja kaikki omat ja toisten tieteisopit, jotka eivät ole yhtäpitäviä Jumalan Sanan todistuksen kanssa.
Mutta ei maailman tietämättömyys ja epäusko tahi se haalea välinpitämättömyys ja ennakkoluuloisuus, jota suuri enemmistö kristityiksi tunnustautuvia osottavat, tule olemaan kompastuskivinä Jumalan valituille — niille, jotka yksinkertaisella lapsellisella uskolla ottavat vastaan hänen siunatun sanansa todistuksen. Sellaiset eivät voi kompastua; eikä myöskään ole mahdollista, että he voisivat eksyä. Uskonsa kautta ja Jumalan johtamina tulevat sellaiset voittamaan kaikki. Älkää peljätkö, te kallisarvoiset jalokivet, jotka Herra itse on valinnut, nostakaa päänne ja iloitkaa, tietäen, että teidän pelastuksenne, teidän korotuksenne ja kirkkautenne lähestyy. — Luuk. 21: 28; 12: 32.
Toinen asia, jota oli syytä odottaa, jos ennalleenasettamisajat todellakin alkoivat 1874, ja jos Herramme toisen läsnäolon aika silloin oli tullut, oli se, että niiden, jotka valvoivat, tuli nähdä muutamia huomattavia merkkejä siitä, mitä Raamattu sanoo olevan hänen läsnäolonsa ajan ensimäisiä toimenpiteitä. Tähän kuuluu evankelisen ajan hedelmän korjaaminen, hänen valittuinsa kokoominen (hengelliseen yhdistykseen ja yhteyteen) ja ainakin muutamia valmistavia toimenpiteitä Kristuksen valtakunnan pystyttämiseksi. Muutamiin näihin merkkeihin olemme jo lyhykäisesti viitanneet; mutta tässä kohdassa on niin paljon huomattavaa, että me jätämme sen käsittelyn seuraavaan lukuun. Seurakunnan elonkorjuu on totisesti jo käsissä. Vehnää erotetaan parhaillaan lusteista; ja asiat maailmassa alkavat kiireellisesti järjestyä Kristuksen valtakunnan pysyväistä pystyttämistä varten. Ennustetut merkit tulevat täydellisesti sillä tavalla ja siinä järjestyksessä, jossa niistä on edeltäkäsin sanottu, selvästi ilmotettaviksi niille, jotka valvovat; mutta tämän jätämme tällä kertaa — sillä me tahdomme ensin tuoda esille toisia profeetallisia todistuksia. Lienee kylliksi tässä sanoa, että "viikate" tämän ajan "elonkorjuussa" on totuus, samoin kuin se oli juutalaistenkin "elonkorjuussa"; ja "enkelit" eli lähettiläät, jotka nyt käyttävät viikatetta, ovat Herran opetuslapset eli seuraajat, vaikka muutamat heistä nyt, niinkuin silloinkin hyvin vähän aavistavat, sen työn suuruutta, jota he toimittavat.
Vakuuttavia profeetallisia todistuksia.
Vaikka yllämainittu todistus, sellaisena kuin se seisoo, on vahva ja selvä, esitämme nyt profeetallisen todistuksen, joka vahvistaa sen, että aloimme laskea suuren (50X50) jakson oikeasta kohdasta. Taivaallinen Isämme tiesi, millä pelvolla ja vapistuksella meidän uskomme ottaisi vastaan näitä ylenmäärin suuria ja kalliita lupauksia, sentähden hän onkin moninkertaisesti vahvistanut sen jo itsessään lujan todistusten ketjun, joka meillä on laissa, antamalla lisätodistuksia profeettainsa kautta. Ja meidän kallis Lunastajamme ja Herramme, joka ojentaa meille tämän ketjun, ja jonka läsnäoloa tämä todistus osottaa meille, näyttää sanovan, kun hän tulee luoksemme tuhatvuotispäivän varhaisessa aamusarastuksessa, niinkuin hän kerran sanoi Pietarille (Matt. 14: 25—32): "Sinä heikko-uskoinen, miksi sinä epäilet? Tiedä, että olen henkiolento, jota eivät ihmissilmät enää näe. Minä ilmotan itseni tällä tavoin Sanan lampun valossa ymmärryksesi silmille, että, kun tulevina päivinä olen kävelevä maailmanhädän äärettömän myrskyisellä merellä, sinä et tarvitsisi peljätä, vaan voisit olla turvallisella mielin." Muista, minä se olen, äläkä pelkää sentähden.
Tämä todella ihmeellinen profeetallinen vahvistus, jota nyt lähdemme tarkastamaan, oli kätkettynä omaan yksinkertaisuuteensa, kunnes käsitys ja sovitus Riemuvuoden esikuvauksellisuudesta, sellaisena kuin se ylempänä on esitetty, antoi sille merkityksen.
Sitä seitsenkymmenvuotista ajanjaksoa, jota tavallisesti kutsutaan Baabelin seitsenkymmenvuotiseksi vankeudeksi, nimitetään Raamatussa maan seitsemäksikymmeneksi autiona olon vuosiksi. Tästä autiona olemisesta oli Jumala jo ennakolta sanonut profeetta Jeremian kautta näillä sanoilla: — "Ja koko tämä maa on oleva autiona ja kauhistuksena, ja… saavat palvella Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta." (Jer. 25: 11.) "Sillä näin sanoo Herra: kun Baabelille on täysin seitsemänkymmentä vuotta kulunut, etsin minä teitä ja toteutan teissä minun hyvän sanani, tuottaen teidät tähän paikkaan."; (Jer. 29: 10.) 2:ssa Aikak. 36: 17—21 on tämän ennustuksen täyttyminen kerrottu; ja syyksi, miksi se juuri oli seitsemänkymmentä vuotta ja miksi maa tehtiin kokonaan autioksi, mainitaan seuraavaa: "Niin hän saattoi heidän päällensä Kaldealaisten kuninkaan [Nebukadnesarin, Baabelin kuninkaan]. … Ja ne, jotka olivat miekalta pääsneet, vietiin Baabeliin; ja he olivat hänen ja hänen poikainsa orjat siihen asti kunnes Persialaiset pääsivät valtaan: että täytettäisiin Herran sana, puhuttu Jeremian suun kautta, — siksi kuin maa oli maksanut sabbattinsa. Sillä koko hävityksen aikana oli lepo, siihen asti kuin seitsemänkymmentä ajastaikaa täytettiin."