Siten vakuutettuina, ettei viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, josta suuri (50X50) jakso lasketaan, ollut ennen eikä voinut olla Baabelin vankeuden jälkeen, ja että se siis, joka oli lähinnä ennen vankeutta, oli viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, ja että sen päätyttyä suuri hiljainen jakso alkoi kulua, menemme nyt määräämään tarkkaa aikaa viimeiselle esikuvaukselliselle Riemuvuodelle, seuraavalla tavalla: —
Koska vuosisabbattijärjestelmä oli yhteydessä heidän maansa, Kaanaan, ja heidän perintö-osansa kanssa, siinä olisi ensimäistä neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksoa, joka johti ensimäiseen riemuvuoteen, alettava laskea heidän tulostansa Kaanaaseen. Tämä hyvin perusteltu otaksuma saa täyden vahvistuksen Herran sanassa: "Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön Herralle lepoa. Kuusi vuotta pitää sinun peltosi kylvämän, ja kuusi vuotta viinimäkesi leikkaaman, ja sen hedelmät kokooman, mutta seitsemäntenä vuonna [tulon jälkeen maahan] pitäköön maa Herralle sen suuren lepopyhän, jona ei sinun pidä kylvämän sinun peltoasi, taikka leikkaaman sinun viinimäkeäsi." Siis alkoi se jakso, jossa oli seitsemän kertaa seitsemän, tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta (7X7=49) heti kulua, ja viideskymmenes vuosi tulon jälkeen Kaanaaseen oli ensimäinen esikuvauksellinen Riemuvuosi.
[Muutamat ovat esiintuoneet sen ajatuksen, että kun kuusi vuotta kului sotiin, ennen kuin maan jakaminen päätettiin, ei riemujaksojen laskeminen voinut alkaa sitä ennen. Mutta ei, he tulivat maahan, kun menivät Jordanin yli, ja käsky kuuluu: "Kun te tulette siihen maahan", eikä: Kun te olette jakaneet maan. Maa jaettiin pala palalta näiden kuuden vuoden aikana, mutta he eivät saaneet omistaa koko maata näinä vuosina, eikä jonkun aikaa sen jälkeenkään — ennenkuin viholliset olivat karkotetut, joka ei eräissä suhteissa koskaan tapahtunut. (Katso Josua 18: 2, 3; 17: 12, 13; 23: 4, 7, 13, 15). Siis jos olisivat jättäneet jaksojen laskemisen alottamisen kunnes täydellisesti olisivat omistaneet koko maan, eivät he milloinkaan olisi voineet sitä alkaa.]
Me näemme kääntymällä ajanlaskulliseen tauluun, että 969 vuotta kului tulosta Kaanaaseen aina seitsenkymmenvuotiseen autiona oloon asti.
Maan jakamiseen…………. 6 vuotta
Tuomarien aikakausi……… 450 "
Kuninkaiden aikakausi……. 513 "
Yhteensä 969 "
Me saamme tietää montako riemuvuotta olivat pitäneet siihen asti jakamalla 969 vuotta 50:nellä. Viisikymmentä sisältyy yhdeksäntoista kertaa 969:sään, joten se siis oli riemuvuosien luku, ja jälellä olevat 19 vuotta ilmottavat meille, että yhdeksästoista, joka oli viimeinen esikuvauksellisista Riemuvuosista, oli juuri yhdeksäntoista vuotta ennen maan autiona olemisen ja heidän, Baabelin vankeudessa olonsa alkua, ja yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta Kaanaaseen tulon jälkeen.
Siis silloin, tasan yhdeksäntoista vuotta ennen heidän maansa "seitsenkymmenvuotista autiona oloa" viimeisen riemuvuoden — yhdeksännentoista loputtua — alettiin laskea suurta 2500 vuoden (50X50=2500) jaksoa; ja tulee olemaan aivan yksinkertainen asia saada selville, milloin nämä 2500 vuotta päättyivät ja milloinka siis kahdestuhannesviidessadas vuosi, suuren vastakuvauksellisen riemuajan alkaminen, alkoi. Niinkuin seuraa: —
Viimeisestä tahi yhdeksännestätoista
Riemuvuodesta maan autionaolemiseen……………. 19 vuotta
Autiona olemisen aika………………………… 70 "
Siitä ajasta, jolloin Kyyro asetti Israelin kansan
ennalleen, siihen vuoteen, jota nimitetään A.D.
(Anno Domini — Herramme vuosi)……………….. 536 "
____
Siis heidän viimeisestä riemuvuodestaan vuoteen 1 . 625 "
Niiden vuosien lukumäärä, joita tarvitaan v:sta 1
täyttämään 2500 vuotisjaksoa…………………. 1875 "
Viimeksi pidetystä Riemuvuodesta — ____
Yhteensä 2500 "
Siten huomaamme, että kahdestuhannesviidessadas vuosi alkoi v. 1875 alussa, joka juutalaisen porvarillisen ajan mukaan laskettuna (3 Moos. 25: 9) alkoi noin lokakuussa 1874. Jos siis suuri riemuaika olisi kestänyt vaan yhden vuoden, olisi se, esikuvansa lailla, alkanut lokakuussa 1874, 2499 vuoden lopulla, ja päättynyt lokakuussa 1875. Mutta tämä ei ole esikuva, vaan todellisuus: se ei ollut riemuvuosi, vaan vastakuvauksellinen aika kaiken ennalleen asettamisen tuhatta vuotta, jotka alkoivat lokakuussa 1874.
Siten näemme, ettei Israelin Riemuvuosi ainoastaan selvästi ja nimenomaan esikuvannut suuria "kaiken ennalleenasettamisaikoja, joista Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta maailman alusta asti", vaan ilmaisee myöskin sen laskemistapa yhtä selvästi vuosiluvun maan suuren Riemuvuosikauden alkamiselle. Jos emme omaksu näitä päätelmiä, emme huomaa muuta vaihtoehtoa, kuin että tämä esikuva hävisi täyttämättä, vaikka Herramme mitä varmimmin sanoi, ettei niin voinut käydä — että maan ja taivaan olisi helpompi hukkua kuin ainoankaan kirjaimen tahi rahdun häviäminen täyttymättä. (Matt. 5: 18.) Me omaksumme ne tosiasiat, jotka tällä tavalla ovat jumalallisesti ilmotetut, miten hämmästyttäviä ne johtopäätökset ovatkaan, jotka niistä järjellisesti täytyvät johtua.