Juutalainen elonkorjuu alkoi Herramme opetusvirkaan astumisella, ja vaikka Jumalan suosio poistui heidän nimijärjestelmästänsä kolme ja puoli vuotta myöhemmin, jonka jälkeen hätä runteli tätä järjestelmää kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta, jatkui kumminkin erityinen suosion osotus tämän kansan yksityisille jäsenille, ja kutsu Kristuksen kanssaperillisyyden korkeaan kunniaan lähetettiin nimenomaan heille kolmen ja puolen vuoden aikana siitä, kun Herramme hylkäsi heidät ja he hylkäsivät hänen — jonka kautta lupaus Danielille toteutui (Dan. 9: 27), että suosiota osotettaisiin hänen kansallensa täydellisesti seitsemänkymmenen viikon loppuun asti, jonka viikon keskellä Messias tapettiin. Lupaus täytettiin koko totiselle vehnälle, samalla kun se järjestelmä, joka ympäröi tätä vehnää, tuomittiin ja hyljättiin keskellä sitä viikkoa. Juutalaisen ajan vehnänkorjuu kesti monta vuotta, alkaen Herramme virkaan astumisella, vaikka kaikki erityinen suosio lakkasi kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Tämän kansan hätä (tuli) alkoi aikaiseen palaa, mutta palo ei saavuttanut suurinta raivoansa ennenkuin melkein kaikki vehnä oli korjattu aittaan.
Samanlaisia ajanjaksoja on huomattavissa tämän nyt päättyneen ajanjakson elonkorjuussa, jotka vastaavat ilmiöitä edellisessä elonkorjuussa. Syksy vuonna 1874, jolloin riemuvuosijaksot ilmasevat ajan tulleen Herramme läsnäolemiselle, vastaa hänen kasteensa aikaa ja voitelemista pyhällä Hengellä, jolloin hän tuli Messiaaksi, Ruhtinaaksi, (Dan. 9: 25) ja alkoi toimittaa juutalaista elonkorjuuta. Kevät vuonna 1878 (kolme ja puoli vuotta myöhemmin) vastaa sitä vuosilukua, jolloin Herramme omisti kuninkuuden, ratsasti aasilla, puhdisti temppelistä rahanvaihtajat ja itki nimiseurakunnan tahi valtakunnan tähden ja jätti sen alttiiksi hävitykselle, ja se ilmasee sen ajan, jolloin nimi-seurakunta- (tahi kirkko-) järjestelmät "oksennettiin ulos" (Ilm. 3: 16), josta ajasta alkaen ne eivät enää ole Jumalan puhetorvia taikka missään määrässä hänen tunnustamiansa. Ja ne kolme ja puoli vuotta, jotka seurasivat kevättä vuonna 1878, jotka päättyivät lokakuussa vuonna 1881, vastaavat niitä kolmea ja puolta vuotta, jolloin suosio jatkui yksityisiä juutalaisia kohtaan heidän suosionsa seitsemännenkymmenennen viikon loppupuoliskolla. Samoin kuin esikuvassa tämä vuosiluku — kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen — osotti kaiken erityisen suosion päättymistä juutalaisia kohtaan ja suosion alkamista pakanoille, samalla tavalla meistä vuosi 1881 osottaa erityisen suosion päättymistä pakanoille — "korkean kutsun", tai kutsun omistamaan niitä siunauksia, jotka kuuluvat tälle ajalle — kutsun kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa ja jumalallisen luonteen osallisuuteen. Ja niinkuin olemme nähneet, on tämän ajan tunnusmerkkinä suuri liike juutalaisten keskuudessa kristillisyyteen päin, tunnettuna "Kisjinevi-liikkeen" nimellä. Ja nyt on tulossa hätää ja koettelemuksia nimi-kristillisyyden osaksi, mutta myrskyä pidätetään, kunnes kaikki vehnä on korjattu, kunnes Jumalan lähettiläät ovat leimanneet hänen palvelijainsa otsat (ymmärryksen) totuudella. — Ilm. 7: 3.
Vastaavaisuudet tässä ja juutalaisessa elonkorjuussa ovat osottautuneet erinomaisen selvästi esiintyviksi siihen nähden, mitä on saarnattu. Juutalaisen elonkorjuun ensimäisinä kolmena ja puolena vuotena oli Herrallamme ja opetuslapsilla erityisenä tekstinänsä aika ja Messiaksen läsnäolo. Heidän julistuksensa kuului: "Aika on täytetty", lunastaja on tullut. (Mark. 1: 15; Mat. 10: 7.) Samoin oli myös tässäkin elonkorjuussa: vuoteen 1878 muodostivat aikaennustukset ja Herran läsnäolo, pääasiassa niinkuin ne tässä ovat esitetyt, vaikkeivät näin selvästi, sanomamme aineen. Sen jälkeen on työ laajennut, ja toisien totuuksien käsittäminen on selvinnyt ja puhdistunut; mutta samat tosiseikat ja raamatunpaikat, jotka opettavat samaa aikaa ja samaa läsnäoloa, seisovat siinä kumoamattomina ja eittämättöminä.
Samoin kuin se suosio, jota jatkuvasti osotettiin yksityisille israelilaisille, senjälkeen kun heidän nimi-huoneensa suljettiin suosiosta, ei tarkottanut heidän nimi-kirkkojärjestelmänsä käännyttämistä ja uudistamista, eikä heidän ruumeniensa muuttamista vehnäksi, vaan oli yksinomaa aijottu erottamaan ja korjaamaan joka ainoan tuleentuneen vehnäjyvän, samoin ei jatkuva ja runsas suosio (nimittäin totuudenvalo) nykyajassa ole tarkotettu käännyttämään kokonaisia lahkoja tai aikaansaamaan kansallisia uudistuksia, vaan päinvastoin kokonaan erottamaan vehnäluokan lusteluokasta. Molemmat ovat kasvaneet rinnakkain vuosisatoja, ja sekottamaton, pelkkää vehnää oleva lahko on tuntematon; mutta nyt elonkorjuussa tulee erottaminen tapahtumaan, ja selkkaukset tulevat olemaan hirvittäviä. Monessa tapauksessa se tulee merkitsemään maallisen ystävyyden ylösnyhtämistä, monen hellän siteen repimistä; ja juuri totuus tulee aikaansaamaan tämän erottamisen. Herran ennustus "elonkorjuusta" ensimäisessä tulemisessa tulee olemaan paikallaan nykyiseenkin elonkorjuuseen nähden. (Katso Mat. 10: 35—38; Luuk. 12: 51—53.) Samoin kuin silloin totuus aiheutti eripuraisuutta isän ja pojan, tyttären ja äidin, anopin ja miniän välillä, tulee nyt taaskin viholliset usein kuulumaan omaan huonekuntaan. Sitä ei voi välttää. Ne, jotka rakastavat rauhaa ja lepoa enemmän kuin totuutta, tulevat pantavaksi koetukselle, ja ne, jotka rakastavat totuutta yli kaiken, hyväksytään voittajiksi — aivan kuin juutalaisessa "elonkorjuussa."
Juutalaisessa elonkorjuussa olivat sanansaattajat, jotka airueina lähetettiin julistamaan Kuninkaasta ja tulleesta valtakunnasta, alhaista sukua olevia miehiä, ilman arvonimiä, ja ne, jotka vastustivat sanomaa, olivat ylimmäiset papit, kirjanoppineet, fariseukset ja jumaluusoppineet; ja niinkuin voimme odottaa, on nytkin: sokeimmat ovat sokeiden taluttajia, jotka juutalaisten esikuviensa lailla "eivät tunne etsikkonsa aikaa." — Luuk. 19: 44.
Läsnäolo oli heillä toinen suurista koetuskohdista, ja risti oli toinen. Johannes Kastaja huusi heille: "Keskellänne seisoo se, jota ette tunne." Kumminkaan eivät muut, kuin oikeat israelilaiset kyenneet näkemään sitä totuutta, että Messias oli läsnä; ja näistä useat kompastuivat ristiin; sillä vaikka olivat alttiit ottamaan vastaan Jeesuksen vapauttajana, teki heidän ylpeytensä heidät vastahakoisiksi ottamaan vastaan häntä Lunastajana. Samoin on nytkin. Kristuksen läsnäolo, parhaillaan tapahtuva "elonkorjuu" ja nimitunnustajajoukkojen hylkääminen ovat kiviä, joihin monet kompastuvat; ja suurta Pelastajaa, jonka tulemista ja valtakuntaa monet ovat rukoilleet (niinkuin juutalaisetkin), eivät he tahdo tunnustaa. Jälleen saattaa totuuden mukaisesti sanoa: "Keskellänne seisoo se, jota ette tunne." Ja jälleen tulee Kristuksen risti koetukseksi, kompastus- tai koetuskiveksi aavistamattomalla tavalla; ja monet, monet kompastuvat nyt siihen sanoen: Me tahdomme tunnustaa Kristuksen Vapahtajaksemme, mutta me hylkäämme hänet Lunastajana ja Vapaaksiostajana.
Varmastikin on kaikkien, jotka huolellisesti tarkastavat asiaa, tunnustettava, että todistukset Herramme läsnäolosta (henkiolentona ja siis näkymättömänä) ovat suuremmat ja selvemmät niitä todistuksia, joita juutalaisilla oli hänen läsnäolostansa lihassa ensimäisessä tulemisessa. Ja nyt eivät Herran läsnäolontodistukset ainoastaan ole täydemmät, täydellisemmät ja lukuisammat, vaan ajan merkit ympärillämme, jotka ilmasevat, että elonkorjuutyö on käymässä, ovat paljon silmiinpistävämmät ja vakuuttavammat niille, joiden silmät ovat voidellut silmävoiteella (Hm. 3: 18), kuin asianlaita oli ensimäisessä tulemisessa, kun Herramme Jeesus, kourallinen seuraajia kanssaan, paljon vastuksen ja monen epäsuotuisan asianhaaran vallitessa julisti: "Aika on täyttynyt; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" — Messias on tullut, suuren Jehovan Lähettiläs, täyttääkseen teille kaikki ne lupaukset, jotka ovat annetut teidän isillenne. Oliko ihme, että ainoastaan mieleltään nöyrät saattoivat ottaa vastaan nöyrän nasaretilaisen suurena Vapauttajana, tai noita nöyriä miehiä ilman minkäänlaisia arvonimiä hänen hallituksensa jäseninä, — sellaisina, jotka kerran olisivat kuninkaita ja ruhtinaita hänen kanssaan. Ainoastaan harvat saattoi nähdä hänessä, joka ratsasti aasilla ja itki Jerusalemin yli, sen suuren Kuninkaan, josta Sakarja oli ennustanut, että Sion tulisi ottamaan vastaan hänet Kuninkaana riemuhuudoilla.
Ensimäisessä tulemisessa nöyryytti hän itsensä ja otti ihmismuodon ja luonteen (Hehr. 2: 9, 14) voidakseen senkautta toimittaa meidän lunastuksemme antamalla itsensä lunastushinnaksi. Hän on nyt korkealle korotettu eikä enää kuole; ja toisessa tulemisessansa on hän, puettuna kaikella voimalla (Fil. 2: 9), korottava "ruumiinsa" ja sitten jakava maailmalle sen ennalleenasettamissiunauksen, jonka hän osti sille ensimäisessä tulemisessansa omalla kalliilla verellään. Muista, ettei hän enää ole lihaa, vaan henkiolento, ja on pian muuttava ja kirkastava jäseninään ja kanssaperillisinään kaikki uskolliset seuraajansa.
Juutalaiselle huonekunnalle esiintyi Jeesus kolmella eri tavalla — Ylkänä (Joh. 3: 29), Elonkorjaajana (Joh. 4: 35—38) ja Kuninkaana (Mat. 21: 5, 9, 4.) Kristitylle huonekunnalle esiintyy hän samaten kolmella tavalla. (2 Kor. 11: 2; Ilm. 14: 14, 15; 17: 14.) Juutalaiselle huonekunnalle tuli hän Ylkänä ja Elomiehenä heidän elonkorjuunsa alussa (hänen opettajavirkansa alkaessa); ja juuri ristiinnaulitsemisensa edellä esiintyi hän heidän Kuninkaanaan ja harjotti kuninkaallista valtaa langettamalla tuomion heidän ylitsensä, jättäessään heidän huoneensa autioksi ja esikuvauksellisesti puhdistamalla heidän temppelinsä. (Luuk. 19: 41—46; Mark. 11: 15—17.) Aivan samalla tavalla on tässäkin elonkorjuussa ollut: Herramme läsnäolo Ylkänä ja Elonmiehenä huomattiin ensimäisenä kolmena ja puolena vuotena, vuodesta 1874 vuoteen 1878. Siitä ajasta on eittämättömällä tavalla ilmennyt, että aika oli tullut vuonna 1878, jolloin kuninkaallisen tuomion piti alkaman Jumalan huoneesta. Tätä tarkottaa Ilm. 14: 14—20, ja Herramme esitetään kruunattuna Elonkorjaajana. Vuosi 1878, joka on rinnakkaisvuosiluku hänen esikuvassa ottamastansa vallasta, osottaa selvästi ajan meidän nykyisen, hengellisen, näkymättömän Herramme valtaanastumiselle kaikkien kuningasten Kuninkaana, ajan, jolloin hän ottaa suuren valtansa hallitaksensa, joka hallitus ennustuksessa on likeisessä yhteydessä hänen uskollistensa ylösnousemisen kanssa ja hädän ja vihan alkamisen kanssa kansojen yli. (Ilm. 11: 17, 18.) Tällöin, niinkuin esikuvassa, alkaa tuomio nimiseurakunnan yli, senkautta että nimi järjestelmät (ei kansat) tuomitaan hävitettäväksi, jotka järjestelmät ulkonaisesti edustavat totista Seurakuntaa — "ruumista." Tämä on myös todellisen temppelin, todellisen Seurakunnan, Kristuksen ruumiin — vihkiytyneen luokan — puhdistaminen. (1 Kor. 3: 16; Ilm. 3: 12.) Tämä pyhitetty tahi temppeli-luokka nimiseurakunnassa on samassa suhteessa nimiseurakuntaan kokonaisuutena, kuin kirjaimellinen temppeli oli pyhään Jerusalemin kaupunkiin kokonaisuutena. Kun kaupunki oli tullut hyljätyksi, tuli temppeli puhdistetuksi; samalla tavalla on temppeliluokka nyt puhdistettava: jokainen itsekäs, lihallinen ajatus ja kaikki maailmallisuus on heitettävä ulos, jotta temppeli, Jumalan pyhän Hengen asunto — elävän Jumalan temppeli — puhdistuisi.
Erityinen tehtävä vuoden 1878 jälkeen on ollut julistaa Kuninkaan käskyä: "Lähtekää siitä (Baabelista) ulos, te minun kansani, jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä." (Ilm. 18: 4.) "Paetkaa, paetkaa, lähtekää sieltä, älkää saastaiseen koskeko! lähtekää sen keskeltä, puhdistakaa itsenne, te [kuninkaallinen Papisto] Herran kalujen kantajat!" — Jes. 52: 11.